06.05.2003 Tiistai (Reykjavik) Surijoiden joukko ei ollut suuri, kun lähdimme Tampere-Pirkkalan asemalta matkaan. Lähimmät sukulaiset ja muutama kaveri kävivät tirauttamassa kyyneleen lähtevien rinnuksille.
Odottelimme Arlandan kentällä vielä hetken kunnes lensimme vihdoin tänne Islantiin. Pentti Kronqvist ehti vielä yhyttää meidät Arlandassa, ja toivotteli turvalliset matkat yms.
Hotellikuvioiden jälkeen saimmekin sitten Jamilta päivän ikävimmän uutisen. Rahdit seisoivat edelleen Rey:n kentällä. Olivat kuulemma tiedustelleet saako rahtilaatikoita purkaa? Tätä asiaa pääsimme sitten hoitamaan heti tänä aamuna. Tapasimme Siggin, jonka kanssa olimme asiaa suomesta hoitaneet, ja hän vain kylmästi ilmoitti, ettei tässä pojat mitään ongelmaa ole. Puretaan boksit ja laitetaan ahkiot teidän mukana huomisella lennolla. Eli juuri niin, kun olimme jo monta kertaa ehdottaneet, mutta joka ei ollut tänne aikaisemmin käynyt. Viimeksihän ahkiot eivät edes mahtuneet koneen rahtitilaan? No hyvä, että homma on nyt kuitenkin kunnossa.
Eilen illalla saimme kulutettua ennätysvauhtia kaikki Islannin valuutat, vaikka emme edes tehneet mitään erityistä. Kaikki on vaan niin uskomattoman kallista.
Käppäilimme koko aamun kaupungilla. Melko kova tuuli ja +2 asteen lämpötila teki olon varsin kodikkaaksi. Vedimme kaikki vetoketjut kiinni ja huput päähän. Oli mukavaa ja lämmintä. Grönlannin retkeilijät? Vastaan tuli kuitenkin näitä paikallisia perusislantilaisia. Sandaalit jalassa ja t-paidat päällä. Ei puhettakaan, että olisi vielä aikainen kevät. Ehkäpä täällä on kesälläkin näin viileää?
Vielä siis yksi yö täällä, ja huomen aamulla klo 11:45 tätä aikaa jatketaan vihdooin Kulusukiin.
07.05.2003 Keskiviikko Aamu alkoi radioraportilla suomeen. Olin puhunut aikaisemmin puuta heinää toimittajalla, että lähetämme raportteja n. klo 18 tätä aikaa ja he ottavat sen vastaan n. klo 13 suomessa. Asiahan on kuitenkin aivan päinvastoin, kuten täältäkin sen nyt huomaa. Jatkossa heräämme aina keskiviikkoisin kuudelta.
Matka jatkui vesisateessa kävellen Rey:n kotimaan lentoasemalle, joka sijaitsee aivan muutaman km:n päässä keskustasta ja hotelliltamme. Kävimme vielä kertaalleen varmistamassa rahdit. Seurasimme silmä kovana laatikoiden kulkua koneelle, mutta siitä se show vasta alkoikin. Kolme miestä yritti tunkea laatikoita Fokker 50 koneen rahtitilaan, eikä onnistunut useista yrityksistä huolimatta. Hetken kuluttu koneen ovesta alkoi lennellä matkustamon penkkejä ulos ja välillä aina yritettiin taas sovittaa laatikoita sisään. Vihdoin miehet ottivat jo neljännen penkkirivin pois ja heittivät rahtilaatikoidemme kuoret mäkeen ja kantoivat kaikki romumme matkustamoon paljaaltaan. Tässä kaikessa aikaa vierähti julmetusti. Pääsimmekin nousemaan kentältä vasta n. 50 min. myöhässä aikataulusta.
Lisää sydämmentykytyksiä saimme, kun koneen pilotti ilmoitti radiolla erittäin huonosta säästä Kulusukissa. Hän kertoi ensin kokeilevansa laskeutua ja mikäli se ei onnistu, niin ei tarvitse ihmetellä, jos kone tuntuu nousevan uudelleen ns. laskun jälkeen. Poukkoilimme kuitenkin vuorten seiniä hipoen ensimmäisellä kerralla alas asti. Hetkessä kone oli yltäpäältä kurassa. Olimme laskeutuneet Kulusukin viralliselle sorakentälle.
