Talvi 2003
06.01.2003. Viime viikkojen pakkanen on ollut mitä parasta jäsenien palelluttamisaikaa ja toisaalta antanut hyvän tekosyyn tehdä paperitöitä. Vuorenmaa laittoi välipäivinä SAR-vakuutus hakemuksen Grönlantiin. Paikalliseen If... vakuutus yhtiöön. Samaan aikaan lähti radiolupahakemus Plb-hätämajakalle Tele-Grönlantiin. Em. kuulemme varmasti lähiaikoina lisää.
Marras - joulukuussa gronlanti2003.com sivuilla oli käyty melko tarkalleen 3000 kertaa. On se paljon tai vähän, niin kiitos siitä kuuluu teille, jotka olette seuranneet toimiamme. Tämä kaikki kirjoittelu on kuitenkin vain harjoitusta, jonka tavoitteena on se hetki, kun neljän kuukauden kuluttua astumme Grönlannin jäätikön reunalla ensimmäisen askeleen. Silloin toivotamme teidätkin kaikki mukaan matkalle, jota yritämme sanoin ja kuvin jäätiköltä selostaa.
Kaikesta matkan järjestämisen kiireestä huolimatta olemme ehtineet pitää myös päämme kylmänä. Näillä pakkasilla on ollut jotenkin pakko nukkua hangella ja hiihdellä umpihankea. Kun Free Heels Oy:ssä asioidessa silmään osui Antti-Jussin toimivat Telemark vinkit ja vielä Sasta Oy:kin on Telemark maajoukkueen kanssa tekemisissä, niin mekin päätimme opetella tämän taitoa vaativan lajin kertaheitolla. Oheisesta kuvasarjasta on helppo päätellä onko oppi mennyt perille.
Pään kylmänä pitämisestä mainittakoon vielä se, että Vuorenmaa on pitänyt asuntonsa lämpötilan 16 - 17 asteessa jo syksystä, ja viime pakkasten aikaan normaalia on n. 13 asteen lämpötila. Kylmemmäksi asuntoa ei enää voi päästää, etteivät kukkaset kuole.
13.01.2003. Ja tapahtumia riittää. Heti loppiaisen jälkeen laitoimme tulevaisuudessa tehtävät asiat paperille ja huomasimme, että meillä saattaa olla 2-3 viikonloppua "vapaata" ennen reissuun lähtöä. Mikäli ei Mäkelän perhe välttämättä vaadi, niin täytynee keksiä niihin jotakin!
Paljon tuosta asialistasta kuitenkin jo mennä viikolla ehdittiin hoitaakin. Tilasimme Hillebergin Keronin ja myrskypussin, Silva tuulimittarin ja uuden Garmin 12 gps:n Hämeen Partiokaupasta Tampereelta. Tilattiin USF-32 aurinkopaneeli SunWatt Oy:stä, jääraudat ja hakut Free Heels Oy:stä, Motorola Iridium satelliittipuhelin sekä vihdoin matkat Grönlantiin ja takaisin Saga Matkat Oy:stä Helsingistä. Euroja vilkkuu silmissä. Vaikka rahaa on vähän, niin toisaalta täytyyhän sitä joka projektissa aina vähän ollakin.
Tätäkin asianlaitaa tosin on yritetty taas korjailla.
Polttoaineiden kanssa painimme nykyään Air Islandin kanssa. Koitamme saada ostetuksi lentoyhtiöltä lentopetroolia Kulusukista. Näin on toiminut aikaisemmin mm. Petter Reutter( www.arktisiaelamyksia.com) jonka suosiollisella avustuksella olemme saaneet yhteyden toivottavasti oikeisiin henkilöihin lentoyhtiössä. Mikäli joudumme rahtaamaan polttoaineen Suomesta, niin selvitettävien asioiden lista kasvaa jälleen.
