Grönlanti 2003


Retki Ruskovilla Fjellpulken


Päiväkirja

Ennen jäätikköä
2001 - Kevät Kesä Syksy
2002 Talvi Kevät Kesä Syksy
2003 Talvi Kevät - -  
Jäätiköllä
6.5 7.5 8.5 9.5 10.5
11.5 12.5 13.5 14.5 15.5
16.5 17.5 18.5 19.5 20.5
21.5 22.5 23.5 24.5 25.5
26.5 27.5 28.5 29.5 30.5
31.5 1.6 2.6 3.6 4.6
5-6.6 7-9.6 13.6
Jäätikön jälkeen
19.6
 

Talvi 2002

Alusta asti olimme ajatelleet, että kun retkelle on kerran päätetty lähteä, niin sinne myös lähdetään. Tuli mitä tuli ja maksoi mitä maksoi. Päätimme kuitenkin kokeilla myös kepillä jäätä ja yrittää hankkia matkalle mukaan muutamia kumppaneita, joiden myötämielisellä suhtautumisella keventäisimme taakkaa retken taloudellisella puolella. Tätä toimintaa varten laadimme kuusisivuisen kansion, joka esitteli projektin tavoitteet, toteutuksen, toimintasuunnitelman, osanottajat, budjetin sekä samantapaisten retkien historian. Samalla tuli myös todettua, että saaren yli on hiihtänyt tasan kaksi täysin suomalaista ryhmää (1966 5 henk. ja 1999 8 henk.). Lisäksi kansainvälisissä ryhmissä mukana 3 suomalaista (1981 ja 1993). Tulisimme siis olemaan kolmas suomalainen jäätikön ylittävä retkikunta. Jäätikön ylityksen vaativuuden lisäksi retkellä olisi siis myös historiallista painoarvoa.

Kansiot

Sovitun toiminnan onnistumiseksi olin helmikuussa yhteydessä verottajaan. Noin viidennellä puhelulla sain vihdoin Hämeenlinnan lääninverovirastosta päätöksen, jonka mukaan saisimme käyttää mahdolliset tulevat yhteistyökumppanien myöntämät varat seuraavan kaavan mukaan: tulot - menot = tulos, joka taas verotetaan puoliksi molemmilta lisätuloprosentin mukaan. Seuraavaksi olin yhteydessä muutamiin televisioasemiin, joissa suhtautuminen dokumentin tekoon oli melko varautunutta. Tosin ymmärtäähän sen kun ajattelee, että dokumentin aiheena on "kaksi amatööriä hiihtelemässä". Palaamme kuitenkin asiaan.

Tauolla

Maaliskuussa lähettelin tekemämme kansion raakiletta muutamille lehdille, ajatuksena luoda kontakteja tämän median edustajiin. Kävi kuitenkin niin, että jo viikkoa myöhemmin meidät oli istutettu Vuorenmaan keittiön pöydän ääreen, ja Aamulehden toimittaja tiukkasi meiltä, että miten aiomme varautua jääkarhujen varalta tulevalla retkellä. Yritimme turhaan selittää hänelle, että tietääksemme koko reitillä niitä on vain lähtöpäässä, ja sielläkin meidät lennätetään niiden ulottuvilta suoraan jäätikön reunaan, missä niitä ei taas enää ole. Kun sitten seuraavan viikonlopun sunnuntaiaamuna olimme palailemassa 80 kilometrin harjoituslenkiltämme Näsijärven jäältä, niin jo alkoi puhelimet soimaan, ja kaikki vuorollaan tiedustelivat puolustautumismahdollisuuksistamme näitä jäätikön petoja vastaan. Lehdessä oli lukenut suurin kirjaimin, että "Vastassa on jääkarhuja, tuulta ja pakkasta". Niinpä niin. Kontakteja oli kuitenkin luotu, ja pääsimme vihdoin lähestymään yhteistyökumppaneita varmana siitä, että kiinnostusta aiheeseen riittää.

Kevät 2002

Pääosa kansioista lähetettiin tässä vaiheessa varustevalmistajille tai maahantuojille, joiden varusteita olimme käyttäneet retkillämme jo aikaisemmin. Kansion saivat Sasta Oy, Freeheels Oy, Ruskovilla Oy, Oy Hjorth Ab, Oy Suomen höyhen Ab, Canon Oy, Haglöfs Oy sekä muista kumppaneista Instrumentointi Oy, Tampereen Seudun Osuuspankki, Tampereen Kaupungin Sähkölaitos, Aamulehti Oy, Tamglass Oy sekä YIT.