Räntäsateen saattelemana kävelimme koneesta asemarakennukseen. Hetken kuluttua saimme kaikki tavaramme haltuumme. Ahkiotkin tulivat sellaista normaalia matkatavarahihnaa pitkin. Aseman odotustilakin oli niin pieni, että pelkästään meidän tavarat veivät viidesosan koko tilasta. Vuorollamme mekin sitten pääsimme tiskille sopimaan näistä käytännön järjestelyistä, ja hommat hoituivatkin kuin itsestään. Yes, voitte säilyttää tavaroitanne täällä huomiseen. Yes, voimme myydä teille polttoainetta huomenna. Yes, helikopteri lähtee tästä aivan pihasta. Kaikki oli siis kunnossa.
Vihdoinkin iloisin mielin kävelimme asemalta tänne hotelliin. Aivan oikeasti viidentähden hotelliin. Matkalla maisemat olivat jo auenneet, ja näimme ympärillämme mielettömät maisemat. Jäätä, lunta ja vuoria silmänkantamattomiin.
Iltapäivästä sää vallan kirkastui, ja lähdimme paikallista mainroudia pitkin Kulusukon varsinaiseen asumalähiöön. Tämä pääkatu, joka sinne vie on liikennöity ainoastaa koiravaljakoilla ja kelkoilla. Eli kävelimme hotellilta suoraan erään tunturinharjanteen yli kylään. Lumihankea pitkin. Kylän kaupasta hankimme vielä joitakin välttämättömiä tarpeita, joita Grönlannin tulli ei olisi halunnut nähdä mukanamme aiemmin. Kylä oli juuri sellainen jäävuorten saartama sekasorto, kun olimme kuvista aikaisemmin nähneetkin. Varmuudeksi otimme itsekin muutaman filmin lisää kylän koirista ja lapsista.
Illalla söimme vielä jotain eksoottista ruokaa hotellin seisovasta. Asiaa tiedusteltuamme saimme kuulla syöneemme aitoa sikaa. Itse olimme haaveilleet mausta päätellen jostain paljon erikoisemmasta.
Päivällä n +5 ast sumua ja räntää
Illalla n -5 ast kirkasta
08.05.2003 Torstai Aamun ensimmäinen uutinen oli helikopteri kuljetuksen siirtyminen perjantai aamuun klo 08:30:n. Syy ei tällä kertaa ollut vallitseva sää, joka on kuin morsian. Aurinko paistaa ja lämpötila on jotain + 15 astetta. Syynä olikin alkuviikon heikko sää jolloin monet lennot olivat jääneet rästiin, ja uudet pakkasivat päälle. Niimpä lähdimmme jälleen Kulusukin kylään ostoksille. Kaupan jälkeen tapasimme kylänraitilla myös muutamia hylkeenpyytäjiä. (kuvassa) Matias, Keven ja Latte ovat jo kaiketi pitkällä pyyntikokemusten suhteen. Ikä kuitenkin lähenteli 5-6 vuoden luokkaa. Lapsilla on täällä merkillinen tapa. Ohi kulkiessa he haluavat koskettaa, tai läimäyttää meitä. Ja kaiken he tekevät hymyssä suin. Matiaksen kavereineen kanssa paiskasimme oikein kädet vastakkain, ja teimme samoin tein sinunkaupat. Pete --- Matias jne.
Päivällä kävimme sopimassa ja maksamassa JET A 1 polttoaineet, jotka lentoaseman henkilökunta lupasi varata toimittamiimme astioihin aamuksi valmiiksi. Hinta oli vain 50 centtiä litra, joten kerrankin saimme täällä jotain halvalla.
iltapäivällä keksimme lähteä tutkimaan tätä Kulusukin saarta tarkemmin. Lähdimme patikkareissulle entiselle jenkkien radarasemalle. (DYE 4) Matkaa piti olla vain 4 km, mutta lopuksi sitä kertyi kuitenkin 7 km yhteen suuntaan. Neljän tunnin umpihankikävelyn perästä olimme hyvin märkiä ja naamat karrella. Aurinko toisinsanoen pehmitti hangen lisäksi myös kasvomme.
Vielä kerran illallinen ja suihku hotellissa ja aamulla matkaan.
09.05.2003 Perjantai Vihdoinkin siis lähtö. Aamupalatta marssimme kentälle puoli kasin jälkeen. Kopteri tuli ja jo pian olimme ilmassa. Näimme vielä kerran Kulusukin sekä Ammassalikin kylät, ennen laskeutumista jäätikön reunaan. Heittelimme kamat koneesta hangelle ja kopteri lähti välittömästi alempiin ilmoihin.
