HIIHTÄEN HALKI ISLANNIN

26.03. - 05.04.2001


Islannin sisämaata pidetään vaarallisena vaellusalueena nopeasti muuttuvan sään ja voimakkaiden tuulien takia. Etenkin talviaikaan jäämereltä puhaltavat tuulet pyyhkäisevät kevyesti yli koko puuttoman saaren hyydyttäen kaiken tielleen osuvan. Monet epäilivät retkemme onnistumista, ja viimeisenä uutisena ennen matkalle lähtöä saimme Islannin suurlähetystöstä tiedon, että sisämaasta oli saatu hätäpuhelu, eikä pelastusapu ollut ehtinyt sillä kertaa paikalle ajoissa.

Kuukausien valmistautumisen jälkeen lähdimme turvallisin mielin matkaan.


Islannin matkailijat

Vasemmalta oikealle: Pete Mäkelä, Pete Vuorenmaa, Sepe Virtanen ja OP Lahti



Maanantai 26.3.2001

Saavuimme Geysirin alueelle iltapäivällä vuokraamallamme Toyota Hiacen nelivedolla. Kenties olimme kuskimme Tomin, jonka oli määrä palauttaa auto Reykjavíkiin, mielestä hieman hajamielisen oloista väkeä; lunta ei näkynyt missään suunnassa ja lisäksi kova tuuli heitti hiekkaa silmät ja suut täyteen.  Optimistisin mielin kuitenkin otimme muutamat, tuulen takia tärähtäneet kuvat tästä alueen kuuluisimmasta geysiristä Strokkurista ja jatkoimme matkaa vielä 10 kilometriä Gullfossin kultaisille putouksille, mistä hiihtäminen varsinaisesti piti aloittaa.

Strokkur

Putousten luona lumitilanne oli kuitenkin edelleen huono, ja saimme houkuteltua Tomin ajamaan meidät hieman syvemmälle sisämaahan pitkin tietä, joka oli liikennemerkein ilmoitettu mahdottomaksi kulkea Gullfossilta eteenpäin. Pääsimme ajamaan vielä 12 km eteenpäin, kunnes tuulenpieksämä lumidyyni katkaisi matkanteon ja päätimme lähettää auton paluumatkalle.

Viimeiset jäähyväiset

Minulla ja Petri Vuorenmaalla oli käytössä ahkiot, Seppo Virtasella ja OP Lahdella rinkat. Teimme lasikuidun tuoksuisen retken yli kivikoiden läheiselle lumilaikulle ja pystytimme teltat maasta potkittujen kivien varaan.

Koillisen suunnalla näimme Bláfell tunturin rinteillä yhtenäisemmän lumen alueen. Meidän ja rinteiden välissä oli vain 10 km hiekkaa ja kivikkoa sekä 150 kg varusteita.

Lämpötila päivällä -6 astetta
Tuuli 15 - 20 m/s pohjoinen
Kävelyä 1 km
Leiri 1


Tiistai 27.3.2001

Tuuli oli yöllä pakannut lunta sisä- ja ulkoteltan väliin siinä määrin, että sisäkangas roikkui 30 cm alempana kuin normaalisti. Missään muualla ei lunta sitten juuri ollutkaan, vaan kannoimme tavarat takaisin sisämaan halkaisevalle F 35 tielle ja lähdimme raahaamaan 50 kiloisia ahkioita soratietä pitkin kohti horisontissa häämöttävää lumimaisemaa. Pystysuoraa nousua tiedossa oli 400 metriä.

Hiihtoa hiekalla

Viisi tuntia kovassa vastatuulessa ponnistelimme syvässä etukumarassa ennen kuin olimme lumella. Rinkkamiehet kokeilivat jo hiihtoakin, mutta koska rinkka ottaa tuuleen kuin ladonovi, niin jo hetken kuluttua oli sukset jälleen ahkion päällä.

Vastatuulta

Vihdoin saavuimme Bláfell ja Skálpanes tunturien välisen painanteen korkeimpaan kohtaan ja hymyssä suin hiihtelimme alamäkeen kohti Hvítárvatn järven eteläpäätä.

Islantilainen mountain shelter on tarkoitettu toki kenelle tahansa suojaa hakevalle, mutta käytännössä ne ovat hevossuojia. Tällaisen äärellä mekin hetken kummastelimme ennen kuin siirryimme sivummalle telttailemaan. Telttojen pystytys kovassa tuulessa hakee vielä uomiaan, eikä kaikki ennalta sovittu aina välttämättä toimi, mutta maltilla homma sujuu.