Huhti-toukokuun vaihteessa pistimme sitten linjat kuumiksi ja soitimme kaikkiin yrityksiin joihin kansio oli lähetetty. Suurimmaksi osaksi pyydettiin soittamaan muutaman päivän tai viikon kuluttua, kun asioista vastaava henkilö on paikalla. Myös palaverit palaverien perään hankaloittivat yhteyden saamista, mutta vihdoin muutaman viikon kuluttua kaikki oli kuitenkin käyty läpi ja tuloksia päästiin vertaamaan kuvitelmiin.

Heti alkuun voitiin todeta, että Joutsen sekä Canon elivät kanssamme täysin eri maailmoissa. Haglöfs taas ei käynyt laatuun, koska he olisivat halunneet kaikki varusteensa käyttöömme (samaa epäilimme myös Haltista, jolle emme kansiota tästä syystä edes lähettäneet.) Olimme kuitenkin päättäneet jatkaa retkeilyämme esim. Hillebergin Keronilla sekä Ruskovillan alusasuilla varustettuna, joten jätimme täyden palvelun sponsorit näiltä osin rauhaan.

Keväthiihtoa

Varustepuolelta päädyimme keskusteluyhteyteen SASTAn (suurin osa vaatteista), FREEHEELSin (Monot, kengät, siteet, kiipeily), RUSKOVILLAn (villa-alusasut) sekä HJORTHin (Ahkiot,sukset) kanssa. Onneksemme saatoimme todeta, että samojen yhtiöiden varusteilla oltiin tähänkin asti retkeilty. Mikäli siis tämä nelikko lähtisi retkelle mukaan, niin ainakin varustepuoli olisi hyvissä käsissä.

Taloudellisen puolen tukijoista ainoastaan YIT osoitti niin suurta kiinnostusta, että tapasimme yhtiön kehityspäällikön toukokuun 21. päivänä. Tunnin palaverin jälkeen olimme edelleen lähtökuopissa. Pää oli kuitenkin avattu, ja totesimme samalla, että tarvitsemme jonkinlaisen suunnitelman projektia varten. Samana iltapäivänä soitin vielä markkinointikonsultti Mikko Närhelle ja tapasimmekin hänet heti seuraavana päivänä. Muutaman tunnin rupattelun jälkeen meille alkoi jo hieman hahmottua, mitä on markkinointi, yhteistyökumppanuus jne. Palaverin päätteeksi tilasimme häneltä markkinointisuunnitelman Grönlanti 2003 -projektia varten.

Näin siis hommat oli myös tältä osin saatu pyörimään. Ilmassa oli kuitenkin niin paljon uusia ja vanhoja kysymyksiä, että saimme aina vähän väliä muistuttaa toinen toistamme vapaaehtoisuudesta lähteä retkelle, tai välillä ylipäätään kohteesta, mitä kohti suunnistimme. Vuosi retken lähtöpäivään alkoi tuntumaan kovin lyhyeltä ajalta.

Kesä 2002

Kesäkuun alussa saimme todeta hyvillä mielin, että retkemme varustepuolen tukijoiksi oli ilmaantunut jo kaksi varmaa yritystä. Free Heels Oy sekä Ruskovilla Oy (Merinovilla alus-asut) olivat varanneet paikkansa Gr-retkikunnan ahkiosta. Toki oli tämäkin saavutus vaatinut useita soittoja ja monenmoista vääntöä ennen kuin asioista oli puhelimitse loppuun asti sovittu. Free Heels oli sitten ensimmäinen varsinainen yhteistyökumppani. Tämän firman tuotteet olivat tulleet tutuksi jo vuosia sitten, joten arviomme oikeasta hiihtokaupasta olivat oikeat. Täällä meillä oli päällimmäisenä mielessä kaksinkertaiset Alicon telemark-monot, Rottefellan siteet sekä kiipeily- ja jäätikkösälää. Lupasin Free Heelsille maat ja taivaat kumppanuutemme sinetiksi, ja sanani aion pitää, eli testiä ja tekstejä tulee olemaan ja tulemaan.

Kevyet kiipeilyvarusteet

Kesäkuun lopussa lisää pontta järjestelyihin toi vihdoin Sasta Oy:n vakuuttelut kiinnostavasta projektista. Tässä kohtaa projektia soitin ensimmäisen kerran Vuorenmaalle todella innoissani kumppanista, joka sattui olemaan se sama valmistaja jonka vaatteita koko tuntemamme vaellusrevohka on koko historiansa ajan käyttänyt. Ei niin varma kuitenkaan, sillä seuraavalla viikolla kun soitin Sastalle, niin minun piti selittää kaikki asiat aivan uudestaan. Yhteistyöstä kuitenkin sovimme. Vihdoin kuitenkin asiat alkoivat selkiämään. Free Heels oli sovittu. Ruskovilla oli sovittu. Sasta oli sovittu. Oy Hjorth Ab lupasi pienellä suostuttelulla toimittaa retkikunnan käyttöön Madshushin Pellestova backcountry sukset sekä todellisen ahkioiden äidin, eli Fjellpulkenin Ski Patrolin. Tilavuutta reilut 500 litraa ja kokoa noin 200 cm x 58 cm. Pakkaaminen käynee jouheasti tuollaiseen ruuheen.

