ELEKTRONIIKKA ARKTISILLA VAELLUKSILLA 115 VUOTTA FRIDTJOF NANSENIN JÄLKEEN

Toukokuun alussa vuonna 1888 Fridtjof Nansen jätti Norjan rannikot taakseen, tarkoituksenaan lähteä matkalle, jonka onnistumista monet pitivät jo teoriassakin mahdottomana. Nansenin aikomuksena oli ylittää siihen aikaan tuntematon alue, Grönlannin sisämaa. Matka eteni Norjasta Färsaarien kautta Islantiin, josta edelleen hylkeenpyyntialus Jasonin mukana ajojäiden täyttämälle Grönlannin itärannikolle. Vihdoin 17. heinäkuuta Jason pääsi niin lähelle ajojään eristämää itä-rannikkoa, että Nansen retkikuntineen lähti kohti maata laivaveneillä soutaen. Rannallehan oli vain 20 - 30 kilometriä. Viimeiset kirjeet suurelle maailmalle retkikunnan kohtalosta jäivät Jasonin kapteenin käsiin, ja Nansen aloitti matkansa suureen tuntemattomaan.

Siitä alkoi viiden yksinäisen miehen retki, joka päättyi historian kirjoihin ensimmäisenä Grönlannin mannerjäätikön ylityksenä. Monien vaiheiden jälkeen retkikunta ilmestyi länsirannikolle 12. lokakuuta. Viime hetkillä Godthåbin kylän kajakkimiehet ehtivät viedä Nansenin kirjeet Ivigtutiin ennen syksyn viimeisen laivan lähtöä Tanskaan. Näin siis maailma sai jälleen, heti kolmen kuukauden tauon jälkeen, tietoa retkikunnan tilanteesta. Vaikean jäätilanteen takia laiva ei kuitenkaan pystynyt noutamaan retkikuntaa Godthåbista ja Nansen ystävineen sai viettää unohtumattomat kuusi kuukautta eskimoiden vieraana. Seuraavaksi retkikunnasta kuultiin vasta 30. toukokuuta 1889, Hvidbjörnen laivan saavuttua Kööpenhaminan satamaan.

115 VUOTTA MYÖHEMMIN

Tämän päivän retkikunnalla edellä mainittuun retkeen kuluu aikaa 30 - 40 vuorokautta kokonaisuudessaan. Retkikunta on koko ajan tarkkaan perillä sijainnistaan satelliittipaikannusjärjestelmän eli GPS:n (Global Positioning System) ansiosta. Retkeläiset kirjoittavat päiväkirjaa tietokoneilla, kuvaavat digitaalikameroilla ja lähettävät sitten reaaliaikaista tietoa sähköpostina satelliittipuhelimen avulla kannustusjoukolle, joka ei ole ehtinyt vanhentua montakaan tuntia sitten edellisen tiedonannon. Retkeilijän kannalta arktisten retkien luonne ei ole paljoakaan muuttunut sitten Nansenin päivien. Yhteydenpito ulkomaailmaan vain on hieman tiiviimpää.

2000 - LUVUN ELEKTRONIIKKA

Nykyisin Grönlannin halki tehtävän retken järjestäjät saavat valmistautua hankkimaan erinäisiä laitteita jo ennen kuin lupa jäätikön ylittämiseen heltiää. Yksi vaadittavista laitteista on PLB (Personal Locator Beacon) eli satelliittihätämajakka, joka aktivoiduttuaan lähettää satelliittien välityksellä hälytyksen lähimpänä sijaitseville pelastusasemille. Samanaikaisesti laite lähettää myös toista signaalia, joka ohjaa apuun tulevat pelastajat tarkemmin oikeaan paikkaan. Toinen laite, johon ylityksen luvan myöntäjät suhtautuvat suopeasti on GPS, jonka avulla retkikunta voi halutessaan varmistaa sijaintinsa maapallolla milloin tahansa. Myös GPS toimii satelliittien avulla ja ilmoittaa olinpaikkansa koordinaatteina. Käytännössä retkikunnat kuitenkin nykyäänkin suunnistavat kompassien avulla. Suunta kohteeseen tarkistetaan lähinnä aamuisin, jolloin myös edellisyön leirin sijainti merkitään GPS:n muistiin ja illan tullen voidaan jälleen laitteen avulla laskea päivän aikana kuljettu matka.

YHTEYDET KUNTOON

Grönlannin lupakäytännön ulkopuolelle jäävä, mutta turvallisuuden kannalta suotava laite on satelliittipuhelin. Lisäksi tietoliikenneominaisuudet tekevät laitteesta monikäyttöisemmän. Satelliittipuhelimille yleisellä 2 400 bps siirtonopeudella pystytään kohtuullisessa ajassa lähettämään sähköpostia ja pieniä liitetiedostoja. Vaikka tuollainen nykyään jokapäiväinen tapahtuma voi kuulostaa vähäpätöiseltä, niin täytyy muistaa, että satelliittipuhelimen ansiosta viestin ja kuvan voi lähettää mistä tahansa maapallolla. Navalta navalle. Satelliittipuhelimen käyttäminen ei eroa millään tavalla normaalin matkapuhelimen käytöstä. Vain puhelu- (2-3 €/min) ja kuukausimaksut (25 - 30 €/kk) ovat omissa sfääreissään.

