Päiväkirja

Epilogi

Viimein kotona. Paljon ei liiku päässä, eikä sen puoleen housuissakaan. Olo on koko lailla tyhjä. On aika ottaa makuuasento kotisohvalla ja aloittaa loputon "Kova Laki"-maraton, jonka jaksoja onkin kertynyt kovalevylle vino pino.

Pidin matkalla päiväkirjaa, mutta sen puhtaaksikirjoitus ottaa aikaa, joten ihan piakkoin se ei tänne ilmesty, se voisi olla sitten joskus syksyn ohjelmassa kun ilmat joskus viilenee.

Kuvailen tässä lähinnä "lopun aikoja", tarkoituksena selvittää hieman ratkaisujamme reissun loppuvaiheessa sekä tapahtumia Qaanaaqin kylässä ja muuten kotimatkalla.

Jäätikköexitistä meillä oli etukäteen seuraavaa tietoa: Vaihtoehtoina sama reitti jonka Pete Mäkelä ja Pete Vuorenmaa tulivat alas 2008 Mc Cormikin vuonolle, suoraan Bowdoin-vuonolle tai sitten näiden väliin, alas Tugto-jäätikköä, joka on kahden edellä mainitun välissä. Sen on viimeksi tullut alas (meidän tietojemme mukaan) norjalainen ryhmä heinäkuussa 2008. Lisäksi saimme matkan aikana tiedon, jonka mukaan Tugton länsipuolen pitäisi olla ok laskeutumiseen. Koska halusimme tehdä jotain uutta, ja yrittää hiihtää Piulip Nunan yli aina Qaanaaqiin saakka, valitsimme laskeutumiseen tämän reitin. Lisäksi Tugton alhaalta olisi mahdollisuus hiihtää joko Bowdoin tai Mc Cormikin lahden kautta kylään tai pyytää venekyyti jompaankumpaan paikkaan. Eli vaihtoehtoja olisi useita, jos joku tai jotkut huomattaisiin mahdottomiksi.

Lähdimme 26.6 toiseksi viimeisestä leiristä leijoilla kohti Tugton jäätikön länsiosaa ja huippua, joka näkyy kartalla nunatakina, jonka korkeus on 840 m. Tuuli oli kohtuullisen reipas (n. 8m/s N), joten etenimme hetkessä pisteeseen, jossa leijailu oli pakko lopettaa railojen takia. Tästä paikasta näimme jo paremmin koko loppumatkan jäätikön, ja ensimmäisen reittipisteen (huippu 840). Meidän ja sen välissä oli laakso joka oli täynnä vettä, ja lännen puolella mahtava railohässäkkä. Idässä näytti hyvältä ja se oli muutenkin siinä kohdassa ainoa optio.

Heti hiihdon alku sai sydämet pomppimaan. Railoja oli 50 metrin välein, osa useita metrejä leveitä. Sydän syrjällään seurasin pakkauskeisari Vaartimon navigointia niiden yli, eikä itselläkään hieman Tonia painavampana henkilönä niin mukavaa ollut. Suurin osa oli vielä lumenpeitossa, mikä ei suinkaan helpota tilannetta, kun ei tiedä mitä lumen alta löytyy. Tätä jatkui seuraavat pari tuntia. Pinta oli todella liukas ja naruvetoisten ahkioiden hallinta siten vaikeaa. Kerran sainkin oman ahkioni jäämään kapeaan railoon jumiin. Tämän jälkeen alkoi loputon sulaojien ja purojen ylitys, joita oli parinkymmenen metrin välein. Eteneminen oli erittäin hidasta, n. 700-800 metriä tunnissa. N. klo 5 aamuyöstä pääsimme moreeniharjanteelle, jonka reuna näytti hyvältä hiihtää. Lähdimmekin laskeutumaan sen reunaa alaspäin ajatuksena päästä alas sieltä missä reitti vain näyttäisi parhaalta. Lopulta jouduimme kuitenkin paikkaan, jossa eteneminen oli mahdotonta länteen, itään tai etelään.

Olimme siis ajaneet itsemme melkoiseen rosvosektoriin, ja kädessä oli pelkkiä mustapekka-kortteja. 27.6, yhdeksältä aamulla laitoimme leirin pystyyn ja mietimme vaihtoehtoja. Ankaran pohdinnan jälkeen päättelimme, että ainoat järkevät vaihtoehdot olivat nousta uudelleen ylös ja pyrkiä McCormikin lahdelle tai sitten tilata helikopterinouto. Ensimmäinen vaihtoehto olisi tiennyt menemistä uudelleen jo ylitetyn pahan railoalueen yli. Lisäksi kuulimme, että viikkoa aiemmin McCormicille menneet McNair ja Copeland olivat kirjoitelleet blogissaan railoalueista, joten päättelimme koko matkan sinne olevan suurimmalta osaltaan railokkoa. Emme halunneet riskeerata enää uudelleen, joten valitsimme heko-noudon, jonka oli tarkoitus tapahtua maanantaina 28.6 klo 16.05. Olimme kyseisenä päivänä laittamassa pikkuhiljaa leiriä kasaan, kun Toni kuuli etäältä kopterin ääntä hieman ennen yhtä iltapäivällä. Koska kopterit eivät niillä alueilla huvikseen pyöri, päättelimme sen olevan etuajassa, ja aloimme kiirellä paketoimaan leiriä. Ja pian kopteri olikin laskutunut eteemme. Kamat kassiin ja miehet sassiin kyytiin. Jostain syystä meillä tuntui olevan enemmän kiire kuin kopterin miehistöllä, kai se on jäänyt veriin laskuvarjojääkärin koulutuksesta.

Lennolla näimme, että Tugto-jäätikön alaosa loppuun asti, ainakin ilmasta käsin, oli mahdottoman näköistä railo- ja sulaojahässäkkää. Lisäksi merenjäät olivat sulaneet pois, eikä Piulip Nunalle nouseva Qaqortoq-jäävirta ollut mitenkään houkutteleva. Hieman ennen puoli kahta laskeuduimme Qaanaaqin lentoasemalle ja 13.31 saavutimme viimein LVI-olosuhteet. Paikallinen poliisi kävi ottamassa tietomme ylös, jotta viranomaisten kesken tiedettäisiin retkikuntamme päättyneen. Melko pian asemalle ilmestyi myös Hans Jensen, paikallinen hotellinomistaja, joka vei meidät majapaikkaamme, retkikunnille varattuun taloon "Hotel Californiaan". Paikassa on runsaasti tilaa erilaisille huoltotoimille, sillä se on entinen vanhainkoti. Tämä sopi meille erinomaisesti, etenkin kun olimme ainoat asiakkaat kyseisessä paikassa. Oli tilaa levitellä tavaroita.

maalissa

Seuraavat päivät menivät kaupassa käyden, kylää ihmetellen, kotiinmenevää rahtia kasaten sekä paikalliseen yöelämään tutustuen. Viimeksi mainittu oli vielä rajumpaa toimintaa kuin Narsaqissa. Saimme viettää iltaa arvovaltaisessa seurassa, kun saimme jutella Robert Pearyn ja Matthew Hensonin jälkeläisten kanssa.

pakkauskeisarin taidonnäyte

Sunnuntaina 4.7 pääsimme viimein kotimatkalle. Lensimme Ilullissattiin ja sieltä maanantaina Kangerlussuaqiin. Kangerlussuaqissa meitä odotti vielä viimeinen tehtävä: Laskuvarjojääkärillan retkikunta jätti vuoden 1999 retkellään muistohakun jäätikön laitaan pisteelle "660". Tarkoitus oli käydä tarkistamassa onko hakku ylipäätään paikallaan enää. Ja jos on, niin ottaa sijainti ylös ja suorittaa tarvittavia huoltotoimia. Ostimme paikat turistikierrokselle jäätikönlaitaan ja lähdimme matkaan. Tämä olikin selkeästi koko retken haastavin osuus. 5 tuntia täpötäydessä ja kuumassa turistibussissa ei ollut ihan parasta matkailua. Lisäksi bussi oli pahasti myöhässä aikataulusta. Jäätikön laidassa meille annettiin puoli tuntia aikaa löytää kukkula jossa hakku on ja palata takaisin. Säntäsimme matkaan kuin gepardit ikään, huipulta huipulle juosten ja parinkymmenen minuutin jälkeen Toni löysi sen. Pidimme minuutin hiljaisen hetken, otimme kuvia sekä GPS-pisteen talteen ja ja juoksujalkaa takaisin bussille. Näin saimme retkelle hienon päätöksen.

muistohakku

Isot kiitokset lehdyköin Pete Mäkelälle näiden sivujen ja retkikunnan henkisestä ylläpidosta. Suuret kiitokset lehdyköin Olli Vaartimolle, joka väsymättä jaksoi kääntää ihmeellisiä tarinoita englanniksi. Jättimäiset kiitokset lehdyköin tukijoillemme ISS Teollisuuspalveluille, Warmpeacelle sekä Smartwoolille, jonka vihreä paita oli uskollisesti päälläni kaikki 67 vuorokautta, ollen lähes tuore vielä maalissakin, villa kun puhdistaa itse itseään. Noh, ei se päällä ehkä lavatansseissa olisi heti reissun jälkeen kannattanut pyytää neitoja humpalle, mutta melkein kuitenkin.