Valitsimme puhelimeksi tuon em. Motorola 9500 Iridium satelliittipuhelimen. Tämä silläkin uhalla, että oli selvillä ettei puhelin toimi minkään kämmenmikron kanssa, joita olimme kaavailleet. Kriteeriksi muodostui kalkkiviivoilla se, että puhelimen peitto on navalta navalle, joten käyttöä sillä lienee tulevinakin vuosina. Päänvaivaa sen sijaan aiheuttavat nyt kannettavat mikrot joiden virrankulutus on monessa tapauksessa suuri ja näytöt perin herkkiä kylmyydelle. Eagledata myy joitakin mikroja, jotka voi heittää vaikka mereen vahingoittamatta niitä, mutta puhelu yhtiöön oli aivan pakko lopettaa siinä vaiheessa, kun kuulin koneiden hinnan olevan 8000 euroa. Varmasti kuitenkin hyvä peli. Selvittelemme kuumeisesti myös aurinkopaneeli-säädin-akku-ladattavat laitteet mysteeriota. Kaikki tuntuvat tietävän asiasta "vähän"! Toivottavasti voimme valistaa teitä lähiaikoina.
Aamulehden Seppo Saari kävi vielä valokuvaajattaren kanssa sunnuntaikahveilla, ja selvittelimme asioiden nykykulkua heidän kanssaan. Aamulehti seuraa toimiamme tämän kevään. Itse retkeltä lehti julkaisee päiväkirjaan perustuvaa sarjaa viikoittain.
20.01.2003. Mitä enemmän liikkuu, sitä sairaammaksi itsensä tuntee. Ylenpalttinen liikunnan ihannointi ja liikkuminen yleensäkin on viime aikoina nostanut päätään keskuudessamme. Motivaatiosta ei ole puutetta ja pitkästä aikaa voi hyvällä omallatunnolla puhua liikkumisen ilosta. Tosin hieman minua (Mäkelä) välillä surettaa oma kohtaloni, kun vertaan omia suorituksiani Vuorenmaan viikon 7 päiväiseen liikuntaohjelmaan. Jos tietää kuitenkin olevansa paremmassa kunnossa kuin aikoihin, niin eiköhän se riitä. Ja saahan se Vuorenmaa toki vetää minunkin ahkioni sitten reissussa, mikäli ylimääräistä puhtia vielä riittää.
Olemme molemmat joutuneet hammaslääkärien kouriin. Joka kuukausi vähintään kerran istumme kiltisti siihen kaatuvaan tuoliin, jotta kalusto myös hampaiden osalta olisi kunnossa.
Tällä viikolla (jos luoja suo) aukeavat vihdoin varustesivumme. Testausta on siis tehty, ja sitä mukaan kun sivuja päivitämme, on jälleen uusi varuste hyväksytty retkikuntamme käyttöön. Päivityksestä kerrotaan aina etusivun linkeissä.
Ensimmäinen artikkelimme avataan myös teidän luettavaksenne tällä viikolla. Aiheena ovat retkiruoat ja arktisen retken ruokavalio. Jatkossa aiheita tulevat olemaan kerrospukeutuminen, arktisen retken elektroniikka yms.
27.01.2003 Löysimme netistä mielenkiintoisen sääsivun, jonka kautta voi seurata säätä ympäri maapalloa vähän siellä sun täällä. Jotenkin sitä sitten ajautui etsimään jälleen tietoja tuon maailman suurimman saaren tienoilta. Sivuilta löytyikin yllättäen reilun parikymmentä pistettä eripuolilla Grönlantia, mistä lämpötiloja yms. mitataan. Mielenkiintoisimmat lukemat ruudulle sai klikkaamalla tietoja "Summitista", eli keskeltä jäätikköä, n. 3200 metrin korkeudesta. Viimeisen viikon lämpötilat ovat olleet järjestään - 50 asteen nurkilla. Tutkimalla sivuilta aikaisempien vuosien lämpötiloja samassa paikassa toukokuun puolessa välissä, löytyy kylmimmät lukemat - 30 ja - 40 välistä. Tuo kyseinen paikka "Summit" on parisataa kilometriä pohjoisempana, kuin meidän reittimme ja vielä n. 300 metriä korkeammallakin, mutta lienee kuitenkin syytä valmistautua kylmimmän mahdollisen tiedon mukaan.