Täällä siis vihdoin ollaan.
Ensimmäiseksi laitoimme leirin pystyyn niille sijoilleen. pakkasimme ja purimme. Kahdentoista aikaan kaikki oli valmista. Hiihto saattoi alkaa. Kuin ihmeen kaupalla ahkiot liikahtivat eteenpäin. Nousut jäätikölle alkoivat heti ja jo puolen tunnin jälkeen oli pidettävä ensimmäinen tauko.
Sää oli vieläkin täällä 1000 metrissä lämmin (+15päivällä) ja tyyni. Niin lämmin, että hetimiten kuoriasut siirrettin kuormaan. Jatkoimme lyhyillä vedoilla kiipeämistä ylemmäksi ja klo 5 tuli aika päättää päivän hiihdot. Saldo muhkeat 6,6 km ja nousua 200 metriä. Ilta kuluu edelleen tavaroiden etsimisessä. KLo 8 on jo - 7 astetta ja tuuli ravisuttelee telttaa. Se on hyvä asia, sillä toivomme huomiseksi hieman kovempaa hankea ja noilla elementeillä se sadaan aikaiseksi. Aika käydä yöpuulle.
10.05.2003 Lauantai Yön -13 asteen kylmyyden jälkeen oli mukava huomata, että aurinko lämmittää teltan heti noustuaa. Niinpä vielä kun ulkona oli yli kymmenen pakkasta, niin meillä oli jo nolla kelit teltan sisällä.
Aamun jo lähes rutiinien jälkeen jatkoimme matkaa klo 9. Lähtö oli vielä melko jyrkkää mäkeä ja puolenpäivän krouvissa nousua kirjattiin 170 metriä 7 kilometrillä. Iltapäivällä maasto alkoi silmin nähden tasaantua ja klo 18 13,3 km:n kohdalla näimme jo ihanaa tasaista sisämaata silmänkantamattomiin. Tähän näköalapaikalle perustimme myös leiri 2:n.
Mikäli jotain mietityttää hidas etenemisemme, niin voin hieman valottaa suunnitelmiamme alun suhteen. Tarkoituksenamme on ottaa tämä alun 100 km rauhallisesti. Tottua olosuhteisiin sekä jatkuvaan 120 pulssiin. Meitä kun on vain kaksi täällä, niin ahkiomme ovat hieman normaalia painavammat, sekä latu jota kuljemme korkeintaan vain kertaalleen hiihdetty. Tänään iltapäivällä tuli oikeastaan ensimmäisen kerran mieleen, ettei ahkio oikeastaan olekaan liian painava. Maltilla vaan ja hyviä säitä toivoen.
Yksi tavallaan uusi opeteltava asia on suunnisttaminen täällä. Marssikompassia saa katsoa joka toinen minuutti ja silti suunta tahtoo heittää. Hyvälläkin säällä, jota meillä täällä nyt on. Jossain vaiheessa tänään totesin, että on parempi vain hypnoottisesti tuijottaa jotain pientä varjoa tai lumidyyniä jossain menosuunnassa, ja laskea katse vasta kohdattua se. Näin kuluu aikakin rattoisasti, sillä ajatukset saattaa päästää valloilleen jo pitemmäksikin aikaa. Meillä on suunta 338 astetta, jota käytämme koko matkan ajan.
Keli on siis ollut mitä parhain tänäänkin, ja nyt iltasella aurinko paistaa, kevyttä tuulta ja - 10 astetta. Korkeus on 1390 merenpinnasta, joten siinä suhteessa tuli lyötyä molempien aikaisempi ennätys. Ei ole paljoa, mutta me ollaankin tällaisia tasamaan kulkijoita.
11.05.2003 Sunnuntai Edellisen yön alin lämpötila -13,3 astetta, päivällä -5 - 0 astetta, aurinkoista ja tyyntä.
Tänään on Äitienpäivä. Ajatukset ovat viipyneet kotimaassa, Äideissä ja keväässä. Hyvää Äitienpäivää siis teille. Äideille tietysti erikseen ja Saanan ja Sallan äidille ihan omana hommanaan.
Mekin olemme juhlistaneet tätä päivää mm. liputtamalla koko päivän ahkion nokassa, sekä omistamalla teille, hyvät äidit erään runon, jonka tein jo hyvin pienenä. Tämä on ensijulkaisu.
Tässä on paketti,
joka on kuin raketti.
Jassoo,
Jane soittaa raketissa bassoo.