Kesä-heinäkuun vaihteessa keksimme vihdoin jotakin muuta älytöntä tekemistä kuin tämän ainaisen Grönlanti retken järjestämistä. Olimme jo kolmena aikaisempana vuotena yrittäneet kävellä 100 km yhteensoittoon. Ennätys oli tähän mennessä 84 km 22 tunnissa. Iloisin mielin lähdimme matkaan 29.6. klo 8.00. Ensimmäiset 50 km menivät lähes kevyesti, niin kuin vanhastaan jo tiesimmekin. Sitten tunnin ukkoskuuro iltakuuden jälkeen latisti tunnelman ja olo meni molemmilla aika huonoksi. Molemmilla oli jo tässä vaiheessa hieman lämpöä ja kramppeja. Sade kuitenkin lakkasi ja pääsimme lataamaan lisää nesteitä sekä vaihtamaan hieman kuivaa ylle. Ja taas jatkoimme uusin mielin. Seuraavat parikymppiä menikin kuin aamulla konsanaan. Pohkeet ja reidetkin alistuivat jatkuvaan tallaamiseen siedettävästi. Yöllä alkoi vihdoin ilmakin viiletä ja saimme näin ulkopuolista apua kehomme lämpötasapainon ylläpitämiseksi. Yritimme pitää mielet virkeänä juttelemalla niitä näitä. Heti kun jutustelu tyrehtyi sitä alkoi ajattelemaan jokaista kipeää kohtaa jaloissa. Tosin tässä vaiheessa ei jalkoja juuri tuntenut. Ainakaan nilkasta alaspäin. Vihdoin onnittelimme toisiamme Niihaman kahvilan paikkeilla Kaupin urheilupuistossa. Uusi ennätys 85 km oli tullut täyteen. Vielä oli kuitenkin viimeinen rutistus, jonka tallasimmekin ilman kelloa. Vauhti oli mikä hyvältä tuntui. Lopullinen käsien puristus tuli kello 06:15 sunnuntaiaamuna. 100 km oli täynnä aikaan 22 tuntia 15 min. Molemmilla oli kuitenkin vielä edessä parituntiset horkka/kramppi-kohtaukset sängyn pohjalla ennen kuin uni vihdoin tuli silmään. Homma oli nyt kuitenkin pulkassa, eikä sitä tarvitse enää koskaan kokeilla uudestaan.

Heinäkuu kului järjestelyiden osalta hissuksiin kaikkien ollessa lomalla. Oli siis hyvää aikaa kerätä netistä tietoa satelliittipuhelimista, plb-majakoista, aurinkopaneeleista, digi-kameroista sekä muusta sälästä. Plb:n laitoimme samantien myös tilaukseen, koska kyseessä on hätävaruste, jota ilman ei jäätikölle lähtöön lupaa myönnetä.

Katsomokiipeilyä

Kiipeily ja jäätiköllä liikkuminen on aivan oma lajinsa, mitä emme kumpikaan olleet juurikaan harrastaneet. Niinpä tilasimme tamperelaiselta kiipeilygurulta, Pekka Lylykorvelta koulutuksen liikkumiseen railoalueella sekä railosta pelastautumiseen. Rakentelimme Pyynikin kallioilla vinssejä ja harjoittelimme kuvitteellisia nousuja prusikeilla. Niin löysi myös slingit, jatkot, kasit, sulut yms. paikkansa sanavarastossamme. Ja jo seuraavalla viikolla astelimme tärkeinä Free Heelsin myymälään ja hankimme erinnäisiä määriä kiipeilytarvikkeita. Heinäkuun monet illat kuluivat rattoisasti Kaupin pesäpallokentän katsomorakenteiden alla, kun nousimme prusikkeja käyttäen sitä parin metrin nousua eestaas. Vinssin jouduimme rakentamaan kaksinkertaisena. Ei ole toivoakaan saada kaveria liikkeelle kuvitellusta railosta pelkästään köydestä vetämällä. Yksinkertainenkaan vinssi ei siihen riitä vaan vasta kaksinkertainen. Tällainen touhu on aivan mahtavaa ainakin 30 asteen kesähelteessä. Mikä lienee tilanne kun vähennetään lämpötilaa vaikkapa 60 astetta??