Minun puolestani tämä on tässä. Tonilta saattaa vielä myöhemmin tulla oma "testamenttinsa" ja päiväkirjat julkaisemme ehkä joskus. Päätän tämän epilogin tuttuun tarinaan, Näihin kuviin ja tunnelmiin!

"Alussa heitä oli kuusi. He vaelsivat rannattomassa autiomaassa. He vaelsivat ja vaelsivat ja heidän kasvoiltaan kuvastui taakka ja nöyryys. Äkkiä eräänä päivänä nuo kuusi kuulivat äänen. Ääni kysyi -- Keitä te olette? -- Me olemme kuusi, vastasivat nuo kuusi pelokkaina. Ääni päätti panna miehet kokeeseen. -- Hyvä on, se sanoi, minulla on palkinto yhdelle teistä. Palkinto kuuluu sille, joka sen ansaitsee! Näin sanoen Ääni katosi tyhjyyteen.

Palkinto! Haavekuvat pitkään odotetusta täyttymyksestä vilistivät noiden kuuden silmissä. -- Ammeellinen shampanjaa!, haaveili ensimmäinen. -- Oikea vesitaso!, uneksi toinen. -- HOP:n osake.enemmistö!, huokaili kolmas, --Haaremi!, herkutteli neljäs. -- Taikasauva, jolla voi toivoa kolme toivomusta!, ahnehti viides. -- Junavaunullinen Keratin-hiusvettä!, kihelmöi kuudes.

Mutta samassa nuo kuusi hämmentyivät. -- Palkinnon saa tietenkin se, joka on meistä paras, ne pohtivat, ja minä olen vain tällainen ryysyläinen. Ahneus sokaisi miesten silmät, ja hiipivä kateus sinetöi päätöksen: -- Minun on oltava jotain suurempaa ja hienompaa kuin nuo muut. on ryhdyttävä toimiin! Niin livahtivat nuo kuusi yksi toisensa perään hienovaraisesti ja hataria tekosyitä käyttäen kukin omille teilleen.

Yöllä pimeydessä liikkui. -- Seis,kuka tulee? huusi Ääni. -- Se olen minä, Juri Gagarin, ensimmäinen ihminen avaruudessa!, vastasi ensimmäinen ja astui esiin. -- Se olen minä, Jacgues Costeau, Moby Dickin kesyttäjä!, kiirehti toinen ja astui esiin. -- Se olen minä, Erwin Rommel, erämaan kettu!, karjaisi kolmas ja astui esiin. -- Se olen minä, Artturi Iivari Virtanen, AIV-rehun isä, kimitti neljäs ja astui esiin. -- Se olen minä Baskervillen koira, maailman kuuluisin roolihenkilö!, ulvoi viides ja astui esiin. -- Etkö tunne minua, suurta mesenaattia, säveltäjämestari Kaj Chydeniusta!, tivasi kuudes ja astui esiin. --Anna minulle palkintoni!, huusivat kaikki kuusi yhteen ääneen. Autiomaan täytti hiljaisuus. -- Te farisealaiset, katsokaa itseänne!, jylisi ääni ja katosi tyhjyyteen.

Siinä he seisoivat, nuo kuusi, ja kääntyivät arasti katsomaan toisiaan ja itseään. Syvästi häpeissään he riisuvat valepukunsa ja tekopartansa ja alkoivat uuden vaelluksen. Nuo kuusi vaelsivat ja vaelsivat, sillä he tiesivät, että rannattoman autiomaan takana täytyi olla pieni taatelipalmujen reunustama lähde ja lähteen rannalla joku, joka odottaa. He vaelsivat ja vaelsivat ja heidän kasvoiltaan kuvastui taakka ja nöyryys."

Tarina levyn kannesta "Lapinlahden Linnut: Ei oikotietä sankaruuteen"

30.06.2010

Lentomme kohti kotia lähtee jo sunnuntaina. Maanantaihin olemme yötä Ilulissatin kylässä länsirannikolla ja tiistain vastaisena yönä lennämme Kangerlussuakin ja Kööpenhaminan kautta Helsinkiin, minne saavumme tiistaina puolen päivän aikaan.
Muuten elämä on mallillaan ja asumme Hotel California nimisessä parakissa. Rahtikuviot selviävät huomenna ja olutta riittää kaupassa. Eilen kävimme päivällisellä Hotel Qaanaaqin päärakennuksessa ja saimmekin ihan normaalia ruokaa paikallisten syödessä tunnin verran karvoineen ja sisälmyksineen keitettyjä lintuja. Eli hyvä retkivinkki. Variksia ansoilla kiinni ja niine päivineen pataan ja tunnin kuluttua on ala carte lounas valmis.
Kaikille terveisiä ja kiitokset terveisistä. Nyt jääkaapille.

28.06.2010

Päivä jäällä nro: 67
Sijainti: 77.28 N 69.14 W
Viimeisin päivämatka km
Matka yhteensä: n. 2229 km
Korkeus: 10 m
Lämpötila: +10℃
Tuuli 3 m/s S

koti

Qaanaaq, maailman pohjoisin kylä.
Aamun aikana saimme helikopterilennot sujumaan ja jo pian puolen päivän jälkeen pääsimme ilmaan ja nyt olemme sivistyksessä.
Reissun statistiikka sisältää 67 vrk + 1 tunti matkalla olemista, 36 leiriä ja 2229 kilometriä matkaa. Olemme nyt vasta lentoasemalla, mutta puhelimet pelaa jo normaalisti ja kenties sähköpostikin toimii lähipäivinä.
Ensi töiksemme koitamme löytää makuupaikan hotellilta ja toisekseen olutta kaupasta, mitä siellä yllätykseksemme kuulemma on. Lähipäivinä lisää tietoa kylästä ja paluusuunnitelmistamme. Hieno fiilis. :-)

27.06.2010

Päivä jäällä nro: 66
Sijainti: 77.50 N 68.25 W
Viimeisin päivämatka 15 km
Matka yhteensä: n. 2386,6 km
Korkeus: 830 m
Lämpötila: +0℃
Tuuli 3 m/s S/E

koti

Tonin toinen juhannus Grönlannin jäätiköllä sujui aurinkoisissa merkeissä ja leijaillessa reissun leijailun päätepisteeseen. Jäätikön laitaan on tällä hetkellä muutama kymmenen kilometriä ja Qaanaaqiin n. 45 km. Pientä harmautta tilanteeseen luo se, että olemme juuri nyt sellaisessa railosekamelskassa, tai sen keskellä, että emme kenties pääse täältä alas ilman konevoimia.
Viimeisin viikko alkoi kuitenkin hyvällä tuulella sunnuntaina klo 16, kun lähdimme liikkeelle 5-8 m/s tuulella. Nopeus oli juuri sopiva 25 km/h. Illan tullen tuuli koveni hieman ja teimme muutamia tunteja 35 km keskinopeudella. Hienoa menoa. TOni oli siirtynyt kahden ahkion järjestelmään (rinnakkain) ja iso hiihto suksipaketti siirrettiin Vesan ahkion päälle. Tästä muodostui pieni ongelma ahkion kaatuillessa kovassa kyydissä. Yöllä puoli yhden aikaan oli lopetettava, sillä pelkäsimme menettävämme osan kamoista reippaan vauhdin takia.
Maanantain odottelimme tuulen vähenemistä ja tiistain aikana ruuvattiin leijoja pyörittämällä hieman leudossa kelissä 100 km täyteen.
Keskiviikkona jatkoimme iltapäivällä paranevassa kelissä ja vedimme ennätyksen 50 km 1,5 tunnin aikana ja kokonaisuutena 175 km:n päivän. Aloimme olemaan jo melko lähellä Qaanaaqin seutuja ja 77 asteen jälkeen maasto muuttui satumaaksi. Sameettipintaisella lumella koimme reissun hienoimmat leijahetket. 77.15 asteen tuntumassa löysimme keskeltä jäätä sinisen bampukepin päässä olevan lipun, jota kävimme ihmettelemässä Kaikki uusi on mielenkiintoista.
Viimeinen pitkä leijapäivä alkoi torstain ja perjantain välisenä yönä klo 02. Kiidimme edelleen pohjoiseen ja kun saavutimme 78 asteen jatkoimme kohden länttä. Perjantai aamuna klo 8 näimme ensimmäiset reunavuoret ja jatkoimme kohden määränpäätämme hyvissä fiiliksissä. Vihdoin jotain konkreettista.
Päivän mittaan tuuli alkoi hiipumaan ja iltapäivän tunteina lopetimme leijailun 16 tunnin ja 220 kilometrin jälkeen 30 kilometrin pääähän jään reunasta.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä jatkoimme vielä 4 km leijojen kanssa, kunnes sulamisvedet ja melko pahat railot lopettivat etenemisemme. Joka puolella näyttää olevan tie tukossa ja olemme soitelleet Helikopterin hintoja, mutta asia selviää vasta maanantaina.
Kartassa olemme nastan merkkaamassa paikassa ja tarkoitus oli valua täältä jollain tuonne merenjäälle ja jatkaa suoraan Qaanaaqiin. Asiat selvinnevät huomenna.