Lämpötila päivällä -10 astetta
Tuuli 15 - 20 m/s pohjoinen
Kävelyä 10 km
Hiihtoa 7 km
Leiri 2


Keskiviikko 28.03.2001

Aamulla oli tyyntä, ja uutta intoa puhkuen murtauduimme lumenpeittämistä teltoista lähtövalmisteluihin. Makuupussit tuulettumaan. Puurot ja kahvit tulelle. Aamuisin keitimme myös päiväruoan ruokatermospulloihin; sisältönä pääosin pussimuusia ja lämminkuppeja.

Ensimmäisen vedon nautimme kivikovasta hangesta ja luistavista suksista. Sitten se taas alkoi. Samalla tavalla kuin tulevinakin päivinä. Ensiksi tulee kevyt tuulenhenkäys vasten kasvoja ja sitten horisontti katoaa ja ilma on sakeanaan lumipölyä. Aurinko kuitenkin paistoi ohuen pilviverhon läpi ja me jatkoimme hiihtoa tienpohjaa seuraillen.

Jäisellä tiellä

Iltapäivällä saavuimme eräälle kämpälle, jota ei oltu merkattu enempää 1:100 000 kuin 1:250 000 karttoihin. Olimme todenneet karttojen eroavaisuudet ja epätarkkuudet jo kotona ja reitin suunnittelu tai gps-pisteiden mittaus oli tuottanut päänvaivaa.

Mielihyvin kuitenkin vietimme päivällistauon kämpän uumenissa. Suojassa tuulelta ja tuiskulta. Uusin voimin lähdimme jatkamaan tätä Langjökullin ja Hofsjökullin välistä laaksoa, mutta luonto otti jälleen erävoiton. Tuuli oli edelleen yltynyt ja jouduin luopumaan suksistani. Muut jatkoivat  pääosin käsivoimin hiihtoa seuraavat kolme vetoa, kunnes saavuimme painanteeseen jossa oli riittävästi lunta telttojen tukevalle pystytykselle. Hiki päässä piehtaroimme telttojen kera, kunnes kiinnitys oli riittävä tälle tuulelle.

Ilta kului jännittäessä kiinnitysten ja kankaiden kestävyyttä. Kankaiden pitämä meteli tuuditti väsyneet matkailijat uneen jo varhain. Toisilla korvissaan vanua ja toisilla makuualustan kappaleita.

Yön aikana absideihin ilmestyi keltaisia reikiä. Kusipullot oli taas jätetty kotiin.

Lämpötila päivällä -7 astetta
Tuuli 15 - 20 m/s pohjoinen
Hiihtoa ja kävelyä 18 km
Yhteensä 36 km
Leiri 3


Torstai 29.03.2001

Paistaa se päivä laavakasaankin, tuumin ensimmäisellä tauolla, kun heittelimme liiat vaatteet kuormien päälle kuivumaan. Sininen taivas, tyyni ja kirkas keli toi nähtäväksemme Hofs-, ja Langjökulin mahtavat jäämassat idässä ja lännessä. Kaakossa Kerlingarfjöllin massiivit, joiden rinteillä lasketaan mäkiä ympäri vuoden. Kompassisuunnassa 23 astetta, mikä erannon takia on Islannissa karttapohjoinen, avautuu Kjalhraun laavakenttä, jonka pohjoispäässä 20 km:n päässä sijaitsee Hveravellirin kuumien lähteiden alue. Sinne mekin lähdimme.

Tauko laavalohkareella

Lumen rakenne muistuttaa enemmänkin jäätä, sen pinta sekä tuulen muodostamat dyynit ovat niin kovia, ettei suksen teräskantti jätä montakaan viirua kulkijan perään. Suksen pito ei ole mitään huippuluokkaa, varsinkaan ahkion vetäjälle, ja lopun päivää hiihdin nousukarvat suksenpohjissa.

Illansuussa tulimme Hveravellirin isännän talolle ja tämä, 4000 Ikr:n (n.320 mk) korvausta vastaan ohjasi meidät vuokratuvalle ja esitteli paikat. Keskuslämmitys ja kuumavesihana, joihin kuuma vesi juoksee läheisestä lähteestä ympäri vuoden. Ulkona lämmitetty wc, jossa posliinipytty toimivine vesineen. Kun vessan veti kaksi kertaa ennen istumista, niin sai lämmitetyn istuinrenkaan. Lopuksi isäntä esitteli vielä laavalla vuoratun uima-altaan, jonka lämpötilaa sai säädellä altaan reunalla olevalla letkulla, josta juoksi jatkuvasti + 90 asteista vettä suoraan maan uumenista.

