Etusivu   Petet   Päiväkirja   Varusteet   Yhteistyö   Grönlanti   Tutkimusmatkat   Tiedotteet   Artikkelit   Yhteystiedot  

KERROSPUKEUTUMISEN NIKSIT

Vaatteet tekevät vaeltajan. Ehkei aivan niin, mutta sopivat vaatteet tekevät onnistuneen vaelluksen mahdolliseksi. Mitä ankarammissa olosuhteissa liikutaan, sitä tärkeämmäksi oikeanlainen pukeutuminen muodostuu. Keväällä 2003 Grönlannin jäätikön halki hiihtämään lähtevät Petri Mäkelä ja Petri Vuorenmaa ovat joutuneet miettimään oikeanlaisen vaateparren valitsemista retkelleen: väärin valitut vaatteet ovat turvallisuusriski.

Nykyoppien mukaan pukeudutaan kerroksittain. Liikuttaessa kerroksia on yleensä kolme: alus-, väli- ja kuorikerros. Paikallaan oltaessa päällimmäiseksi lisätään vielä yksi lisälämpöä tuova kerros, joka tavallisesti koostuu untuvavaatteista.

Kosteus on liikkuvan ihmisen pahin vihollinen. Pahasti kostuneet vaatteet ovat paitsi epämiellyttävät yllä myös vaaratekijä kehon nopean jäähtymisen edistäjänä. Kerrospukeutumisessa kostumisen ehkäisemisessä tärkein tehtävä on alus- ja kuorikerroksella: ensiksi mainittu siirtää kosteuden pois iholta ja viimeksi mainittu estää ulkoisen kosteuden, kuten vesisateen pääsemisen vaatteiden sisään.

Kerrospukeutuminen

Kun ulkolämpötila on siirtynyt talven tullen pakkaselle, on ulkoilijalla edessään uusi haaste, eli niin sanotun nollapisteen etsiminen. Kun ihmisen lämpötila on noin 37 astetta ja ulkolämpötila -10 astetta, niin väistämättä jossakin kohtaa kehon ja ulkoilman välillä on oltava tuo edellä mainittu nollapiste, jossa lämpötila on siis 0 astetta ja kosteus alkaa jäätymään. Kokematon retkeilijä saattaa mainitulla pakkasella pukea päälleen kosteutta siirtävän alusasun, kolme väliasua ja kuoriasun. Esimerkkitapauksessa nollapiste sijaitsee toisen tai kolmannen välikerrosasun tuntumassa ja tuloksena on umpijäätyneet kolmas välikerrosasu ja kuoriasu. Tässä tilanteessa ei ole enää toivoakaan, että kosteus pääsisi siirtymään jääpanssarin läpi ulkoilmaan, vaikka materiaalit olisivat kuinka hengittäviä tahansa. Nollapiste pitäisi siis aina saada siirrettyä mahdollisimman lähelle kuorikerroksen ulkopintaa. Tämä onnistuu välikerrosten lukumäärää ja paksuutta vaihtelemalla sekä kuoriasun tuuletusta säätelemällä.

Oikean vaatetuksen löytäminen kulloiseenkin säätilaan ja liikuntamuotoon sopivaksi onkin viimekädessä jokaisen henkilökohtaisten kokeilujen ja kokemusten tulos.

ALUSKERROS

Kainalotuuletus

Lähinnä ihoa olevan vaatekerroksen tehtävänä on pitää iho kuivana. Materiaaliksi sopii parhaiten tekokuitu, joka ei ime kosteutta itseensä vaan siirtää sen mahdollisimman tehokkaasti seuraaviin kerroksiin. Asun tulisi olla hyvin ihoa myötäilevä, koska asu tarvitsee ihon lämpöä toimiakseen.

Saatavilla on monen eri hintaluokan alusasuja. Hintahaitarin alapäästä löytyvät asut ovat usein karkeatekoisia paksuine ompelusaumoineen, jotka hiertävät ihon helposti rikki. Kalliimmat asut toimivine leikkauksineen ja litteine saumoineen ovat usein parempi hankinta, koska tärkein, eli tuntuma iholla tulee juuri aluskerroksesta.

VÄLIKERROS

Välikerroksen asujen tehtävänä on pitää keho lämpimänä sekä ottaa vastaan ensimmäisen kerroksen siirtämä kosteus ja välittää se edelleen kuorikerrokseen. Materiaaleiksi tähän kerrokseen sopivat parhaiten fleece ja villa. Kylmällä ilmalla välikerroksia voi käyttää useita päällekkäin.