Nanoq

Heinäkuun lopussa lähdimme Pietarsaareen Nanoq-museoon, minne on koottu tietoa ja tavaroita arktisilla alueilla tehdyistä matkoista. Nanoq tarkoittaa jääkarhua. Museon perustaja ja johtaja Pentti Kronqvist on samoillut useaan otteeseen Grönlannissa ja hiihtänyt myös sen halki vuonna 1981. Itse häntä emme siellä tavanneet, mutta saimme kuitenkin viisituntisen opastuksen arktiksen maailmaan. Pääsimme tutkimaan Kronqvistin kuvia hänen tekemältään ylitykseltä sekä lainasimme lopuksi muutamia Grönlannista kertovia kirjoja. Museoon on koottu vuosien varrella kaikki mahdollinen aiheeseen liittyvä kirjallisuus sekä tietysti karttoja, videoita ja muistiinpanoja. Varmasti tutustumisen arvoinen paikka, sillä jo pelkkä museorakennus on kaksikerroksinen usean sadan neliön turvekammi.

Illan ajelimme pitkin rannikkoa etelään ja leiriydyimme erään pensaan juureen Porista pohjoiseen. Seuraavana päivänä suuntasimme auton nokan kohti Oxenroadinn-motellia Hämeen härkätiellä. Tämän motellin on perustanut eräs Per Lanngård yhdessä suomalaisen vaimonsa kanssa. Hän on asunut 30 vuotta Grönlannissa ja toiminut kielten tutkijana Grönlannin yliopistossa, jonka päärakennus on muuten maailman pienin minkään yliopiston päärakennus. Ainakin Perin sanojen mukaan. Tällä hetkellä hän tekee samoja hommia etätyönä Suomesta ja käy vain muutamia kertoja vuodessa itse paikanpäällä. Hän on myös mukana Uppik-yhdistyksessä, jonka toiminnassa tarkoitus on edistää Suomi-Grönlanti akselin toimintaa. No, häneltä saimme taas useita hyviä vinkkejä siitä, miten toimia esimerkiksi polttoaineiden kanssa. Kannattanee yrittää tilata polttoaineet suoraan lähtöpäähämme. Hän kuitenkin pyysi meitä varmistamaan useaan kertaan, että polttoaineet on Tasiilaqin kaupalla silloin kun olemme lähdössä Suomesta. Sekaannuksen vaara on enemmän kuin todennäköinen Grönlantilaisten kanssa. Tätä mieltä oli Per, eiköhän hän tiedä. Toki puhuimme myös kulttuurieroista idässä ja lännessä, jälleen helikoptereista ja liikkumisesta yleensä Grönlannissa. Selväksi tuli, että rahapussin on syytä olla paksu, mikäli aiomme saada tavaramme jäätikön länsireunalta kuljetetuksi kansainväliselle lentokentälle Kangerlussuakiin.

Syksy 2002

Syksyreissulla

Vihdoin saimme elokuun käyntiin ja palasimme jälleen arkiaskareisiin yhteistyökumppanien kanssa. Olimme saaneet Mikko Närhen markkinointisuunnitelman jo kesällä ja yritimme käyttää sitä nyt hyväksi. Tarkoitushan on saada 4-6 yhteistyökumppania, joiden turvin kattaisimme matkustamisesta aiheutuvat kulut. Keväällä solmitut kuviot olivat kuitenkin jo auttamattomasti vanhentuneet, joten näiltä osin olimme taas lähtökuopissa. Monessa kohteessa valiteltiin tällaisen retken näkyvyyden puutetta, ja tähän ongelmaan päätimme sitten pureutua.

Ensimmäiseksi päätimme lähteä mukaan Skiexpo 2002 -messuille marraskuun alussa ja toiseksi laittaa retkestä kertovat web-sivut kuntoon sekä julkaista ne samojen messujen yhteydessä. Niin alkoi sitten sivuille tulevan tekstin kirjoitusurakka. Tätä työtä jatkoimme koko syksyn ja samasta asiasta jauhettiin niin viikonloppuretket kuin puhelut ja mailitkin. Syyskuussa Grönlantia tuli ulos jo korvistakin. Samantien suostuttelimme hyvän ystävämme Jami Kangasojan vastaamaan retken tiedottamisesta ja hoitamaan ylipäätään reisuun liittyviä toimistotöitä. Yksi tärkeä työ hänellä tulee olemaan jäätiköltä lähettämiemme viestien vastaanotto ja niiden toimittaminen sivuille luettavaksi.