Lähtöpäivä varmistui torstaina. Lähdemme 05.05.03 klo 09.30 Tre-Pirkkalasta Tukholman kautta Keflavikiin Islantiin. Reykjavikissa makaamme vielä kaksi yötä, kunnes 07.05. klo 11.45 lennämme Reykjavikista Kulusukiin. Paluulennot länsirannalta hankitaan vasta Kangerlussuakin asemalta. Helikopteri-kysymykset retken molemmissa päissä ovat edelleen avoimia.
Lauantain aurinkoisena päivänä oli hyvä tilaisuus koetella auringon tehoja uudella paneelilla. Aurinkopaneeli USF-32 ja siihen kuuluva lataussäädin olivat ajautuneet Vuorenmaalta käsiini. Liitin säätimen paneelin perään ja säätimen perään kolmereikäisen tupakansytytin haarottimen. Jännittyneenä seurasin kuinka ledejä alkoi syttymään. Ensiksi säätimeen ja sitten haarotinrasiaan. Kipaisin hakemassa autosta kännykkäni tupakansytytinlaturin, ja survaisin sen haarottimen ensimmäiseen reikään ja kännykän laturin johdon perään. Kämmenet hikoillen odotin pari sekuntia, kunnes kännykän näyttöön ilmestyi teksti "akku latautuu". Annoin auringon ladata kännykkäni täyteen, ja soitin Vuorenmaalle ensimmäisen aurinkosähköllä tuotetun puheluni. Fiilis oli ihan oikeasti hyvä. Samalla päätimme unohtaa pienenkin lyijyakun mukaan ottamisen. Säädin pitää huolen, että sähköä virtaa vain yhteen suuntaan, ja laitteiden "älykkäät" laturit, ettei laitteiden akut ylilataudu. Nyt pitää vielä kehittää jonkinlainen lataus/säilytys kompakti laitteille ja latureille.
02.02.2003 Itsetehdyt retkeilyvarusteet ovat aina ilo silmälle, ja etenkin tekijälleen, varsinkin silloin kun ne toimivat suunnitellulla tavalla. Jälkeenpäin voisi miettiä miksi Mäkelä valitsi jo peruskoulun ala-asteella rättikässyt puuhommien sijaan. Kaikki muut pojat tietysti ahersivat puupuolella. Mäkelä kuitenkin ompeli itselleen pilkkikassin (on vieläkin tallella) ja muita varustepusseja tyttöjen kanssa. Kutominen ei sujunut silloin, eikä suju vieläkään, joten tälläkin hetkellä eräs intohimoinen sukantekijä kutoo villasukkia Grönlanti 2003 retkelle.
Aikojen kuluessa on tullut tehtyä telttoja, purjeita, housuja, sadevaroja ja tietysti niitä "Mäkelän parempia" varustepusseja.
Tulevalle retkelle itsesuunniteltuja ja valmistettuja tuotteita edustavat keitinlaatikko, vetopurjeet, koko kengän peittävät eristävät säärystimet, ladattavan elektroniikan vedenpitävä ja pehmustettu lataus- ja kuljetuspussi sekä lukuisat muut varustepussit.
Mainitsin aikaisemmin, että valitsimme retkellemme satelliittipuhelimeksi Motorolan 9500 Iridiumin, joka ei siis pelaa yhteen suunniteltujen taskutietokoneiden kanssa. Viikon mittaan olemme vertailleet Windows ympäristössä pelaavien läppäreiden paino-, virrankulutus-, säänkesto- yms. ominaisuuksia ja olemme päätyneet Toshiban Portege 3410 läppäriin. 10,4" näyttö ja parin sentin vahvuus tekevät koneesta 1,6 kiloisen kompaktin, jossa ei ole myöskään liikoja ylimääräisiä reikiä kotelossaan, vaan kaikki toiminnot liitetään ulkoisina elementteinä. Nämä CD- ja diskettiasemathan jäävät meillä taas kotiin, koska emme niitä reissussa tarvitse. Virrankulutus on reilusti alle yhden amppeeritunnin.