Monet retkeilyvaatevalmistajat pitävät mallistoissaan paria alusasua ja useita erilaisia välikerrosasuja, joiden usein luvataan toimivan kosteuden siirtäjänä myös alimmaisena asuna käytettynä. Materiaaleille, joista voitaneen käyttää yleisnimitystä fleece, on keksitty kymmenittäin erilaisia nimiä. Fleecekankaita tehdään monenvahvuisia, joustavia ja joustamattomia, mahdollisesti erilaisilla kalvoilla varustettuja. Yhteisinä tekijöinä kankaille on niiden uskomaton keveys, ilmansitomiskyky ja nopea kuivuminen. Alus- ja välikerroskäyttöön on paras hankkia kaksi ohuempaa kehoa myötäilevää vaatetta kuin yksi paksu. Välikerroksen fleecekankaat läpäisevät ilmavirran melko helposti ja tarvitsevat siitä syystä suojakseen kuoriasun. Sen sijaan tuulenpitävillä kalvoilla varustettuja fleeceasuja voidaan käyttää kuivalla säällä myös kuorikerroksena

Poikkeus nimeltä villa

Villa on lämmin kuitu. Kun kuitu imee itseensä runsaasti kosteutta, kuiduissa tapahtuu erilaisia kemiallisia reaktioita, jotka vapauttavat lämpöä ja saavat kuidun tuntumaan lämpimältä ihoa vasten. Villa-asu siis lämpiää kastuessaan. Villan pintakerros sisältää pieniä huokosia, jotka tekevät kuidusta hengittävän. Huokoset ovat niin pieniä, ettei pisaramuotoinen vesi läpäise kuidun pintaa, mutta höyrystynyt vesi (hiki) mahtuu pintahuokosten läpi. Oloissa, missä pesukoneet ovat kaukana, villavaatteet ovat myös siinä suhteessa mukavia, että hikoilun mukanaan tuomat hajuhaitat saa niistä poistettua tuuletuksella. Ominaisuuksiltaan vastaavaa kangasta ei ole pystytty keinotekoisesti valmistamaan. Tästä johtuen villa onkin ainoa yleisesti hyväksytty luonnontuote kerrospukeutumisessa. Villa-asut sopivat käytettäviksi sekä alus- että välikerroksessa.

Villoissa on eroja. Lampaat eri puolilla maailmaa tuottavat erilaatuista villaa ja meidän kotoinen suomenlampaamme painii tässä suhteessa raskaassa sarjassa. Sen sijaan merinolampaan villa on seitsemän kertaa hienojakoisempaa kuin suomenlampaan, ja sen tuntee selvästi iholla. Merinolampaan villasta tehty asu ei kutita. Tästä syystä villa-asun materiaaliksi sopiikin parhaiten juuri merinolampaan villa.

KUORIKERROS

Housujen takaluukku

Kuorikerroksen vaatteiden tehtävä on täydellinen tuulen- ja sateenpitävyys. Tällä taataan se, ettei retkeilijä jäähdy tuulen vaikutuksesta, eivätkä alempien kerrosten asut ja iho kastu ulkopuolisen kosteuden vaikutuksesta. Lisäksi kuoriasun pitää olla hengittävä. Uloimpana kerroksena sen on päästettävä aluskerroksesta matkalle lähteneet höyrymolekyylit ulkoilmaan. Edellä mainitut ominaisuudet saavutetaan varustamalla kuoriasu kalvolla, joka pitää tuulta ja vettä, mutta läpäisee höyryä. Kuoriasut valmistetaan kevyistä ja erittäin kestävistä ulkoilukankaista, joita vahvistetaan usein hartioiden ja kyynärpäiden kohdalta. Toisaalta nuotion läheisyydessä on oltava tarkkana sillä kankaat ovat erittäin herkkiä syttymään ja pienikin kipinä tekee helposti reiän kankaaseen.

Kuoriasujakin löytyy monesta hintaluokasta. Perustason asut on varustettu hupulla ja kumi- ja tarranauhakiristimillä. Vaativaan käyttöön tarkoitettujen asujen erikoisuuksia ovat kainalovetoketjut, muotoillut huput, joustavat stretch-materiaalit ja housujen kokopitkät sivuvetoketjut.

UNTUVAKERROS

Vaativilla retkillä käytetään taukovaatteita. Takista ja joskus myös housuista koostuvan taukovaatetuksen tarkoituksena on eristää retkeilijä kylmästä ulkoilmasta taukojen aikana ja leiriydyttäessä. Paras taukovaate on tuulenpitävä untuvatäytteinen takki. Käytettävyyden kannalta taukohousuissa tulisi olla kokopitkät sivuvetoketjut, jotta ne saadaan puettua ja riisuttua myös kengät jalassa.

ALKUUN KERROS KERRALLAAN

Kerrospukeutumisen periaatteet ovat loppujen lopuksi hyvin yksinkertaiset: alusasuksi kosteutta siirtävä kerrasto, väliasuksi fleeceä tai villaa ja kuoreksi vettä ja tuulta pitävä hengittävä asu.

Alus-, väli- ja kuoriasut voi hankkia yksitellen pidemmälläkin aikavälillä. Toimivan alusasun kanssa pääsee melko pitkälle: kosteus siirtyy jo pois iholta. Seuraava hankinta on kuoriasu, jonka testattuaan tietää jo tarkalleen minkä vahvuisen lisäeristeen väliasuksi tarvitsee.

Kerrospukeutumisen periaatteiden tunteminen ja noudattaminen lisää mukavuutta ja turvallisuutta ulkoilussa.


Etusivu   Petet   Päiväkirja   Varusteet   Yhteistyö   Grönlanti   Tutkimusmatkat   Tiedotteet   Artikkelit   Yhteystiedot