Yksi uusi yhteistyökumppanikin ilmaantui kuin vahingossa. Olimme nimittäin ajatelleet, että vedämme ahkioita reissussa köysien avulla. Tätä varten tarvitsimme kunnolliset valjaat. Niin sitten soitin RETKI Finlandiin, joka oli vastikään muuttanut Tampereelle ja tiedustelin pystyisivätkö he teettämään haluamani mallisia valjaita. Tokihan homma olisi onnistunut, jos olisin ottanut ja tilannut niitä vähintään 1000 kappaletta. Se homma jäi sitten siihen, mutta tavan mukaan juutuimme juttelemaan niitä näitä matkastamme ja lopputuloksena totesin, että enää meidän ei tarvitse hankkia termospulloja, ruokatermoksia, reppuja, varustekasseja, lamppuja eikä monitoimityökaluja. Toki tuohon edellisen lauseen väliin mahtui muutamia puheluita, mutta tyytyväisenä saatoimme todeta muutaman ongelman poistuneen varustelistalta. Kaiken päälle myös RETKI-tuotteet olivat kuuluneet varustevarastoomme jo aikaisemmin. Vetovaljaat ovat kuitenkin edelleen vasta ajatuksena päässä...

Vieraisilla Sastan osastolla

Syyskuun 5. kävimme Nurmeksessa sopimassa lopullisesta yhteistyömallista Sasta Oy:n kanssa. Saimme todellakin huomata jo menomatkalla, että Sastan tuotteet suunnitellaan Pohjois-Euroopan viimeisten erämaiden kainalossa. Näytti siltä, ettei viimeisellä 100 kilometrillä Nurmekseen ollut juuri muuta kuin metsiä. Päivä Sastalla kului rattoisasti ja iltapäivästä pääsimme vihdoin sovittamaan erilaisia asuja varaston puolelle. Muutaman avuliaan leidin avustuksella kokosimme käyttöömme asukokonaisuuden kerrospukeutumisen normeja noudatellen. Näistä asuista kerromme lisää varustesivuilla, kunhan testikausi saadaan alkuun.

Seuraavana päivänä suuntasimme kulkumme kohti Artjärveä, mistä löytyy Ruskovilla Oy:n tehdas. Tällä kertaa keskustelimme lähes kaksi tuntia näiden merinovilla-asujen synnystä ja toimivuudesta. Lopuksi päädyimme jälleen varastolle ja saimme mukaamme Ruskovillan ulkoilukerrastot. Näidenkin asujen kemiaan ja anatomiaan perehdymme jatkossa varuste-sivulla.

Vaikka Skiexpo- ja webbijärjestelyt polkaistiinkin käyntiin jo elokuussa, niin pian huomasimme ajan loppuvan kesken. Elettiin jo lokakuun alkua ja edelleen moni asia oli näiden sovittujen tehtävien suhteen kesken. Yöunista oli kuitenkin vielä varaa tinkiä. 28.10. lähetimme lehdistötiedotteen n. 200 sähköpostiosoitteeseen. Retki oli nyt julkaistu ja samaa julistusta lähdimme jatkamaan messuille. Viikon mittaan havaitsimme kirjoittelua aiheesta viidessä eri lehdessä. Torstai-iltana 31.10. oli messu- ja webhommat kunnossa, ja saimme vihdoin nukkua kokonaiset kuusi tuntia ennen Helsingin matkan alkua.

Marraskuu 2002

Estradilla

Skiexpo 2002 - talven avaus lähti meidän osaltamme käyntiin messujen esiintymislavalla klo 15.30, kun esittelimme yleisölle tulevan talven päätösretkeä posket punaisina. Minä haastoin Tampereen murretta kovaan ääneen ja esittelin tulevaa retkeä ja aikaisempia jäätikköretkikuntia. Kerroin G-projektin webbisivuista ja niiden sisällöstä. Seuraavaksi Vuorenmaa asteli juhlavasti täysissä retkivarusteissa lavalle ja esitti siinä performanssin, missä hän riisuutui kerros kerrokselta alusvaatteisilleen ja hävisi takahuoneeseen. Minä tietysti selostin koko tapahtumasarjan, ja lopuksi tuli vielä kiitokset ja kehotukset websivujen seuraamiseen. Sellainen oli siis retkikunnan ensimmäinen julkinen esiintyminen.