Hveravellirin kylpyamme

Jo pian kelluimme altaan laineilla, syytäen letkulla vain lämpöisempää vettä altaaseen. Ilma oli viilentynyt jo - 10 asteeseen, ja vesi taas lämmennyt + 40:neen. Hetken vielä ihailimme revontulia taivaalla, ja ajattelin, että taitaa Islanti laittaa nyt parastaan.

Lämpötila päivällä +/- 0 astetta
Tuuli 0 - 5 m/s etelä
Hiihtoa 25 km
Yhteensä 61 km
Tuliperäistä maata


Perjantai 30.03.2001

Yöllä kello kahden aikaan kämpälle saapui kolme maastoautollista perheitä, eikä nukkumisesta tahtonut tulla mitään metelin ja sietämättömän lämmön takia.

Aamulla herättyäni selvisi sitten, että sama porukka oli lähtenyt kämpältä jo eilen päivällä kohti Gullfossia, mutta lumidyynit olivat katkaisseet matkanteon. Tänne he olivat tulleet Blönduósin kylästä ja sinne myös aikoivat tänään palata. Off-road ajo näillä suurirenkaisilla maastureilla on islantilaisten mieliharrastus ja se näkyy myös kaupunkien katukuvassa. Yli puolet autokannasta on maastoautoja.

Ja täällä me olimme. Vaativimmalla tähänastisista retkistämme, seuranamme yhdeksän alaikäistä lasta, joista muutamat vielä vaippaikäisiäkin. Heistä oli varmasti hauskaa katsella jo hiljalleen irtoavia naamojamme syödessämme liisterin oloista puuroa, joka ei lisäksi tahtonut millään irrota puurokauhasta.

Vielä hetken kiertelimme katsellen pienoistulivuoria ja alueen muita kiehuvia lähteitä, kunnes otimme kompasseihin suunnan 90 astetta ja lähdimme kulkemaan kohti todellista sisämaata nollakelissä pilvisen taivaan alla.

Jo hetken kuluttua, toisella vedolla, olimme jälleen täydessä myrskyssä. Taivaanrannasta tuli vastaan harmaa seinä, joka imaisi meidät sisäänsä ennen kuin huomasimmekaan. Näkökenttä katosi tyystin, kun myrsky tuli päällemme suoraan vastaisena. Viidennellä vedolla kuljetin porukan epähuomiossa sivutuuleen ja kulkeminen kävi niin epävakaaksi, että päätimme leiriytyä. Jälleen jouduimme hetken hakemaan paikkaa, jossa oli riittävästi lunta telttojen kiinnityksiin.

Teltan pystytystä tuulessa

Viimein teltan suojaan päästyäni kokeilin Iceland Telecomilta vuokraamaamme NMT-puhelimen kuuluvuutta ja olin hyvin mielissäni kun puhelimen näyttöön tuli tolppa toisensa perään ilmoitukseksi kentästä. Tämä oli ensimmäinen leiri, jossa puhelin oli kuuluvuusalueella.

Illalla katselin taskupeilistä nenääni ja sitten Virtasen nenää ja totesin, että molemmat ovat pilalla. Ehkäpä ne siitä vielä joskus palautuvat entisilleen.

Lämpötila päivällä +/- 0 astetta
Tuuli 5 - 25 m/s itä
Hiihtoa 12,5 km
Yhteensä 73,5 km
Leiri 5 aamulla


Lauantai 31.03.2001

Sää vaihtelee todella nopeasti. Herätessämme oli täysin tyyni ja aurinkoinen keli. Sitten, juuri kun olin saanut makuupussini ulos kuivumaan, oli taas täysi rähinä päällä ja minulle tuli kiire sen takaisin hakemisessa. Seuraavaksi puurojen ja kahvin jälkeen, tullessamme ulos leiriä purkamaan oli jälleen aivan rantakelit, ja toiveet päivämatkan suhteen sen kun nousivat. Kuitenkin normaaliin tapaan heti ensimmäisen vedon jälkeen tuuli yltyi ja perinteinen harmaa seinä tuli vastaan. Lisäksi taivaalta, tai pilvestä missä kuljimme, alkoi ropista jäätävää tihkua ja pian kaikki olivat jääkuoren peitossa. Näkyvyys oli n. 50 metriä. Päivän kuluessa oli tunnin mittaisia vetoja, joiden aikana ei nähnyt mitään, mihin silmänsä olisi kohdistanut. Ja sitten tulivat mäet, joista ei kukaan voinut sanoa mistä ne alkavat tai loppuvat. Kompassisuunnan pitäen kiersimme ainoastaan ne ylämäet, joihin nenä ja suksenkärki osuivat samaan aikaan.