23.06.2010

Päivä jäällä nro: 62
Sijainti: 74.27 N 54.25 W
Viimeisin päivämatka 0 km
Matka yhteensä: 1806,6 km
Korkeus: 2049 m
Lämpötila: +0℃
Tuuli 3 m/s S/E

Su+ti 190km ja 100 km. Hyvää juhannusta kaikille ja kiitos kannustuksista ja onnen toivotuksista.

19.06.2010

Päivä jäällä nro: 58
Sijainti: 74.17 N 48.40 W
Viimeisin päivämatka 0 km
Matka yhteensä: 1516,6 km
Korkeus: 2468 m
Lämpötila: +0℃
Tuuli 6-8 m/s S/E

Parin päivän kovan tuulen jälkeen olemme lähdössä jälleen liikkeelle lauantai iltapäivästä.
Koko viikon sää on vaihdellut rajusti ja olemme päässeet etenemään ajoittain tyynemmissä ja selkeämmissä kohdissa.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä teimme matkaennätyksemme 207 km. Olimme liikkeellä kaikkiaan 11 tuntia. Alusta oli pehmeää ja täynnä isoja sastrugeja, joihin pompottelimme kovaa kyytiä. Näkyvyys oli ajoittain melko huono. Paikoitelle vain 100 metriä ja kaiken päälle emme nähneet hangen pintaa jolloin ajo oli haasteellista. Maanantai aamun tunnit olivat parhaita koko reissussa.
Kuten sanottu, keli on vaihdellut rajusti. Hangen pinta paranee nopeasti lumisateen jälkeen kovien tuulien ansiosta, mutta yleensä uusi lumisade pehmentää pinnan yhtä nopeasti.
Makuupusseja ei ole tuuletettu kovien kelien takia puoleentoista viikkoon.
Tiistain ja keskiviikon odottelimme jälleen kelin paranemista, mutta pääsimme liikkeelle vasta torstaina, ja silloin arveluttavassa kelissä. Mittasimme aamulla 7-8 m/s, mutta liikkeelle lähtiessä tuuli oli jo 9-11 m/s. Seuraavat tunnit olivat kovaa vääntöä tuulta vastaan. Keskinopeus 35 km/tunnissa. Ajoimme kolmessa pätkässä 2x2 tuntia ja vielä päälle yksi tunnin veto. Päivä päättyi klo 18 13-15 m/s tuuleen, joka saapui yhtä aikaa meitä koko päivän seuranneen pilviseinän kanssa.
Olemme käyttäneet lähes yksinomaan isoja Ozone leijojamme. Parawing leijat ovat saaneet odotella ahkioissa parempia päiviä.
Torstai illasta alkanut myräkkä jatkui koko perjantain ja myös lauantai aamun. Nyt keli hieman hellitti ja lähdemme luultavasti liikkeelle piakkoin.
Telttamme on ottanut hieman osumaa ja kilometrit alkavat näkyä yhdessä ja toisessa paikassa. Pahin henkilövahinko on Vesan yläselkä, minkä takia olemme joutuneet välillä lopettamaan leijailunkin. Käsittämätön särky lähellä rankaa äityy etenkin sivutuuleen leijaillessa. Vääntöä ja kääntöä riittää.
Kiitos kaikista viesteistä tänne. Pari kuukautta jäällä tulee pian täyteen ja sitä alkaa jo pikkuhiljaa tietämään missä sitä on. Kaikki ok.

16.06.2010

Päivä jäällä nro: 55
Sijainti: 72.46 N 46.50 W
Viimeisin päivämatka 0 km
Matka yhteensä: 1336,6 km
Korkeus: 2658 m
Lämpötila: +0℃
Tuuli 6-8 m/s N

txt: Ma tähän. Ti tyyntä lumimyterin jälkeen. Ke odottelua. Toninkin Telttayöenkka rikki. Lahjaksi Toni sai "Hopealusikan". Kaiverrukset kotona.

13.06.2010

Päivä jäällä nro: 52
Sijainti: 72.05 N 46.06 W
Viimeisin päivämatka 207 km
Matka yhteensä: 1256,6 km
Korkeus: 2615 m
Lämpötila: +0℃
Tuuli 10-14 m/s S

Lähdimme 12.6. klo 23:40 ajamaan 11 tunniksi. Aluksi isoja Sastrugeja. Ei valoa tai varjoja. Haastavaa hommaa.

11.06.2010

Päivä jäällä nro: 51
Sijainti: 70.15 N 45.19 W
Viimeisin päivämatka 0 km
Matka yhteensä: 1049,6 km
Korkeus: 2319 m
Lämpötila: +0 White Out. Lumisadetta℃
Tuuli 10-14 m/s S

odotus

Olemme tehneet päätöksen kääntää tästä leiristä suoraan Qaanaaqiin. Sinne on matkaa vielä noin 1300 kilometriä, missä siinäkin tuntuu olevan aikaisempaan nähden tekemistä.
Lykäsimme matkasuunnitelman muuttamista jo parilla viikolla, mutta nyt sen tehtyämme helpotus on käsittämätön. Olemme olleet täällä 50 päivää ja yötä, eli yli puolitoista kuukautta odottaen kärsivällisesti ja tietämättömänä tulevaisuudesta mitään.
Olosuhteet eivät ole meitä kyllä suosineet, mutta toisaalta oma kokemuksemme leijojen käytössä ei ole ollut riittävällä tasolla. Sen voimme tunnustaa ja toivottavasti olemme ainakin siinä opiksi tuleville retkikunnille.
Matkalla on ollut silti paljon annettavaa ja kokemusta on karttunut monella tapaa. Matka on toisaalta ajallisesti vasta puolessa välissä, joten vielä ei ole hyvästien aika.
Olemme koittaneet selvittää muitakin vaihtoehtoja reittimme jatkon suhteen. Yksi oli kulkea suoraan Kap Morris Jesupiin tai Kaffeklubbenille, joka on siinä vieressä ja palata sieltä konevoimin. Vastaus kyselyyn oli noin 30 000 euroa kevyempi lompakko, joten tällä pikapäätöksellä ja näillä säillä emme sitä tule tekmään. Toinen vaihtoehtomme, mikä ei vielä ole selvitetty loppuun olisi kulkemisemme Kap Morris Jessupin ja Kaffeklubbenin kautta Station Nord nimiselle sotilas-asemalle ja sieltä koneilla pois. Järjestelmä on vaativa etukäteen järjestettäessäkin, mutta siinä voisi olla vielä jotain itua jos ksymykset asemalle menosta ja lennoista selviäisi meidän kannalta oikeaan suuntaan. Tässäkin on kuitenkin vielä yksi mutta, eli vuonot matkallamme pohjoisimpaan kärkeen. Vuonojen jäillä on yleensä pahasti vettä loppukesästä, mutta nyt kun koko Grönlanti on kuuma kuin pätsi ja sulaa silmissä on epäiltävissä, että vedet vuonoilla ovat jo aikaisemmin tänä vuonna.
Yksi tätä tukeva pointti on Grönlannin ylityksen perusreitin sulkeminen, minkä Grönlannin hallitus teki lukuisten evakuointien ja jäätikön sulavesivirtojen takia toukokuun viimeisinä päivinä. Kukaan luvan saanut retkikunta ei enää päässyt liikkeelle. Meidänkin sijainti ja olosuhteet selvitettiin henkilökohtaisella puhelulla. Olimme silloin jo hieman ylempänä itä-länsi suuntaiselta perusreitiltä.
Koko viikon olemme kulkeneet puolisääreen ylettyvässä pehmeässä hangessa. HIT ahkio on nyt ollut kapeamman pohjan takia kuin ankkuri verrattuna Tonin Paris pulkkiin, mitä jakavat painonsa kolmen tasapohjaisen ahkion alle.
Viikolla teimme kurvin hieman oikealle reitiltämme. Syy oli Ilulissatin jäävirran mahtavat jääröykkiöt, jotka ylettyvät satoja kilometrejä itään. Näimmekin tunturimaiseman tyyppisiä maisemia parin päivän ajan vasemmalla puolellamme kiitäessämme leijoille kohden pohjoista.
Rennompaa tekemistä tässä nyt taas kolmatta päivää odotellessa on ollut MM futiksen avaus ottelun kuunteleminen BBC:n kanavalta maailmanradiostamme.
Kiitos kaikista terveisistä tänne ja lähetämme myös terveiset teille kaikille ja muillekin seuraajille.
Tunnelma reissussa on kaikkiaan kevyesti v...ttava, mutta selkeitä suunnitelmia tulevaisuuden suhteen on jo ilmassa. Arktikselle palataan kuitenkin tämänkin päätöksen jälkeen.
Nyt kuitenkin kuten ET. sormi pystyssä. HOME.
On koeteltu ja matka jatkuu...