Free Heelsin osastolla Tämän jälkeen vierailimme Free Heelsin osastolla ja tapasimme monia kiinnostavia ja kiinnostuneita ihmisiä. Lauantain esityksemme oli jo klo 11.00 ja hyvällä omallatunnolla voidaan sanoa, että harjoitus tekee mestarin. Esityksen jälkeen olimme vieraisilla Sastan osastolla parin tunnin ajan. Sunnuntain ohjelmaan ei kuulunut enää esitystä ja olimme koko päivän Free Heelsin vieraina. Päivän aikana tapasimme myös kaksi uutta kasvoa niistä kuudestatoista Grönlannin yli hiihtäneestä suomalaisesta. Toni Vaartimo oli töissä aivan naapuriosastolla, ja juttelimme tulevista ja menneistä reissuista hyvän tovin. Toinen tapaamamme mies oli Petter Reutter, jolta pyysimme apuakin muutamien selvittämättömien asioiden hoitoon. Mieshän on majaillut Grönlannissa jo reilut parikymmentä kertaa, joten asiantuntemusta riittää. Messujen päätyttyä järjestäjät ilmoittivat messuvieraita tänä vuonna olleen reilut 30.000 henkeä.

04.11.02 Talvi on tullut käymään Tampereella. Ensimmäiset hiihtorundit on takana. Järkevää paikkaa suksimiseen ei vielä löydy, mutta tuo Kaupin urheilukentän nurmikko saa kelvata. Sitä sitten vaan ympäri, kuin naudat kevätlaitumella.

18.11.2002 Parin viime viikon rauhaiselon aikana olemme vihdoin päässeet toteuttamaan itseämme myös fyysisen kehityksen puolella. Lumitilanne on Tampereella edelleen todella huono, eikä Kaupin kentän latua voi enää oikein laduksi kutsuakaan.

Viikonloppuretkellä

Kunnon ylläpito ja kohottaminen tulee olemaan yksi tämän talven pääteemoista. Normaali viikolla tapaamme näissä merkeissä ainoastaan keskiviikkoisin sulkapalloa pelaten. Loput tästä työstä jääkin sitten molempien omalle vastuulle. Vuorenmaa on aina ollut kova hiihtämään (2000 - 3000 km/vuosi) ja nytkin hiihto muodostaa perusrungon harjoitteluun. Toimistomiehenä hän käy lisäksi kuntosalilla ja lenkkeilee. Mäkelän ohjelmaan kuuluu työmatkapyöräilyä 25 km/päivä, hiihtoa, juoksua ja höntsäilyä paikallisella luistinradalla. Näillä eväillä siis Grönlantia ylittämään.

Myös varusteiden testaus on lähtenyt käyntiin. Jatkossa sivuilta löytyy varusteista kertova sivusto, jota päivitetään sitä mukaan kun saamme tietoa käytettävistä kamoista. Tarkoituksena on, että kun vihdoin toukokuun alussa lähdemme kohti Grönlantia, niin varustesivusto on valmis.

26.11.2002. Ennen Grönlanti 2003 -retken järjestämisen aloittamista meillä oli tiedossa, että nykyään jäätikön ylitykseen vaaditaan erityinen lupa. Vuoden 2001 lopulla vihdoin löysimmekin netistä Danish Polar Centerin sivut, joiden kautta lupakäytäntö herkesi vihdoin selviämään. Pakollisia osioita ovat pelastus- ja evakuointivakuutus (SAR) ja PLB (Personal Locator Beacon). Joissakin tapauksissa myös Aseet sekä muut radiolaitteet.

Yritimme saada joitakin yksityiskohtia tietoomme DPC:n kautta jo ennen kuin olimme hakemusta sinne lähettäneet, mutta maileihin ei vastattu. Vasta kun olimme tehneet varsinaisen lupahakemuksen, niin samassa postissa lupahakemusnumeron kanssa saimme tietoja muutamiin kysymyksiin.

Yksi vastauksista käsitteli aseiden tarpeellisuutta retkellämme. Koska meidät lennätetään Kulusukin lentokentältä suoraan jäätikölle, niin kohtaaminen esim. jääkarhun kanssa on enemmän kuin epätodennäköistä. Emme siis ota asetta reissuun mukaan. Kulusukissa sen sijaan olisi näillä näkymin tarkoitus olla muutamia päiviä ja siellä jääkarhun saattaa tavatakin. Vaikkapa kaupassa käydessä.

Siikanevalla

Toinen kysymys koski vakuutusyhtiöitä, mistä tuollaisia SAR vakuutuksia saattaisi saada. Kontaktihenkilömme Suomen vakuutusyhtiöissä eivät olleet moisesta koskaan kuulleetkaan. Huippuvuorille olisi vakuutus löytynyt, mutta me olimme tällä kertaa matkalla hieman lännemmäksi. Yllättäen apu löytyikin tutusta firmasta. If.. vakuutus Tanskasta lupasi toimittaa meille tuollaisen vakuutuksen 1.700 euron hintaan. Löysimme varmuudeksi vielä toisenkin yhtiön Grönlannista, mutta hinta oli samaa luokkaa. Vakuutus kattaa etsinnän, evakuoinnin sekä välittömät ensiaputoimet miljoonaan Tanskan kruunuun asti. Käytännössä siis löydetyt retkeilijät tiputetaan Kangerlussuakin lentokentälle, jonka jälkeen jokin muu vakuutus astuu voimaan turvaamaan jatkotoimenpiteitä.