Mikäli saamme koneet ja puhelimet toimimaan ennen ensi viikonloppua, niin päivitämme tämän päiväkirjan sitten Vaasan edustalta merenjäältä. Lähdemme nimittäin lauantaina 8.2. testiretkelle. Hiihdämme Vaasasta Pietarsaareen, missä tapaamme 11.2. Pentti Kronqvistin Nanoq museon tiloissa. Paluu tapahtuu samaa reittiä takaisin Vaasaan. Mikäli siis joku teistä on juuri hiihtelemässä samaisella alueella, niin tulkaa ihmeessä tervehtimään punaisen teltan luo.
09.02.2003 Täällä sitä nyt sitten ollaan. Keskellä ahtojäitä. Eilen illalla saavuimme viiden aikaan Oravaisten kohdalle, josta läksimme vihdoin hiihtämään tänne jäälle. Lievässä myötätuulessa painelimme yhden vedon ja leiriydyimme. Yllätykseksemme ahkioiden paino (n.60 kg, eli kaikki muut tavarat paitsi ruoat) ei ollutkaan erityisen kova, vaan meno tuntui hyvinkin kevyeltä. Samaa rataa tuntui jatkuvan tämänkin päivän hiihto, kun myötäleessä hiihtelimme pyöreät 30 kilometriä Pietarsaaren suuntaan. Meillähän on tarkoitus tavata tiistaina 11.2. jälleen yksi niistä Grönlannin yli hiihtäneistä henkilöistä. Ja paikkana tälle tapaamiselle tulee olemaan Nanoq - Arktinen museo, jonka tuo hiihtäjä Pentti Kronqvist perusti aikanaan muistoksi retkiltään arktisilla alueilla. Museossa on myös merenkurkun ja perämeren kalastajien ja hylkeenpyytäjien vanhoja asumuksia ja elinoloista kertovia tavaroita. Tästä paikasta, missä nyt telttailemme on vielä vajaat 20 km museolle, ja se on tarkoitus suorittaa huomenna. Mutkia matkaan jo tänään iltapäivällä toi kuitenkin ahtojääröykkiöt, jotka hidastivat matkaa. Katsellaan tulevina päivinä lisää, mikäli saamme elektroniikan latauslaitteet pelaamaan.
11.02.2003 Tilanteita riittää. 09.-10.02. leiristä lähdettäessä ahtojäät jatkuivat edelleen melko korkeina, ja haittasivat kulkua. Jatkoimme Stubbenin majakan ja mantereen välistä matkaa rauhallisesti rantaanpäin ajatuksena, että löydämme parempaa jäätä rannan tuntumasta. Lähelle rantaa päästyämme todellakin jää parani, mutta yllätys olikin selän takana. Etelätuuli oli ajanut jäät tiehensä jo Stubbenin ja meidän väliseltä selältä. Muutama tunti leiristä lähdön jälkeen siis leiri oli jo avoveden vallassa. Olisihan tuo pitänyt arvata tuon läntisen tumman taivaanrannan kajastuksesta, mutta mitäpä maakravut sisäsuomesta näistä asioista ymmärtävät. koko päivä 10.02. kuljettiin sitten rantoja myöden ja välillä rannoillakin, kun avovesi ylettyi liian lähelle reittiämme. Väistämättä tuli mieleen, että tässä olisi ollut mahdottoman hyviä harjoitusmaastoja Dominikille ja jääkäreille heidän jäämeri retkilleen tuossa lähikuukausina. Illan tullen pääsimme kuitenkin lähelle Fäbodan aluetta ja leiriydyimme n. 4 km:n päähän Nanoqin Arktisesta museosta.