09.06.2010

Päivä jäällä nro: 49
Sijainti: 70.15 N 45.19 W
Viimeisin päivämatka 0 km
Matka yhteensä: 1049,6 km
Korkeus: 2319 m
Lämpötila: +0 pilv. Lumisadetta℃
Tuuli 0-4 m/s W

txt: Lauantaina 30km, sunnuntaina 70 km ja maanantaina 102 km. Eilen alkoi rankka lumisade joka jatkuu.

05.06.2010

Päivä jäällä nro: 45
Sijainti: 68.26 N 45.59 W
Viimeisin päivämatka 0 km
Matka yhteensä: 847,6 km
Korkeus: 2149 m
Lämpötila: +0 ℃
Tuuli 6-8 m/s SE

Aurinkoista ja lämmintä keliä. Nyt lauantai iltapäivänä tuuli viuhuaa hangella ja nostattaa lumiseinän muutaman metrin korkeuteen. Kun lumi jää hetkeksikin vaikka suksen päälle se sulaa siihen välittömästi. Auringon teho on ällistyttävä. Huono puoli on se, että kamat kastuvat jälleen.
Lähdemme kuitenkin juuri liikkeelle ja aiomme ajaa leijoilla pitkälle yöhön, tietenkin sään puitteissa.
Lauantai iltana lähdimme leijoilla leiristä ajatuksena käydä tarkistamassa Dye 2:n kunto. Matkaa sinne oli 75 km. Kolme tuntia myöhemmin olimme perillä ja viimeisimmän puolituntisen aikana rymistelimme 20 kilometriä. Keskinopeus siis 40 km/h.
Dyellä pysäytimme leijat vaivoin aseman eteen 30 metriä jäätiköstä nousevasta peltiseinästä. Kävimme välittömästi yövierailulla (klo 02) asemalla ja yllätyimme muutoksista tutkakuvun tarrakokoelmista. Vanhojen Länsiväylä ja Nanoq-museon tarrojen lisäksi "joku" oli liimannut tutkan tukirankaan mm. ISS:n, Laskuvarjojääkäri killan, Kerkesix:n, Ultima Thule 2010 retkikunnan ynnä Vaiska "ladunavaaja":n tarrat. Myös muutama ulkomaalainen retkikunta oli laittanut tarransa kokoelmiin, mutta Suomi johtaa tarroittelussa jotain 7-2. Tutkimme asemaa pari tuntia, kaiversimme tutkakupuun (Reissu Petejen yläpuolelle) nimemme hyytävässä kelissä tutkakuvun ulkopuolelta. Kaiken jälkeen kävimme hetkeksi nukkumaan aseman viereen.
Iltapäivällä jatkoimme matkantekoa ja pääsimme vielä 127 km lisää tuulen hiipuessa olemattomaksi. Tuuletonta aikaa kestikin sitten kolme päivää.
Etenkin noina odottelun päivinä on puheenaiheemme melko yksipuoleinen. Kaiken aikaa pähkäilemme matkan mahdollisuuksia ja se on välillä raastavaa. Ei mitään tietoa tulevaisuudesta tai koko matkan onnistumisesta. Viimeisin leija rupeama tuotti tosin n. 200 km/vrk, mutta muuten lähes jokainen edetty päivä on ollut sekoilua ja kamppailua leijojen kanssa. Yhtään ehjää leijapäivää ei mahdu noihin puolentoista kuukauden takaisiin ajopäiviin. Leijojen käsittelytaitomme ei ole vielä sillä tasolla mitä olimme odottaneet sen olevan tässä kohtaa reissua.
Muuten mieliala on edelleen korkealla ja odotamme hyviä päiviä vielä tulevan.

Torstaina teimme 100 kilometrin päivän, sekoilun jatkuessa. Leijat oli sotkussa ja kaiken näköistä vaikeutta koko päivän. Perjantai aamuna lähtiessämme liikkeelle tuuli kuoli juuri aloittaessamme etenemisen ja puoli tuntia siitä alkoi sataa märkää lunta tai oikeastaan räntää. Odottelimme sään selkenemistä tuulenkin jo noustessa 6-10 m/s, mutta iltapäivällä keli vain paheni lopulta märkää lunta tuli niin paljon, että lapioimme telttaakin useaan otteeseen esille.
Ny lauantaina sää on hieman seljennyt ja jatkamme menoa kohti tuntematonta.

04.06.2010

Päivä jäällä nro: 44
Sijainti: 68.26 N 45.59 W
Viimeisin päivämatka 0 km
Matka yhteensä: 847,6 km
Korkeus: 2149 m
Lämpötila: +0 ℃
Tuuli 6-10 m/s SE p/>

Teksti viesti. Kummelissakin vieraillut valmennuskonsultti Aimo Nivaska kävi antamassa meille ohjeita. "Se on pojat silla lailla, että te ootte päässy hädin tuskin napapiirin yli. KAIKKI muut on paljon kauempana
Mutta voitte te vielä yrittää jos haluatte. Pakko ei ole, sillä me on hävitty tää peli."

02.06.2010

Päivä jäällä nro: 42
Sijainti: 67.31 N 45.04 W
Viimeisin päivämatka 0 km
Matka yhteensä: 727,6 km
Korkeus: 2193 m
Lämpötila: +0 ℃
Tuuli puolipilv. 0 m/s E Aurinkoista

Teksti viesti. 30.05 siirryttiin 200km Dye2:n kautta tähän ja sen jälkeen on ollut rasvatyyni auringonottokeli 3 päivää..

29.05.2010

Päivä jäällä nro: 38
Sijainti: 65.49 N 46.27 W
Viimeisin päivämatka 0 km
Matka yhteensä: 527,6 km
Korkeus: 2228 m
Lämpötila: +0 ℃
Tuuli puolipilv. 2-3 m/s E Puolipilv.