PLB on eräänlainen hätämajakka, joka aktivoimalla saadaan aikaan hälytys satelliittien välityksellä. Hälytyksen saatuaan pelastuskeskus lähettää helikopterin retkikunnan reitille, ja laitteen lähettämä Vhf singnaali ohjaa pelastajat jo hyvin lähelle retkeilijöitä. Tilasimme tuollaisen laitteen jo heinäkuussa Englannista, mutta tähän mennessä siitä ei ole kuulunut vielä mitään. Hoputusmailitkin ovat jääneet vastausta vaille. Vakuutus ja PLB asiat tulisi kuitenkin olla kunnossa Dpc:n kanssa jo muutamaa kuukautta ennen retken alkua. Muuten lupaa ei heru.

08.12.2002. Grönlannin retkistä ja tutkimusmatkoista kertovat kirjat ovat olleet suurena innoittajana meille tämän tulevan retken järjestämisessä. Fridtjof Nansenin Hiihtäen poikki Grönlannin, Peter Freuchenin Nuoruuteni Grönlannissa sekä Christer Bouchtin Hiihtäen halki Grönlannin ovat olleet se perusta, joka meidät on tähän pisteeseen saattanut. Tämän kolmikon kirjoista uhkuu sellainen positiivinen asenne heidän retkillään, että Christer Bouchtkin oletti Timo Polarin (1997) Grönlanti retkikunnan ymmärtäneen väärin kuvailut olosuhteista jäätiköllä. Polarin retkikunnasta 2/3 osaa menehtyi runsaan viikon kulkemisen jälkeen hypotermiaan.

Valitus ja hirveiden olosuhteiden vatvominen ei vain kuulu näiden kirjailijoiden tekstiin. Fridtjof Nansenin Hiihtäen poikki Grönlannin kertoo ensimmäisestä Grönlannin halki tehdystä retkestä vuonna 1888. Kirjasta on suomennettu kaksi erilaista versiota. Alkuperäinen kirja on tarkka kuvaus retken järjestämisestä, varusteista ja toteutuksesta. Perusteellisuutta kuvaa hyvin vaikka suksista kertova kappale, jolle on uhrattu noin 50 sivua. Toinen retkestä tehty suomennos on lyhennelmä itse retken toteutuksesta.

Edellisiin retkiin tutustumassa

Peter Freuchenin Nuoruuteni Grönlannissa kertoo erittäin rikkaalla tekstillään kahden nuoren, Freuchenin ja Knud Rasmussenin Luoteis-Grönlannin valloituksesta Tanskalle. Nämä toimeliaat nuoret perustavat kauppa-aseman Umanakin kylään. Sieltä käsin kaverukset myyvät Tanskasta tuomiaan taloustarpeita napa-eskimoille ja opettavat heille samalla kaupanteon perusteet. Heidän koko länsi-rannikon kattavia retkiään kuvataan mitä mieleenpainuvimmalla tavalla. Yhdessä he matkaavat myös koko Pohjois-Grönlannin halki itä-rannikolle ja vieläpä takaisinkin. Heidän yhteiset retket jatkuvat 1910-luvun ajan ja on todellinen ihme, ettei kumpikaan heistä menehdy näillä hurjapäisillä matkoillaan. Tämän Peter Freuchen itsekin toteaa useaan otteeseen kirjassaan.

Christer Bouchtin Hiihtäen halki Grönlannin on kertomus ensimmäisestä suomalaisesta retkikunnasta Grönlannissa vuonna 1966. Tämä retkikunta oli sijaluvulla 10 -15 Grönlannin ylittäneistä. Aivan tarkkaa tietoa emme ole pystyneet saamaan. Erik Pihkala toimi retken johtajana ja pyrki kaikin tavoin tarkkuuteen ja täsmällisyyteen, niin varusteissa kuin toteutuksessakin. Innoittajana hänelläkin oli Nansen, jonka suunnittelemaa reittiä Tasiilaq - Qasigiannquit (Angmassalik-Christianshåb) suomalaistenkin oli tarkoitus edetä. Pihkalan suureksi pettymykseksi retkikunta kuitenkin äänesti jäätiköllä lyhyemmän reitin suoraan Kangerlussuakiin (Sondre Stromfjord). Matka oli yksinkertaisesti edennyt liian hitaasti. Kirja on hyvällä huumorilla höystetty teos ensimmäisestä suomalaisesta arktisesta retkestä.