Päivän tavoitteena oli Hofsjökullin pohjois-laidalla sijaitseva autiotupa, jonka läheisyyteen saavuimme vasta iltahämärissä. Kämpän gps-pisteen mittaus kartalta oli kuitenkin liian epämääräinen näihin oloihin, eikä vartin järjestäytynytkään etsiminen tuottanut tulosta.

Pystytimme teltat tyynessä harmaassa kelissä.

Painekeittimet pitävät oman metelinsä, mutta muuten ulkona on ehdottoman hiljaista.

Lämpötila päivällä -2 astetta
Tuuli 0 - 15 m/s itä
Hiihtoa 22 km
Yhteensä 95,5 km
Leiri 6


Sunnuntai 01.04.2001 - maanantai 02.04.2001

Sumu ja yöllinen reilun kuuden asteen pakkanen ovat muodostaneet leiristä jääkiteiden maan. Sukset, porkat ja narut on kuorrutettu viiden sentin kidepuikoilla, jotka kaikki osoittavat itään. Maisemaa somistaa nyt myös 300 metrin päässä lännessä autiotupa, jota illalla yritimme löytää.

Näin siis sumu meitä joskus jallittaa.

Kartanlukua

Seuraavat kaksi päivää kuljimme samalla suunnalla kohti Laugafellin kämppää n. 30 km idempänä. Ensimmäisenä päivänä kuljimme Hofsjökullin pohjois-reunaa, jonka poikki laskee lukuisia jäätikköjokia kohteenaan sisämaasta jäämerelle ylettyvät syvät kanjonit. Meitä oli varoitettu mahdollisista sulista uomista alueella, mutta onneksemme kohtasimme nyt vain muutamia aukkoja hitaasti virtaavine vesineen.

Ruokatauko

Lomailimme tämän päivän melko tyynessä ja pilvisessä säässä ja pystytimme leirin tasan 16 km:n kohdalle tuulen jälleen yltyessä kovaksi. Toisaalta taivaskin kirkastui saman puhurin ansiosta ja aamusella saimmekin lähteä kämppää kohti ottaen aurinkoa nenänpäähän, joka oli jälleen ainoa näkyvä ihoalue kovan vastatuulen takia.

Leiri 7

Kovalta tuntuneen urakan päätteeksi saavuimme Laugafellin kämpälle. Täällä on taas kaikki niin kuin Islannissa pitääkin, eli jossakin lähistöllä on "hotspot", josta on vedetty kuuma vesi tiskialtaalle, keskuslämmitykseen, vessoille sekä tietysti pihalla olevalle uima-altaalle. Poikkeuksena Hveravellirin kämppämajoitukseen on kuitenkin se, ettei täällä ole isäntää. Kaikki järjestelmät toimivat itsestään ympäri vuoden.

Iltaa kohden tuuli yltyi myrskyksi meidän nauttiessa keskuslämmityksen suomasta lämmöstä kalsareissamme.

Lämpötila 01.04 +/- 0 astetta
Tuuli 0 - 8 m/s itä
Hiihtoa 16 km
Yhteensä 111,5 km

Lämpötila 02.04 -4 astetta
Tuuli 10 - 20 m/s itä
Hiihtoa 13,5 km
Yhteensä 125 km
Laugafellin kämppä


Tiistai 03.04.2001

Tuuli tuivertaa edelleen irtolunta sankkana seinänä ja venyttelemme lähtöä lämpöisestä kämpästä. Wc-tragedia oli tänä aamuna melko leppoisa, kun istuskeli tehdastekoisella pytyllä lämmitetyssä huussissa ja poltteli siinä tupakan samalla kun antoi asioiden sujua omalla painollaan.

Myrsky yltyy ja rohkeimmat ajatukset käyvät jo lepopäivän tienoilla, mutta kuin hiljaisesta sopimuksesta pakkaamme kamat ja käymme lähtöön. Tietysti vastatuuleen.