odotus

Samassa paikassa jäpitetään, kuin eilenkin.
Sunnuntaina myrskysi jopa 25 m/s, mutta teltta kesti hienosti. Meteli oli kova ja toi ainakin jotain vaihtelua tähän hitaaseen etenemiseen.
Maanantaille Tonin tietolähteen mukaan tuulta oli odotettavissa 8-12 m/s, joten satsasimme päivään hyvät odotukset. Aamulla kaivoimme itsemme ensiksi ulos teltasta ja sitten myöhemmin teltan ja ahkiot ulos jäätiköstä, jotka olivat hautautuneet puolittain Grönlannin sisään.
Nostimme leijat ylös n. 8 m/s tuulessa, minkä mukana lensi lunta jatkuvalla syötöllä. Hetken kokeiltuamme totesimme, että leijat ovat täynnä ilmanottoaukoista niiden sisään päässyttä lunta, eivätkä ne enää nousseet ilmaan. Emme keksineet leijojen tyhjentämiseen näin kovassa kelissä keinoa, sillä näissä uusissa leijoissa ilman sisäänottoaukot on peitetty hyttysverkon tapaisella kankaalla. Vaatii suurta huolellisuutta tyhjentää leija lumesta sellaisen siivilän läpi.
Vaihdoimme leijat Parawing leijoihin ja pääsimme paremmin liikkeelle. Kuljimme n. 15 km/h. Tuuli koveni koko ajan ja näiden uusien leijojen huonommat ominaisuudet selvisivät. Laskettuamme leijat alas ne olivat niin solmussa, että oli iso työ selviä narut taas lähtökuntoon. Eräällä tauolla mittasimme 16 m/s tuulen nopeuden. Päivän menetyksiin voidaan laskea Vesan parawing leijan suojapussi, joka lähti katsomaan miltä Kangerlussuakissa näyttää.
Tiistaina jatkui kova tuuli 15 m/s ja odotimme. Illan aikana tuuli hieman tyyntyi ja putsasimme leijat lumesta ja setvimme narut aloittaa tämä reissu kuin uudestaan.
Keskiviikkona pääsimme melko miedolla tuulella reilut 76 km eteenpäin. Torstai meni siirtäessämme leiriä tyynessä kelissä 1 km eteenpäin ja perjantaina odottelimme leijapuomien kanssa reilut 23 kilometriä tuulen tyyntymistä.
Olemme kuulleet, että Dye2 asemalla on uusia tarroja ja muita muistomerkkejä suomalaisista kävijöistä. Tonin viimeksi käydessä 1999 tutkakupuun joku liimasi "Länsiväylä" tarran ja samaa tarraa Vesa kävi tuijottamassa 2006 reissullaan. Nyttemmin Länsiväylälle seuraa tekee ainakin Nanoq -museon asiaan kuuluva tarra, sekä ehkä muutamia muita vielä vuoden 2008 jälkeen käyneiden tarroja.
Kaikki mukaan ottamamme kirjat on luettu ja kohta luemme ne uudestaan. Tässä välissä olemme kuitenkin keksineet uusia ajavietteitä ja harrastuksia.
Sellaisia harrastuksia, mitä teltassamme odottaessamme teemme on mm. hengittäminen... istuminen ja makaaminen. Kun oikein asiaan keskittyy, niin siitä saa paljonkin irti.
Olemme myös kehittäneet tarkkuutta vaativan kilpailun keskenämme. Ladomme kattilaan lunta niin paljon kuin mahtuu ja kilpailija asettelee kattilan kannen lumikasan päälle arvioiden parhaimpansa mukaan, että se laskeutuisi kattilan päälle, lumen sulaessa keittimen lämmössä täsmällisesti reunojen mukaan. Kilpailun tilanne on nyt 1-1, mutta jatkamme harrastusta, kunnes tuuli muuttuu meille suotuisampaan suuntaan.
Näillä reissuilla tarvitaan rajusti onnea, mutta meille sitä ei ole tällä reissulla suotu tippaakaan. Viimeisen viikon alun vietimme eteläisen Grönlanni myrskykeskuksessa, ja sata kilometriä meistä pohjoiseen oli hienot tuulet kohden pohjoista. Elämä on ja hevosella pääsee.

Kiitos kaikista terveisistä tänne. Elämä edessä ja tukka takana.

28.05.2010

Päivä jäällä nro: 37
Sijainti: 65.49 N 46.27 W
Viimeisin päivämatka 23,5 km
Matka yhteensä: 527,6 km
Korkeus: 2228 m
Lämpötila: +0 ℃
Tuuli puolipilv. 2-4 m/s SE Aurink.

txt viesti: Tuuli loppui kesken päivän. Vesan syntymäpäivät huomenna. Lahjatoive: Päästä Dye2 asemalle.
Eilen 1km. Kekotuksen MM-kisat käynnissä. Maailmanradiosta kuuluu vain hengellisiä kanavia tai Kuuba. Suosittelemme www.patrickmadrid.com.

26.05.2010

Päivä jäällä nro: 35
Sijainti: 65.36 N 46.28 W
Viimeisin päivämatka 76,6 km
Matka yhteensä: 503,1 km
Korkeus: 2249 m
Lämpötila: +0 ℃
Tuuli puolipilv. 4-6 m/s E Aurink.

txt viesti: Sunnuntai ja maanantai myrskysi. 15-25 m/s E. Ensi yönä Vesan telttayöenkka rikki.

22.05.2010

Päivä jäällä nro: 31
Sijainti: 64.41 N 46.29 W
Viimeisin päivämatka 0 km
Matka yhteensä: 426,5 km
Korkeus: 2435 m
Lämpötila: +3 ℃
Tuuli puolipilv. 15-20 m/s S

Windy

Istumme ja odotamme myrskyn laantumista, joten viikkoraportti näin päivää aikaisemmin.
Kuluneella viikolla on ollut siis neljä leijapäivää. Maanantai ja tiistai olivat oikeastaan ensimmäiset kunnolliset päivät, jolloin pääsimme todella leijailun makuun. Noina melko leutoina kevyt tuulisina päivinä kuljimme kumpanakin 35-40 kilometriä ja pääsimme testaamaan hyvissä oloissa leijojen nostoja ja niiden lennättämistä. Kumpanakin päivänä tuuli hiipui iltapäivää kohden ja leiriydyimme odottamaan parempaa keliä.
Keskiviikkona tuuli olikin jo reippaampi ja teimme ensimmäisen yli sadan kilometrin päivän. Sekin päivä kului kuitenki vielä hiaman opetellessa, sillä nyt kovemmalla tuulella asiat tuppasivat mutkistumaan. Tavaramme ahkioissa olivat kaiken aikaa tippumaisillaan ja jouduimme keksimään kaikkea konstia saada kuormat pysymään kiinni. Se onnistuikin, mutta uusi haaste odotti tauoilla. Leijat elivät omaa elämäänsä ankkureissaan ja jouduimme moneen kertaan selvittelemään rusettiin menneitä leijanarujamme.
Torstai olikin jo sitten kokeneiden leijailijoiden juhlaa. Aamun ensimmäinen legi hieman alle kaksi tuntia (1:50) ja etenimme sen aikana huikeat 59 km. Koko päivä meni upeasti, kunnes moukantuurimme palasi kotiin ja white out tai oikeastaan lumimyrsky lopetti päivämme viideltä iltapäivällä. Silti päivän saldo oli melkein 150 kilometriä. Jos vain saamme yhden kunnon kelin kestämään yhden vuorokauden, ei 300 km päivä ole lainkaan mahdoton.
Perjantaina myrsky jatkui 10-15 m/s teholla, mutta näkyvyys oli heikko. Tänään on ollut kirkasta suoraan ylhäällä, mutta vaakatasossa lentävä kideryöppy nouseen 3-4 metrin korkeuteen. Tuulen nopeus 15-20 m/s.
Retkikunta haluaa onnitella Tonin pitkäaikaista reissukaveria Mikko Vermasta Mt.Everestille nousun vuoksi. Vermaksen nousuja ja laskuja voi seurata http://www.mountaineering.fi.

Koska vietämme teltassamme näennäisen kaksinkeskeistä aikaa joudumme hankkimaan vierailevat tähdet tajunnan virrasta. Viimeisten viikkojen Äkäslompolon herra on saanut väistyä ja vieraanamme on ollut turkulainen kaksikko Matti ja Teppo. Kovasti ovat herrat olleet ihmeissään olosuhteista täällä jäällä. Keikkojen vähyys on myös päivän pistävimpiä puheenaiheita.
Toivottavasti tämänkertainen myrsky ei kestä kauaa.

21.05.2010

Päivä jäällä nro: 30
Sijainti: 64.41 N 46.29 W
Viimeisin päivämatka 0 km
Matka yhteensä: 426,5 km
Korkeus: 2435 m
Lämpötila: +3 ℃
Tuuli puolipilv. 10-15 m/s S

txt viesti. Whiteout. Lumi ja räntä sadetta. Eilinen 146 km päättyi klo 17:00 myskyyn, joka jatkuu edelleen. Odotamme jälleen teltassa.

19.05.2010

Päivä jäällä nro: 28
Sijainti: 63.25 N 47.21 W
Viimeisin päivämatka 124 km
Matka yhteensä: n.280,5 km
Korkeus: 2336 m
Lämpötila: +0 ℃ Aurinkoista
Tuuli puolipilv. 4-8 m/s S

txt viesti. 3. leijapäivä. Leijat Grönlannin yllä. Samettilunta

kiting in greenland

16.05.2010

Päivä jäällä nro: 25
Sijainti: 61.38 N 47.01 W
Viimeisin päivämatka 16,4 km
Matka yhteensä: n.80,5 km
Korkeus: 1715 m
Lämpötila: +0 ℃
Tuuli puolipilv. 0-4 m/s E

Toni raportoi: Äitienpäivän jälkeen sade jatkui vielä kaksi päivää. Myös HIT ahkio joutui nöyrtymään ja päästi vettä sisäänsä ja joitain varusteita pääsi jälleen kastumaan.
Keskiviikko aamu näytti vihdoin Grönlannin uudet kasvot ja vesileikit oli toistaiseksi ohi. Aurinko paistoi täysin siniseltä taivaalta. Tuuli olosouhteet eivät kuitenkaan muuttuneet, vaan se kävi edelleen vastaisena, keskimäärin 10 m/s nopeudella. Paikoitellen melko reippaastikin. Ehkä 20 m/s.
Jatkoimme tavaroiden hinaamista ylöspäin. Korkeammalle ja pohjoisempaan. Pystyimme vetämään kaikkia varusteita kerrallaan, vaikkakin tuollainen setti on tosi raju vetää.
Nopeutemme on keskimäärin n. 2 km tunnissa ja päivän aikana nousemme 100-200 metriä. Voimien puitteissa pystymme liikkumaan nyt viisi - kuusi legiä päivässä.
Tänään hiihdimme aluksi normaalin 45 min ja tauolla huomasimme tuulen virinneen idän suunnasta. Vesan ahkiossa oviritettynä tuulensuunnannäytin. Tästä innostuneena laitoimme leijat kuntoon ja lähdimme leijailemaan. Tuuli oli vain 2-4 m/s, mutta etenimme kuitenkin 6-7 km tunnissa. Kahden tunnin kuluttua tuuli kuitenkin laantui ja olimme edenneet 14 km. Leijoissa on siis tehoa ja koko lastimme kulkee vaivatta, kunhan saamme vain oikean tuulen ja suunnan sille.
Väistämättä olemme miettineen, että suunnitelmamme matkan suhteen alkaa valumaan käsistä. Eväät riittää kyllä, mutta aika tahtoo loppua kesken.
On viheliäistä miettiä aikatauluja tietäen, että kaikki on kiinni tuulista. Muuten kaikki on kunnossa ja kuljemme pohjoiseen suunnitelman mukaan.