Aamulla lähdimme vihdoin kohti museota. Museon pihassa ensimmäiset lehtimiehet tiukkasivat meiltä, mitä haemme täältä, ja mitä itse Pentti Kronqvistilta. No, tässä kohtaa jo rutinoituneina vastaajina tietysti selitimme heille ummet ja lammet ja näin pääsimme heistä eroon. Hetken kuluttua paikalle pyöräili museon rahastonhoitaja. Paiskasimme kättä ja kävimme sisään museoon. Itse Pentti kronqvist otti meidät vastaan, ja jo hetken kuluttua tunsin, että elimme täysin samoissa maailmoissa. Maailmassa joka sulkee aina välillä muut ulkopuolelleen. Intohimo asioita? Koko viisi tuntisen ajan lähinnä juttelimme ja katselimme videoita Pihkala-Bouchtin (-66) ja Kronqvistin (-81) omailta matkoiltaan halki Grönlannin. Olimme vetäneet tavaramme ahkioissa museon pihaan, ja kun seuraavat lehdistön edustajat saapuivat paikalle, niin samalla he kuvasivat taas nykyaikaisia varusteita arktisilla retkillä. Tunsin todella saavamme kaikki sympatiat Pentiltä matkamme parhaaksi, ja kaikki mitä kuulimme ja näimme vain vahvistivat tunnetta matkan oikeellisuudesta juuri nyt ja tänä keväänä. Museolta lähdimme klo 16 aikaan ja jatkoimme takaisin tulosuuntaamme. Muutaman kilometrin jälkeen leiriydyimme ja aiomme seuraavien päivien aikana jollakin tapaa päästä torstai illaksi kotiin. Perjantaina on aika varattuna Tampereen Tekniselle Korkeakoululle erään professorin pakeille, jonka kanssa pähkäilemme nämä latausjutut kuntoon. Palataan asiaan jälleen ensi sununtaina.
16.02.2003. Olemme päässeet sitten turvallisesti kotiin Länsi-rannikon jäiltä. Kilometrejä viikolle tuli mukavat 100 ja erittäin mukavana muistona tuo tiistainen vierailu Nanoq-museossa. Läksiäisiksi Nanoqista Pentti Kronqvist antoi meille vielä pullollisen Pietarsaaren kunnan juhlavuotisviiniä. Avasimme pullon jo heti tiistai-iltana, ajatuksena hieman pyöritellä juhlajuomaa termospullomukin pohjalla. Herkistyneessä tilassa päivän kokemuksista huomasimme kuitenkin, että juhlajuoma oli kuin haihtunut hetkessä pullon sisältä. Olihan meitä siinä tietenkin pyörittäjiä ja haistelijoita. Mukana olivat nimittäin myös vanhat reissukaverit Seppo Virtanen ja Olli-Pekka Lahti. Itse viini oli mielestämme ruusuinen, hieman hapokas, mehumainen ja aamusella vihdoin ripauksen kohmeloinen. Kotona olimme jo hyvissä ajoin torstaina aamupäivällä.
Perjantaiksihan oli sovittu tapaaminen Tampereen Teknillisen Yliopiston professorin Karri Palovuoren kanssa. Ongelmana tälläkin viikolla oli ollut se, että Toshiban läppäri ei ottanut virtaa vastaan, vaikka kaikki valot paloivat lataamisen merkiksi. Kannoimme professori Palovuoren eteen aurinkopaneelin, tietokoneen, satelliittipuhelimen ja muovikassillisen erilaisia johtoja ja liittimiä. Hetken laitteita tutkittuaan oli vastaus kysymykseemme selvinnyt. Tarvitsemme järjestelmään akun.