18.12.2002.Viimeisen parin viikon aikana on tapahtumia jälleen riittänyt. Mansen Levytyö sai vihdoin keitinlaatikon osat valmiiksi. 0,7 mm alumiinista valmistetut osat kiinnitettiin toisiinsa pianosaranoilla ja MSR keitin laatikon sisälle kumiremmeillä. Keittiö on tältä osin valmis ja muut sälät laatikon sisään olivat jo aikaisemmin hankittuna. Nyt pääsimme siis valmistelemaan ensimmäistä artikkelia tulevasta retkestämme. Tätä varten otimme viikko sitten reilut 150 dia- ja digikuvaa, aiheena Arktisten retkien ruokavalio ja retkiruoat. Vielä teimme aiheesta tekstit ja taulukot ja lähetimme tiedotteen artikkelin ilmestymisestä lehdistölle. Tällaista toimintaa teemme kuukausittain retken alkuun asti. Artikkelit julkaistaan myös näillä sivuilla, kunhan mahdolliset lehtijulkaisut ovat ilmestyneet. Tänä päivänä en enää edes muista mistä idea tuollaisten artikkelien julkaisuun lähti, mutta mielenkiintoista ja antoisaa toimintaa se kuitenkin on.

Retkikeittiö

PLB:n hankintahan on tuottanut meille päänvaivaa koko syksyn. Ks päiväk. 26.11.02. Lähetimme peruutuksen ensimmäisestä tilauksesta ja heti perään uuden tilauksen Englantiin Suffolk Sailing -nimiseen firmaan. Yhtiön vaihtaminen kannatti, sillä nyt vain viikon kuluttua tilauksesta meillä on McMurdo Fastfind Plb käsissämme. Ei ole kyllä kummoinen laite tuo hätämajakka. Kaikista huvittavinta on se, ettei laitteella voi tehdä yhtään mitään ja silti se maksaa 650 euroa. Lupa-asiat Dpc:n kanssa etenevät kuitenkin laitteen ansiosta aimo harppauksen.

Raha-asiat pyörivät edelleen liian keskeisesti omien lompakoiden ympärillä. Tilanteen kohentamiseksi 7 suurehkoa yritystä sai viime viikolla Grönlanti 2003 retken esittelykansion. Tuleeko meille Joulu - jää nähtäväksi.

Teille kaikille tämän lukijoille kuitenkin Hyvää Joulua.

Purjehdusta

27.12.2002.Viime viikonloppuna pienimuotoinen myteri ravisutteli Keskisuomea. Niinpä mekin pakkasimme reppuihimme kamerakaluston sekä purjekokelas Mark IV:n. Itse tehdyt purjeviritykset ovat olleet Mäkelän päähänpinttymä jo aikojen alusta. Tämä neljäs versio oli alunperin tarkoitettu vain myötätuulipurjeeksi, mutta lauantain kokemusten perusteella sen kanssa voi valita suuntansa noin 45 asteen sektorilla keskituulen molemmin puolin. Purjetta voi myös ohjata auttavasti vetämällä tai työntämällä vetoremmeistä. Oikeanpuoleinen remmi kiinnittyy kolmeen ohuempaan remmiin, jotka ovat kiinni purjeen oikeassa laidassa. Vasenpuoli on luonnollisesti tehty samoin, jolloin purjeen kupu saadaan halutessa kohtisuoraan tuuleen, vaikka itse kulkisikin hieman sivutuuleen. Purjehdus lopetetaan päästämällä toinen remmeistä irti. Koko hökötys painaa noin kilon ja vie tilaa pienen makuupussin verran.

Väistämättä ajatukset siirtyvät vuodenvaihteen lähestyessä tuonne neljän kuukauden päähän. Kalenteria selatessa huomasinkin erään mielenkiintoisen asian: 31. toukokuuta on merkitty Suomessa tapahtuvaksi osittainen auringonpimennys. Sen sijaan Pohjois-Atlantilla ja samalla myös reitillämme on pimennys rengasmainen. Täytyy siis toivoa kaunista ilmaa ainakin tuolle aamulle.

Nyt on kuitenkin aika lähteä runttaamaan uraa umpihankeen ja sulattaa siinä samalla pahimmat rasvat vyötäröltä.

Hyvää Uutta Vuotta 2003!

Reitti
Sasta FreeHeels Madshus Alico

© 2002-2003 Grönlanti 2003 -retki
Jami Kangasoja