14.05.2010

Päivä jäällä nro: 23
Sijainti: 61.24 N 46.48 W
Viimeisin päivämatka 8,9 km
Matka yhteensä: n.53,5 km
Korkeus: 1403 m
Lämpötila: +5 ℃
Tuuli puolipilv. 0-1 m/s N/E

txt viesti:Aurinkoista. Ei leijakelejä. Hiito on helppoa ja hauskaa. Juhannuskokko suksista syttyy kohta.

12.05.2010

Päivä jäällä nro: 21
Sijainti: 61.20 N 46.48 W
Viimeisin päivämatka 8 km
Matka yhteensä: n.? km
Korkeus: 1213 m
Lämpötila: +5 ℃
Tuuli puolipilv. 10-15 m/s N/W

txt viesti:Aurinkoista keliä. Lähes suora vastatuuli 10-15 m/s. On tää kovaa leikkiä.

09.05.2010

Päivä jäällä nro: 18
Sijainti: 61.16 N 46.49 W
Viimeisin päivämatka 5,1 km
Matka yhteensä: n.34,6 km
Korkeus: 1115 m
Lämpötila: +5 ℃ Pilvistä
Tuuli puolipilv. 8-11 m/s N/E

Koska kaurapuuro on jotenkin erikoisen makuista syödä päivästä toiseen, olemme viime päivinä keksinyt hieman maustella sitä. Eksoottisin keitos sisälsi reilun mitallisen grillimaustetta, jolloin pääsimme aivan uusiin makuelämyksiin. Vedenpaisumus on tehnyt lisää tuhoja varusteissamme. Osa Tonin päiväeväistä, ehkä noin kuukauden annos, on kastunut. Miehellä on jatkossa entistä tarkempi dieetti tiedossa.
Pääsimme eilen kulkemaan neljä tuntia sateen tauottua. Edistystä oli se, että vedimme ahkioitamme yksin kokonaisina paketteina. Mutta jälleen sade keskeytti matkan teon. Isoin ongelma sateen kanssa on Tonin Parispulkat, jotka keräävät, ilman peitteitä olevia kaukaloita kun ovat vettä sisäänsä ja ajanoloon pulkissa olevat kassit päästävät veden läpi. Nyt sunnuntai aamuna sataa jälleen. Ajoittain lievä white out ja lämpötila reilusti plussalla. Ehkä +5 astetta.
Lähdemme koittamaan nyt leijoilla hieman lännemmäksi ja jos sitä kautta pääsisimme ylemmäksi ja pohjoisemmaksi. Tuuli on kuulemma parempi lännempänä.
Grönlannissakin vuonna 2006 kulkenut (Vesan kanssa) Eero Oura tokaisi silloin, että Grönlanti on väkivaltainen paikka, eikä mikään sääilmiö kestä vuorokautta pidempään. No nyt tätä meidän iloa on kestänyt 9 vrk. Pieni onni on se, että vielä eilen aamulla leireilimme jäätikköjärvien läheisyydessä. Nyt niitä ei enää ole lähsitöllä talviretkeilymaisemaa pilaamassa.

Kaikille kiitos terveisistä. Tänä aamuna soitimme Äideillemme kotisuomeen. Hyvää Äitienpäivää vielä kerran sinne, omille Äideille ja kaikille muillekin Äideille.

Vielä on kerrottava, että tämä pitkään kestänyt odottaminen on tuottanut reissullemme kolmannen jäsenen. Miehen nimi on Mauri ja kotipaikka on Äkäslompolo. Ajoittain se murahtelee jotain asiaankuulumatonta, mutta muuten hauska seuramies. Ainakin olemme saaneet nauraa. Eli kaikki hyvin vetisessä Grönlannissa.

07.05.2010

Päivä jäällä nro: 16
Sijainti: 61.13 N 46.50 W
Viimeisin päivämatka 0 km
Matka yhteensä: n.29,5 km
Korkeus: 968 m
Lämpötila: +0 ℃ White out
Tuuli puolipilv. 12-20 m/s N Vesisadetta

Sama leiri kuin viimeksi. Tuuli käy 12-20 m/s pohjoisesta ja vettä tulee. Sulavesijärviä näkyy jo jokapuolella. Viidesosa wc-paperista tuhoutui kastuessaan pahanpäiväisesti. Osa reissusta pyyhitään lumella, kuten kunnon tutkimusmatkailijat aina. Ei kovin miellyttävää odotella sään paranemista. Onnittelut Ultimathulegreenland 2010 retkikunnalle maaliin pääsyn johdosta.

05.05.2010

Päivä jäällä nro: 14
Sijainti: 61.13 N 46.50 W
Viimeisin päivämatka 2,3 km
Matka yhteensä: n.29,5 km
Korkeus: 968 m
Lämpötila: +0 ℃ White out
Tuuli puolipilv. 6-10 m/s N/E Vesisadetta

Vappuleirissä elimme siis neljä päivää motissa. Veden kanssa on jo todellisia ongelmia. Leirissä homma menettelee, kun ahkioita pidetään teltan isossa absidissa, mutta liikkeellä meillä on pelko, että kuivamuonamme kastuvat. Tänään pitkään yllämme ollut pilviverho aukesi ja ilma kuivui. Laitoimme heti leirin kasaan ja lähdimme liikkeelle. Vedämme kuormia kahdessa ja jyrkemmissä paikoissa kolmessa erässä ja väistämättä joudumme jättämään varusteita sään armoille. Musta HIT Ultima Thule ahkio pitää vettä, mutta toinen puoli kuormasta on kuitenkin aina mahdollisen sateen alla. Tonilla Parispulkat taas ovat täynnä vettä pakkausjärjestelmästä johtuen. Pulkissa olevat kassit taas eivät ole täysin vedenpitäviä ja ongelma on valmis. Tänäänkin kuljimme vain 3 tuntia ja leiriydyimme jälleen kaatosateessa. Toiveissa olisi etelänpuoleista tuulta ja edes pakkasta, jotta keli kuivuisi. Tilanne on kyllä kieltämättä huono. Vapun seudun teltassa makaaminen oli viedä järjen. Tämän päivän kolmetuntinen oli oikeaa riemullista liikuntaa. Hyvänä puolena voimme pitää sitä, että olemme jättäneet eväitä syömättä lepopäivien aikana. Niimpä meillä on varaa jatkaa reissua loppupäästä muutamilla päivillä. Muuten kaikki hyvin ja elämä teltassa jatkuu ennallaan.