Heti alkuun jouduimme tukemaan kulkemisen täysin kompassin varaan ja samantien, 10 minuutin haarakäynnin jälkeen kulkemisen ylipäätään nousukarvojen varaan. Sepe ja OP turvautuivat kuitenkin vielä perinteiseen sukseen, ja niinpä erään kukkulan laelle noustuamme he jäivät lipomaan jäiselle hangelle minun ja Vuorenmaan kadotessa pian näköpiiristä. Tuuli ja huppujen hakkaaminen yhdessä pitivät kuitenkin niin kovaa meteliä, että vaikka pojat huusivat ja karjuivat meille yrittäen saada huomiomme kiinnittymään, niin me vain jatkoimme jo alamäkeen autuaan tietämättöminä takana tapahtuneesta. Vihdoin mäen alarinteellä OP hiihti rinnallemme kertomaan heidän ponnisteluistaan laella. Ehkei toisistamme eksymisellä muuten niin suurta merkitystä olisi ollutkaan, mutta molemmat teltat oli minulla ja Vuorenmaalla ahkioissa. Jatkossa pidimme huolta yhdessä pysymisestä.

Tänään Sepe ja OP viihtyivät rinkat selässä koko päivän. Tauoilla, joita minä ja Vuorenmaa kuitenkin vaadimme he vain käänsivät rinkan kohti myrskyä ja tuulensuoja oli valmis. Eräällä tauolla sitten katselin kun Vuorenmaa nyppi jäätä parran ja viiksien seudulta ja sivistynyt mies kun olen, niin huomautin huutamalla vielä muutamasta jääpaakusta poskipään paikkeilla. Hetken hapuiltuaan hän paikallisti jäänpalasen ja nyppäisi sen pois, mutta kas kummaa. Miehellä lähti jään mukana palanen poskea irti. Tämän jälkeen päätettiin, että jäitä ei enää nypitä vaan jätetään maskiksi paikoilleen. Lopputuloksena oli OP:lla posket ja leuka paleltuneena ja muilla lievempiä oireita. Sepe taas kasvatti leukansa alle reilun 20 senttisen jääparran.  Kylläkin komean sellaisen.  

Neljännelle tunnille lähdöstä olimme saaneet kulkea vain matalia mäkiä ja tasamaata myöten. Minä hiihdin Vuorenmaan kanssa rinnakkain kärjessä huudellen myrskyyn kommentteja retken nykykulusta, kunnes tunsimme jälleen jaloissamme mäen alkaneen. Tiukasti suunnassa pysyen kiipesimme ylöspäin odottaen nousun loppuvan, mutta nyt taisi kyseessä ollakin hieman eri mäet kuin aikaisemmin. Pidimme välillä sauvaannojailutaukoja ja kiipesimme  yhä edelleen. Vuorenmaan aamuisen kartan luvun mukaan seudulla ei ollut kuin yksi tunturi, joka nousi tästä 800:n metrin tasamaasta lähes tuhanteen. Ja suunta oli jo aamulla otettu visusti sivuun tästä järkäleestä. Sivuun tai ei, mutta kiipeäminen jatkui yhä, kunnes tunsimme myrskyn voimistuvan vielä entisestään ja arvelimme lähestyvämme jo tunturin lakea. Pääsimme vihdoin mäen päälle ja kohtasimme siellä ennen kokemattoman myterin. Oli pakko kulkea kohti suoraan tuulta vasten, sillä pienikin sivutuuli kaatoi heti ahkion. Nojailin mäkihyppyasennossa vastatuuleen ja huusin kiitokset kaikille maailman jumalille tästä ainutlaatuisesta hetkestä Islannin sisämaassa.

Kaikki hauska loppuu kuitenkin aikanaan ja myötämäkeen päästyämme laskettelimme sokkona alas tunturin kuvetta toivoen välttävämme sudenkuopat ynnä muut jyrkänteet ja tulimmekin turvallisesti tasaiselle. Yhdessä tuumin  päätimme leiriytyä.

Lämpötila päivällä -7 astetta
Tuuli 20 - 30 m/s koillinen
Hiihtoa 12 km
Yhteensä 137 km
Leiri 8


Keskiviikko 04.04.2001 

Tuuli on hieman rauhoittunut ja näkyvyyttäkin piisaa niin, että voimmekin todeta eilen hiihtäneemme juuri sen ainokaisen tunturin harjan poikki. Ja vielä lähes korkeimmasta kohdasta.