Päivä on muuten kulunut edelleen kuin kivirekeä vetäen. Kilometrejä saatiin tuo sovittu 15 kpl, mutta nämä iltapäivän helteet tekevät hangesta todella nahean. Ahkio vonkuu ja nitisee hankea vasten, ja mitä enemmän ääntä, sitä raskaammalta se tuntuu.
Vielä kuitenkin eräänä päivänä nämäkin murheet ovat takanapäin.
Lyhyestä virsi kaunis. Nyt illalla klo 20 ulkona on jo -16 pakkasta. Täytynee kaivaa toinenkin makuupussi käyttöön!
12.05.2003 Maanantai Edellisen yön - 20,3 asteen pakkanen teki yöstä jo hieman levottoman. Ehkä osasyynä oli myös yöllä alkanut tuuli, joka ravisutteli telttaa. Tuulen ansiosta myös leiri oli hautautunut jo aivan lupaavan oloisesti lumen alle. Vielä se arktis täällä jossain on. Aamulla lähteissä tuulelle mitattiin ka. 11 m/s nopeus, joka jatkui koko päivän. Myös lämpötila pysyi ensimmäisen kerran kunnolla pakkasella, joten saimme luistavan kelin ahkioiden pohjan alle. Madshus suksista ei nyt luiston kannalta kannata vielä puhua, koska pidämme maksimaalisen pidon takaamiseksi niiden pohjassa nousukarvoja.
Joskus aikanaan pohdin, tarvitseeko tässä itärannikon nousuissa köysistöä jäätikön railojen takia. Nyt sitten itse paikan päällä käyneenä totesin, ettei tällä alkumatkalla taida olla railon railoa näkyvissä, ennenkuin joskus syksyllä. Ts. minkään näköistä painaumaa tai muuta merkkiä railoista ei ole näkynyt.
Tänään maasto tasaantui lopullisesti. Kaikki rantavuoret ovat hävinneet näkyvistä ja kaikkialla on vain jäätä ja lunta. Horisontissa silmänkantamattomiin ja alla n. 1,6 kilometriä.
13.05.2003 Tiistai
Korkeus 1760 metriä
Viime yön alin - 13,6 Aamupäivällä - 5, tuuli 5 m/s
Iltapäivällä + 10 ja tyyni
Aamu kului lähinnä vammoja korjaillessa. Kun on ikänsä mesonnut, niin väistämättä jotkut aikaisemmat vaivat seuraavat lopun ikää. Yksi tälläinen vaiva on Kirjoittajan (Mäkelä) polvi. Viime hetkillä kotona hankittu tukiside löysi paikkansa jo tässä vaiheessa. Muista kolotuksista ei kannata puhua vertaillessa Vuorenmaan sairaskertomukseen. Vasen kantapää alkaa muistuttaa ylikäynyttä lauantaimakkaraa ja vasen käsi on turvonnut ranteen takaa merkillisesti. Pikaisen mietinnän jälkeen (lääkintävastaavana) muistelin Jorma Palon joskus kirjoittaneen jotain lihastulehduksista. Määräsin siis herra Vuorenmaalle ibuprofeiini kuurin.
Hiihto kulki aamupäivällä hienosti. neljän vedon jälkeen mittarissa oli jo 9,5 km ja ilma komea. Mutta sitten tuuli tyyntyi ja alkoi nämä saharan kärsimykset. Mietimme jälleen kerran, onko meidät tuotu oikeaan paikkaan. Lämpöä oli varjossakin + 10 ja hiki virtasi solkenaan vaikka asuina oli enää Ruskovillan ulkoilukerrastot. Myös hanki meni tatinaksi ja ahkio alkoi painamaan jälleen entistä enemmän. Vuorenmaan sanoi olonsa olevan kuin sialla. Tiedä sitten mitä tarkoitti?
Olimme ottaneet nousukarvat pois puolenpäivän aikaan, joten loppupäivä meni aivan kompuroinniksi. Kahdeksan vedon saldo 17 km oli kuitenkin hieman ylikin, mitä odotimme, joten voinemme olla tyytyväisiä. Huomen aamulla katsotaan mikä on tilanne karvojen suhteen uudestaan. Nousua on kuitenkin jäljellä tuollaiset 900 metriä.
Aamulla klo 7 on myös ensimmäisen radioraportin aika täältä jäätiköltä. Tähän asti olemme heränneet joka aamu klo 6, joten eiköhän se huomennakin vielä tapahdu.
Herra Strohhilta terveisiä OP Lahdelle ja Virtasen Sepelle. Nam,nam kyllä maistuu.