02.05.2010

Päivä jäällä nro: 11
Sijainti: 61.12 N 46.50 W
Viimeisin päivämatka 0 km
Matka yhteensä: n.27,2 km
Korkeus: 916 m
Lämpötila: +0 Vesisadetta℃
Tuuli puolipilv. 4-6 m/s N

Hidasta etenemistä. Viimeisen raportin (su) jälkeen jatkoimme koko viikon varusteiden hinaamista yhä ylemmäksi jäätikölle. Maanantaina pääsimme kokeilemaan myös leijoja ja etenimme 5 km. Ensimmäiset leijakokemukset olivat enemmänkin hyppelyä, kuten heinäsirkat tai edes jonkinlaista raahautumista pitkin jään pintaa kyljellään. Paikoitellen etenimme aivan oikeasti ja leijojen teho tuli selväksi. Voimaa on kunhan vain saamme tuulen oikeaan suuntaan. Tämäkin päivä lopetettiin siksi ajoissa, että ajauduimme itätuulella liikaa länteen. Koko loppuviikon onkin sitten ollut pohjoistuuli. Tiistaista torstaihin hiihdimme kohti pohjoista 5-6 km:n päiviä. Pehmeä ja paikoitellen puoleen sääreen ulottuva märkä hanki ei auta tilannettamme lainkaan. Perjantaina aamulla totesimme, että paukut on loppu ja pidimme lepopäivän. Kaiken muun päälle iltapäivällä alkoi sataa silkkaa vettä ja rankkasade jatkui lauantain ja nytkin sunnuntai aamuna. Nämä viimeiset päivät olemmekin jatkaneet makaamista liian kuumissa Warmpeace makuupusseissamme. Vielä niitä ei ole suljettu kertaakaan. Vappuna teimme eräänlaista historiaa keskustelemalla satelliittipuhelimilla kahden suomalaisen retkikunnan välillä Grönlannin jäätiköllä. Puhuimme säästä ja ilmoista yleensäkin Ultimathule retkikunnan kanssa. Heidän matkansa sujuu hieman reippaammin, kuin meidän. (www.ultimathulegreenland2010.com) Tunnelma on kuitenkin vielä korkealla. Tähän hitaaseen etenemiseen oli varauduttu, vaikkakin toivoimme jotain ihan muuta. Sateen ropinan jatkuessa olemme hyräilleet alituiseen Kolmas Nainen yhtyeen Päivät kuluu hukkaan säkeitä: päivät kuluu hukkaan en aja partaa, en käy suihkussa Päivät kuluu, lasken niitä ja luvuksi paljon saan päivät kuluu päivämäärä ei vaihdu ollenkaan Kumpa tulisit jo kunpa hetkeks tulis aurinko

30.04.2010

Päivä jäällä nro: 9
Sijainti: 61.12 N 46.50 W
Viimeisin päivämatka 0 km
Matka yhteensä: n.24,2 km
Korkeus: 916 m
Lämpötila: +0 ℃
Tuuli puolipilv. 4-6 m/s N

Tekstiviesti 30.4.2010. Matka etenee hitaasti kohden pohjoista. Tänään vietetty lepopäivää. Välissä lähetetty sms ei ole tullut perille. Hyvää Wappua kaikille.

25.04.2010

Päivä jäällä nro: 4
Sijainti: 61.02 N 46.49 W
Viimeisin päivämatka 3,1 km
Matka yhteensä: 5,2 km
Korkeus: 300 m
Lämpötila: +0 ℃
Tuuli 5-10 m/s E

kaffeklubben

Armotonta menoa. Venekyyti jätti meidät torstaina tänne tuntemattomalle rannalle. Melko pian tavaroiden siirron ja veneen lähdön jälkeen totesimme, että meidät oli jätetty n. 500 metriä väärään paikkaan. Muuten asiassa ei ollut mitään erikoista, mutta ja jäätikön pään välissä oli muhkuraista kivikko ja jouduimme kantamaan kaikki tavarat ensimmäiseen leiriin jäävirran alapuoliselle hiekkarannalle. Kivikon kanssa sohlatessa meni kaikkiaan 8 tuntia, josta tosin viimeiset tunnit olivat tehokkaita keksiessämme, että HIT Ultima Thule ahkio kelluu ja uitimme varusteita rantaviivaa myöden. Seuraavana päivänä kuljimme kokonaiset 100 metriä siirtäessämme leiriä hieman lähemmäksi jään reunaa. Seuraavana päivänä lauantaina kärräsimme varusteita useina pienempinä nyytteinä jo jäävirtaa myöden. päivän aikana nousimme 50 metriä merenpinnasta. Urakka osoittautui armottomaksi touhuksi. Tavaraa on yhteensä 400 kiloa ja jäävirta on jyrkkä. Onnettomasta etenemsiestä johtuen olemme harkinneet retkikunnan nimen vaihtamista Buuklubbeniksi tai Kaffepaussiksi. Kropat ovat kuitenkin kestäneet toistaiseksi riuhtomisen. Pahemmat kärsimykset löytyvät henkiseltä puolelta. Nyt jäällä on vietetty kaksi päivää ja pahimmat railoalueet ovat jo takanapäin. Maisema alkaa tasaantumaan ja nyt olisi jo mahdollista kokeilla leijojakin, mikäli tuuli olisi sopiva. Kokeilimme tänään parawing leijoja, mutta tuuli oli liian köykäinen. Selvitimme tämän lähtöpaikan luonnetta jo kotimaassa ja tämä luokiteltiin suhteellisen helpoksi nousuksi. Olemme täysin eri mieltä. Muuten kaikki on kunnossa ja huumori auttaa eteenpäin. Sijainti päivityksiä tulee nyt pari kertaa viikossa ja varsinainen päivitys jälleen ensi viikonloppuna.

22.04.2010

Päivä jäällä nro: 1
Sijainti: 61.01 N 46.44 W
Viimeisin päivämatka 1 km
Matka yhteensä: 1 km
Korkeus: 0 m
Lämpötila: +10 ℃
Tuuli 0 m/s

Retkeläiset jätettiin jäävirran juurelle torstaina klo 12.30 paikallista aikaa. Retki on siis alkanut. Leiri löytyi melko läheltä veneen jättöpaikkaa hiekkarannalta ja seuraavien päivien urakka on saada varusteet ylemmäs jäätikölle. 99 päivää jäljellä.

Toni ratsastaa jäähevosella

21.04.2010

Päivä jäällä nro: 0
Sijainti: Narsaq
Viimeisin päivämatka 0 km
Matka yhteensä: 0 km
Korkeus: 0 m
Lämpötila: +10 ℃
Tuuli 0 m/s

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Tai noh, Jing ja Jang käyvät ikuista kamppailuaan siitä, että onko tässä koko touhussa mitään järkeä, niinkuin aina näissä elämän murtopisteissä. Pakkauskeisarilla tosin on vain Jangia, kun se mouhuaa tuossa aivan viilipyttynä. Itsellä ei ole oikein hyvä missään asennossa: pötköllään, pitkällään, ulkona, sisällä - ahistaa. Toni toimi kuin pelimiehen kuuluukin ja toi kaupasta pullollisen bilbonaadia, joka helpottaa hieman oloa. Kai se tästä kun päästään vauhtiin. Tonin ahkiot saivat vihdoin nimensä. Kasper ja Jesper ja Joonatan.Torstaina klo 11 lähtee venekyyti satamasta ja kestää tunnin. Se on tarkkaa puuhaa, sillä jäätikön päähän pääsee vain nousuveden aikaan. Ensimmäinen päivä kuljetetaan tavarat kantamalla jäätikön reunaan, josta kipuaminen suksilla/jääraudoilla. On todennäköistä, että ensimmäiseen leijapäivään menee vähintään viikko railoalueiden ja mäen jyrkkyyden takia. On siis aika laittaa kiinni kännykät, mailit, netit, faksit, facebookit ynnä muut piipparit ja alkaa miesten töihin. Over the hills and far away. Näiden sivujen päivitystiheys harvenee nyt huomattavasti. Tarkoituksena on laittaa muutaman päivän välein pelkät sijaintitiedot, ja sunnuntaisin soitamme kotimaahan viikon raportin, joka tulee sivuille ajallaan. Vielä terveiset Mikolle, Myllylle sekä Jonille Everestin perusleiriin (www.mountaineering.fi). Soitellaan! Haluamme noudattaa samaa ohjenuoraa kuin he, joka löytyy Heikki Karisen mainiosta "Kaukomatkailijan lääkintähuolto ja ensiapu"-opuksesta sivulta 35, kohta "Psykologinen selviytyminen": "Rohkaise muita ja itseäsi: teette parhaanne ja tulette selviytymään. Selvitä varusteenne, tee suunnitelma ja aseta tavoitteet. Älä lipsu tavoitteesta mutta ole joustava. Muuta suunnitelmia ja tavoitteita olosuhteiden muuttuessa. Pidä yllä huumoria, älä anna pelolle valtaa. ÄLÄ LUOVUTA IKINÄ." Näihin kuviin ja tunnelmiin!

keitinjärjestelmä

20.04.2010

Päivä jäällä nro: 0
Sijainti: Narsaq
Viimeisin päivämatka 0 km
Matka yhteensä: 0 km
Korkeus: 0 m
Lämpötila: +10 ℃
Tuuli 0 m/s

Isäntämme Helgi on järjestelyn ammattilainen ja pelimies. Hän käy päivittäin moikkaamassa ja tuo sitä mitä pyydämme ja sitäkin mitä emme tienneet tarvitsevamme. Aseet, sulakkeet, nettiyhteydet, venekyydit, bensat, teipit ja kuuraketit, "no problem". Retkikunta suosittelee kylässä kävijöille Helgin palveluita. Häneltä löytyy mm. majoitukset,kajakit, fillarit ja kalastusretket, "no problem". Aseistusta meillä on pienelle armeijalle: 4 soihtua, 1 tulenkuvauspanos, 1 kynävalopistooli ja siihen 20 patruunaa sekä Helgin vuokraama Baikal Russia haulikko. Haulikkoon löytyy 25 erilaista patia. Näillä jos ei nalle tokene, niin... no sitten se kai syö meidät. Ainakin sille tarjoillaan makaroonilaatikolla rakennetut reidet. Kuinka yllättävää olikaan, että pakkauskeisari tunki koko arsenaalin täytenä pursuavaan ahkioonsa "hups, tuosta vaan". Lähtö on nyt sovittu torstaille, eli silloin lähdetään.

parrat kasvaa odottaessa

19.04.2010

Päivä jäällä nro: 0
Sijainti: Narsaq
Viimeisin päivämatka 0 km
Matka yhteensä: 0 km
Korkeus: 0 m
Lämpötila: +10 ℃
Tuuli 0 m/s

Kasvatamme partaa. Tai siis Toni kasvattaa, itselleni kun kasvaa vain kalapuikot, elikkäs viikset. Hänen parrankasvunsa saisi kateelliseksi julmimman vuoristo-Karabachin sissinkin. Vaarana onkin, että Thulesta meidät kuskataan suoraan johonkin vankileirille kulkematta kodin kautta, sen verran karvapeitettä naamoihin odotettavissa.