Nyt kuitenkin edessä oli vain tasamaata aina vuonon suulle saakka, mistä alkaa laskut kohti Islannin pohjoista pääkaupunkia Akureyriä, minne on matkaa vielä reilut 60 km. Vuonon suulle taas on matkaa vain n. 6 km ja varmana siitä, että hyvästelemme tänään tämän karun ylämaan tunnemme helpotusta.

Laakson suulla

Aurinko paistelee, ja ahkiot ja miehet kaatuilevat kilvan viilettäessämme vuonon reunajyrkänteitä alas joelle. 

Mielet virkeinä uudesta ympäristöstä täällä vuonon pohjalla hiihtelemme yhä alemmaksi välillä vaihtaen joen rantaa lumisiltoja pitkin.

Iltapäivän puolella törmäsimme ensimmäiseen ihmiseen sitten Hveravellirin. Hän oli muuan Italialainen sooloilija matkalla etelärannikolle. Häneltä saimme kuulla vuonon heikosta lumitilanteesta. Hän oli tullut tänä aamuna taksilla Akureyristä  8,5 km:n päähän tästä paikasta erään maatilan pihaan. Ja siitä alaspäin lunta löytyi kuulemma perin kehnosti. Kertaheitolla meidät oli tänään repäisty ylängöltä tänne vehreään vuonon pohjukkaan ja saman tien joku Italialainen tuli ja sanoi matkaa olevan jäljellä vajaat 10 km. Vähemmästäkin perusmies innostuu ja pari kilometriä kuljettuamme laitoimmekin eväiden tuhoamisleirin pystyyn. Ei ollut enää puutetta mistään, ja kahviakin tarjoiltiin vallan teltasta toiseen. Sepe ilmoitti jo hyvissä ajoin iltasella, että aamupuurot on sitten tämän retken osalta nautittu. Monikaan ei ollut vielä ehtinyt ajatella tätäkään ihanaa asiaa. Näin ne kaupunkitavat pikkuhiljaa jälleen tulevat esille.

Tänään tuli laskua päivänmittaan noin 600 metriä eli majailemme enää 300 m merenpinnan yläpuolella.

Leiri 9

On tyyntä ja lämmintä. Joki solisee aivan leirin kupeessa ja kuu valaisee koko vuonon etelän suunnasta käsittämättömän kirkkaasti. Ryyppään vielä mukin tunturipurojen raikkautta ja menen nukkumaan.

Lämpötila päivällä -5 - 0 astetta
Tuuli 0 - 5 m/s pohjoinen
Hiihtoa 17 km
Yhteensä 154 km


Torstai 05.04.2001

Herätys kello 7 ja siitä pusseissa makailua aina kahdeksaan. Ihme kyllä kenelläkään ei ole mitään kummempaa kiirettä lähteä eteenpäin. Nautimme viimeisen aamiaisen rauhassa ja käsitämme selvinneemme hengissä.

Vihdoin pääsemme kuitenkin viimeiselle osuudelle ja jo hetken kuluttua hiihtelemme heinikoissa ja soraläiskien seassa. Lumi on todellakin vähissä. Saavumme hiljaa raahustaen paikallisen maatilan pihaan, mistä näemme tien jatkuvan Akureyriin. Tilan koira haukkuu meidät alimpaan helvettiin ja islanninponit näyttelevät takamustaan. Isäntäväki ei kuitenkaan ole nyt kotosalla ja mietin minkälaista sanottavaa niillä olisi meille ollut.

Käytämme taksin tilaamiseen Nmt:tä, Gsm:n pysyessä edelleen mykkänä. Tungemme farmari Opeliin 2 rinkkaa, 2 ahkiota, 2 pikkureppua, 4 paria suksia ja 4 paskaista vaeltajaa ja toteamme hiihtämisen olevan nyt loppu.

Hiihtoa tuli siis yhteensä 160 kilometriä ja lämpötila oli reissussa keskimäärin hieman pakkasen puolella. Tuulta oli sen verran, että tuo varmasti piisaa ja jätimme sitä vielä hieman tulevillekin.

Hieno reissu. Hienot ilmat. Kaikkea mitä odotimme ja tulimme hakemaan. Suosittelen.

Vaellusta Reykjavikissä

Teksti: Pete Mäkelä
Valokuvat: Pete Mäkelä, Pete Vuorenmaa, Sepe Virtanen