14.05.2003 Keskiviikko
Sijainti N 66°17.00´ W 39°58.67´
Matka 19,1 km
Korkeus 1910 m, nousua 150 m
Viime yön alin -14,5
Aamupäivällä aurinkoista -5 ja 2 m/s, päivällä utuista 0 ja 4 m/s, iltapäivällä lumisadetta White out -5 ja 6 m/s
Aamu lähti rivakasti liikkeelle radiolörpöttelyllä 7 aikaan. Uutta intoa uhkuen lähdimme matkaan klo 9, ja klo 9.05 oli jo ensimmäinen tauko. Ei muuta kuin nousukarvat suksien pohjiin ja taas menoksi. Hangen pinta on täällä erikoinen. Se on muodostunut tuollaisista mikrokokoisista kiteistä, ja vaikka aurinko päivänmittaan kuinka pehmittäisi meitä, niin hanki pysyy kovana pienintä harjannetta myöten. Meidän suunta on ollut koko ajan viistoon lumidyyneihin nähden ja näiden aaltojen kanssa joudumme tappelemaan. Välillä tuntuu, että vetokehikko valittaa viimeisillään, kun vetää poikittain olevaa ahkiota dyynien välistä ylös. Ehkä nyt iltapäivällä alkanut sade kuitenkin tasoittaa tietämme, sillä tuuli ei ole erityisen kova.
Lumisade alkoi kuin yllättäen, sillä tähänastisen vastatuulen sijasta tänään kävikin pienoinen myötänen. Pilvi peitti meidät siis takaapäin. Kovempikin tuuli olisi ollut toivottavaa, että olisimme päässeet kokeilemaan purjettamme. Vielä kai senkin aika tulee.
Terveystilanne on vakaa ja ennallaan. Aikaisemmin mottonamme oli ehjänä kotiin ja paremmassa kunnossa kuin lähteissä. Tänään hieman muutimme sanamuotoa ja se kuuluu nyt: Kotiin.
15.05.2003 Torstai
Sijainti N 66°24.19´ W 40°18.69´
Matka tasan 20.0 km
Korkeus 2020 m
Viime yön alin - 14,5 Aamulla -5 Tuuli 5-6 m/s, Iltapäivä -5 Tuuli 7-8 m/s, Koko päivän lumisadetta ja White Out.
White out on yleinen ilmiö avotunturissa ja esim. täällä jäätiköllä. Pilvi tai sumu ylettyy maanpintaan asti, jolloin kaikki näyttää valkoiselta valkoista hankea vasten. Samalla myös kontrastit häviävät, eli lumen muodot tai dyynit täällä ovat silmin havaitsemattomissa.
Aamulla mekin siis lähdimme myötätuuleen tässä White outissa. Viime hetkillä valmistamani kompassilevy (kuvassa) tuli nyt käyttöön. Levy toimi hyvin, mutta ensimmäisen vedon jälkeen mieleeni tuli muuan tuuma. Myötätuuli oli jo riittävän kova kokeillaksemme purjetta. Niinpä sitten kävi, että loppu päivä meni purjehtiessa. Nopeus ei ollut mitenkään erityisen kova, johtuen näistä jo moneen kertaan mainituista lumidyyneistä. Lisämakua iltapäivään toi uuden lumen kinostuminen 40-50 senttisiksi kinoksiksi.
Lumisateen jatkuessa edelleen tälläkin hetkellä, on mielenkiintoista nähdä leiri tuossa aamutuimaan.
Olisi erehdys luulla, että tälläinen matka voitaisiin suorittaa ilman laskuvarjojääkäreitä. Meilläkin on niitä mukana satoja, ellei tuhansia päivittäin. On nimittäin niin, että Kulusukin lentoasemalta hankittu JET A1 lentopetrooli on keittimen sammutusvaiheessa huonosti toimiva. Jälkipoltot ja savu on niin kamala, että olemme ottaneet tavaksi sammuttaa keitin juuri ennen ulos lähtöä, ja jättää sitten nämä jääkärit, joita juuri siinä vaiheessa teltassa leijailee, yksinään selviytymään alastuloista yms. Luonnollisesti suuri osa jääkäreistä jää ns. puihin (ovien hyttysverkkoihin), eikä niitä saa sieltä pois millään.
Että semmoisia, ja Lvjk:n napaprojektin tyypeille terkkuja. Oli hauska seurata teidänkin retkeänne makuuhuoneesta käsin olut kädessä. Mutta me juomme nyt kahvia.
| 