Narsaq night

18.04.2010

Päivä jäällä nro: 0
Sijainti: Narsaq
Viimeisin päivämatka 0 km
Matka yhteensä: 0 km
Korkeus: 0 m
Lämpötila: +10 ℃
Tuuli 0 m/s

Helgi ajelutti meitä tänään ympäri kylää ja esitteli paikkoja. Eritoten ihastusta herätti uusi, n. 3 vuotta vanha vesivoimala, joka on korvannut entisen dieselkäyttöisen. Grönlanti on siis jälleen hieman vihreämpi, kuten nimikin velvoittaa. Tästä riemastuneena retkikunnan pakkauskeisari päätti jälleen kerran puolittaa varusteidensa ahkiotilavuuden. Ei voi kuin vihreänä kateudesta seurata, kun oma pulkka on saanut lisänimekseen "Hirviö". Toisaalta jos sama tahti jatkuu, Tonin ahkio saattaa muodostaa ennen lähtöpäivää sellaisen materiatiheyden, jossa mustan aukon syntyminen Narsaqiin on täysin mahdollista. Ja jos ei synny, niin tuolla alkuainetuntemuksella voi olla mukana seuraavassa ydinvoimalupa-kilvassa. Eli Pekkariselle terveiset, maili Petelle ja nimet listaan. Pakkailut on pian valmiina, ja keskiviikko/torstaiakselilla lähdetään. Huomenna mennään ostamaan viimeiset tarvikkeet sekä pateja nallejen varalta. On siis totuuden aika (terveiset myös Väyrysen Pavelle).

Tonin tiiviit ahkiot

17.04.2010

Päivä jäällä nro: 0
Sijainti: Narsaq
Viimeisin päivämatka 0 km
Matka yhteensä: 0 km
Korkeus: 0 m
Lämpötila: +10 ℃
Tuuli 0 m/s

Toni Vaartimo, pakkauskeisari. Sinun litrasi on tämän miehen desi. Hän tekee messukeskuksesta R-kioskin. Jos esim. luulet, että 5 litran kovamuovista bensiinikannua ei voi saada tiivistettyä, niin tässä sinulle uutiset: sen voi. Soitto Tonille ja homma hoituu. On aivan uskomatonta seurata sivusta, miten tämä hermanni taikoo joka tilanteeseen aina sopivan pakkauspussin jostain takavasemmalta, ja saa lähes poikkeuksetta mahtumaan siihen pienen kioskin verran tavaraa. Olen ehdottanut Tonille alanvaihtoa, hän voisi alkaa pitää maksullisia kursseja aiheesta "lomapakkauksen perusteet". Näin perus-Turakainenkin saisi hawaijipaitansa ja rantasandaalinsa 100% pienempään tilaan Alanyan-matkalleen. Kaikki hyvin, lukuunottamatta eilisen aiheuttamaa pientä otsalohkon jomotusta.

Narsaqin rannalta

16.04.2010

Päivä jäällä nro: 0
Sijainti: Narsaq
Viimeisin päivämatka 0 km
Matka yhteensä: 0 km
Korkeus: 0 m
Lämpötila: +10 ℃
Tuuli 0 m/s

Tänään kävimme Tonin kanssa tarkistamassa Narsaqin iltatanssit. Paikallisen soittoruokalan naistenhaussa on daameilla vähän reippaammat otteet, ja meikäläistä vietiin kuin mätää kukkoa. Kylän humppakeisarinna otti korvista kiinni, pussasi naaman märäksi ja kysyi vasta sitten, että lähteekö poika valssaamaan. Kieltäytyä ei voinut, koska hylkeenpyytäjänaaraalla oli sen verran tukeva ote korvanlehdyköistä, ja mä haluan hiihtää ainakin alkumatkan korvien kera. Ladyn viimeinen hammaslääkärikäynti oli varmaankin ollut viime vuosisadan puolella, sen verran oli leegoja jäänyt matkan varrelle, taistelu vaatii aina veronsa. Tästä syystä vastapussailun mahdollisuus kavennettiin minimiin ja jouduimme lähtemään baarista karkumatkalle. Pakkailu alkaa olla finaalissaan ja Vesan ahkio on jo kastettu nimelle "Musta Leski", joka on yhdistelmä nimistä "Widowmaker" ja "Musta Kostaja". Tonin kolmen pulkan kombo odottaa vielä nimitystä, mutta eiköhän me jotain keksitä!

hiiri pakkauslaatikossa

15.04.2010

Päivä jäällä nro: 0
Sijainti: Narsaq
Viimeisin päivämatka 0 km
Matka yhteensä: 0 km
Korkeus: 0 m
Lämpötila: +10 ℃
Tuuli 0 m/s

Iik, hiiri! Ollessani aamulla hampaiden pesulla alkoi ulkoa kuulua perinteisen suomalaisen vuorisaarnan alkusanoja, kuten v***u, p*le ja s*na. Siitä paikasta ulos ihmettelemään ja eikös käynyt niin, että toisessa rahtilaatikossa oli hiiri, joka oli siellä nautiskellu energiapitoisista aterioista. Kaverin massakausi oli jatkunut jo ilmeisen pitkään, koska sen mahan koko oli jo meikäläisten mitoissa. Vessapaperitkin oli veijari korkannut, ja hiiren paskaa oli laatikko täynnä. Täytyy mennä käymään kaupassa uudelleen. Koska se oli munannut näin pahasti meidän järjestelyt, ehdotimme hiirelle että se voisi kasvonsa säilyttääkseen tehdä välittömän seppukun. Lopulta kuitenkin päästimme sen pälkähästä koska olemme niin hellämielisiä. Lopun päivää tuunasimme tavaroita ja itseämme.

14.04.2010

Päivä jäällä nro: 0
Sijainti: Narsaq W
Viimeisin päivämatka 0 km
Matka yhteensä: 0 km
Korkeus: 0 m
Lämpötila: +10 ℃
Tuuli 0 m/s

Perillä Narsaqissa. Matkalla Köpiksestä tänne saimme seurata lentokoneen ikkunasta Islantilaista tulivuorenpurkausta, komiaa! Nyt rytmiryhmä on pakattu maalaistaloon parin kilometrin päähän kyläkeskuksesta. Omistaja Helgi on leppoisa vanha duudsoni, jonka nallekarhumaisen pinnan alla piile todella sähäkkä sissi. 5 minuuttia siitä kun olimme laskeutuneet kopterista pihalle meillä oli myös rahti handussa. Illan pakkailutouhujen ohessa saimme seurata auringonlaskua paikallisten vuorten taakse tästä merenrantatontilta. Retkeläisille asiat hyvin!

Narsarsuaqin lentoasemalla

13.04.2010

Päivä jäällä nro: 0
Sijainti: 00 00.00 N 00 00.00 W
Viimeisin päivämatka 0 km
Matka yhteensä: 0 km
Korkeus: 0 m
Lämpötila: 0 ℃
Tuuli 0 m/s

Lähtöpäivä. Tänään tönäisemme itsemme Helsingistä Kööpenhaminaan ja menemme vielä kerran pahnojen väliin nukkumaan. Huomenaamulla odottaakin kyyti Köpiksestä Narsarsuaqin lentokentälle, josta vielä kopterilla Narsaquiin. Tälllä hetkellä sovittu päivä venekyydille jäätikön laitaan on 24.4, mutta tilanne elää sen mukaan miten paljon me miihaillaan kamojemme kanssa. Päivityksiä tippuu silloin tällöin. Näihin kuviin (?) ja tunnelmiin...