Lähinnä kyse on läppärin vaatimuksesta saada riittävästi ampeereita sisäänsä lataushetkellä. Paneelin maksimi tuotto on vajaat 2 A ja koneen laturin vaatimus 8 A. Ongelma pystytään ratkaisemaan kuitenkin hyvinkin pienellä akulla. Hankimme jostain vaikkapa 2 Ah n. ½-kiloisen lyijyhyytelöakun. Pienempikin kävisi, mutta painoissa ei ole enää monenkaan gramman eroja 0.5 Ah tai 2 Ah akkujen kesken. Tuo 2 Ah on siis akun varastointikapasiteetti, millä ei ole mitään tekemistä akun luovuttamien ampeerien suhteen. Tuollainen pienikin akku voi siis luovuttaa satoja ampeereja, (tosin ei kauaa) saatikka sitten läppärin vaatimat 8 ampeeria. Pelkällä paneelilla tuo onnistuisi, jos niitä liitettäisiin neljä rinnakkain ja saataisiin näin aikaiseksi tuo 8 ampeeria. Tämä kuitenkin olisi todella hankalaa toteuttaa paneelien keskinäisen tuoton tasaamisongelman takia, totesi Karri Palovuori. Lyijyhyytelöakku on oikeastaan ainoa vaihtoehto sen takia, että tuollaista pakettia voi heitellä ympäriinsä sen vahingoittumatta tai vuotamatta.
Nyt lähdemme kokeilemaan sitten tuota versiota latausjärjestelmästämme.
Mainittakoon vielä, että mikäli tuossa yllä olevassa sähkötekniikan tekstissä on joitakin väärinymmärryksiä tai vääriä ilmaisuja niin älkää välittäkö. Pääasia on, että homma pelaa.
24.02.2003 Toisina viikoina on varsinaisen tekemisen aika ja toisina taas tekemisen yrittämisen. Ts. kuluneella viikolla ei saatu mitään valmista aikaiseksi, vaikka koko kulunut viikko tuntuu kuluneen kännykkä korvalla. Tavaroiden rahti asiat tuntuvat pysähtyvän Islantiin, kun sieltä ei tunnu oikein kenelläkään olevan mielenkiintoa ottaa asiaa hoitaakseen. Myös televisio ja yhteistyökumppani asiat junnaavat lähes paikallaan. Ehkäpä tuleva viikko on sitten taas tuloksekkaampi joka suhteessa.
Torstaina tuli postissa tukevan tuntuinen paketti. Lähettäjänä oli Nanoq-museon Pentti Kronqvist, ja mitähän oli sisällä. Pari sanomalehteä. Jakobstads Tidning ja Pietarsaaren Sanomat. Molemmissa lehdissä oli puolet etusivusta täytetty joidenkin hullujen matkasta, jonka aikana he aikovat hiihtää halki hyisen Grönlannin. Tässä vaiheessa minullekin alkoi selviämään, miksi ihmiset joita toissaviikkoisen meriretkemme viimeisenä päivänä näimme, hymyilivät meille. Osa ihmisitä tuli jopa juttelemaankin ja todellakin tiesivät asiamme paremmin kuin me itse. Olisiko silloin ilmassa ollut jotakin säälin ja hyvästijättöjen tuntua, näin jälkeenpäin voi ajatella. No, kukin valitkoon matkakohteensa itse. Onhan meillä lähtökin tuosta Oulun korkeudelta, ettei tässä mistään kovin pohjoisesta retkestä voida oikein puhua. Pikemminkin Läntisestä retkestä. Sinne suuntaan sitä etenemistä riittää.
Jotakin perin järkevääkin tuli kuitenkin tehtyä. Olimme lauantaina Tampereen Kalevan Prismassa esittelemässä retkeämme ja RETKI-tuotteitamme yhdessä RETKI-tuotteiden esittelijän kanssa. Olimme varanneet nähtäväksi kuoripuvun standissa, hiihtovälineet sekä lähes koko retkellä käytössä olevan tekniikan, mikä olikin selvin vetonaula ahkioiden ja teltan puuttuessa kuvasta. Olipa mielenkiintoista jutella milloin kenenkäkin kanssa ja todeta jälleen kerran ettei retkeilyn saralla ns. absoluuttista tekemisen mallia tai tuotetta ole olemassakaan. Kaikki on viimekädessä omista mieltymyksistä ja tavoista kiinni. Kuulostelemalla toisten tapoja ja perusteita toteuttaa milloin mikäkin asia voi kuitenkin saada joitain pieniä virikkeitä omienkin tottumustensa viilaamiseksi. Koko kuusituntinen seisominen oli kuin hujauksessa ohi.
| 