Sähköpostin tai datasiirtojen avuksi tarvitaan luonnollisesti tietokone. Paras vaihtoehto retkeilijälle on taskutietokone, jossa yhdistyy monia tärkeitä tekijöitä kuten keveys, vähäinen virrankulutus ja erittäin pieni koko. Tällä hetkellä saatavana olevissa malleissa on kuitenkin yksi merkittävä puute. Jos retkeilijä valitsee pienen ja kevyen taskutietokoneen, niin hänen on valittava satelliittipuhelimeksi ns. salkkumalli, joka vastaa kooltaan ja painoltaan pientä kannettavaa pc:tä. Mikäli taas valitsee pienen ja kevyen satelliittipuhelimen, niin ainoa vaihtoehto on hankkia salkkumallin kannettava tietokone. Tämä johtuu siitä, että pienten Iridium-puhelinten mukana tulevat, tietoliikenneyhteyden muodostamisessa välttämättömät ajurit toimivat ainoastaan "normaaleissa" Windows-käyttöjärjestelmissä, toisaalta taas pieniin taskutietokoneisiin ei kyseisiä käyttöjärjestelmiä voi asentaa.

Mitä suuremmat tehot, sitä suurempi virrankulutus. Kannettavan tietokoneen suurin ongelma on valtava virrankulutus verrattuna taskutietokoneeseen. Pienehkö 10-tuumaisella näytöllä varustettu kannettava käyttää 3 Ah akun kolmessa tunnissa, kun taas lähes mikä tahansa taskutietokone toimii kahdella AA-paristolla yli 30 tuntia.

Toisaalta, jos Grönlannin ylittäjä on vaikkapa päättänyt olla retkeltään yhteydessä ulkomaailmaan, niin mikä häntä estää ottamasta mukaansa omaa voimalaa: aurinkopaneelia. Suomeen tuodaan USA:sta Uni-Solar-merkkistä taipuisaa ja kevyttä aurinkopaneelia, joka sopii erinomaisesti retkeilykäyttöön, vaikkapa ahkion päällä kuljetettavaksi. Mitoiltaan 0.4 x 1.4 -metrisen paneelin teho on 32 W. Paneelin lisäksi järjestelmään liitetään lataussäädin ja noin kilonpainoinen 2 Ah:n lyijyhyytelöakku. Lyijyhyytelöakkua voidaan säilyttää ja ladata lähes missä asennossa tahansa ja se kestää myös hyvin pakkasta täyteen ladattuna. Akkuun liitetään tupakansytytinliitin, johon vihdoin kytketään ladattavat laitteet. Jos käytössä olevat laitteet eivät latautuakseen tarvitsisi virtaa aurinkopaneelin maksimissaan luovuttavaa kahta ampeeria enempää, niin järjestelmässä ei tarvittaisi akkua lainkaan. Käytännössä kannettavalla tietokoneella varustetun retkikunnan on kuitenkin pakko ottaa mukaan myös akku.

SYVYYTTÄ LÄHETYKSEEN

Viime aikoina yleistyneiden digitaalikameroiden ansiosta myös jäätikköretkikunta voi lähettää kuvia sähköpostitse yleisön katseltavaksi. Litium-paristoja käyttämällä voidaan kuvausta harrastaa hyvin myös pakkasoloissa. Digitaalikameroissa käytettävä lcd-kenno toimii vielä -10 asteen lämpötilassa ja rintataskussa säilytettynä kamera pysyy helposti lämpöisempänäkin. Kuvia voidaan siirtää tietokoneelle ja käsitellä halutunlaisiksi telttaleirissä siinä missä kotonakin. Pienentämällä kuvien kokoa ja pakkaamalla lähetettävät kuvat säästetään sekä lähettäjän että vastaanottajan puhelulaskuissa.

SUMMA

Arktisten retkien tekniikka on muuttunut 115 vuodessa mullistavasti. Sekstantit ovat vaihtuneet satelliittipaikantimiin ja kirjeet satelliittipuheluihin. Monet varmasti kiistelevät oikeasta tavasta retkeillä. Perinteinen, uusi vai sekoitus? On kuitenkin yksi asia, jota tekniikka ei voi retkeilijältä viedä. Nimittäin retkeily. Sitä ei voi sähköistää, automatisoida eikä korvata millään.


Etusivu   Petet   Päiväkirja   Varusteet   Yhteistyö   Grönlanti   Tutkimusmatkat   Tiedotteet   Artikkelit   Yhteystiedot