26.05.2003 Maanantai
Sijainti N 67°20.19´ W 43°34.87´
Matka 24,1 km
Korkeus 2460 m
Sää: Viime yön alin -18,9. Aamupäivä -10, tuuli 5 m/s, aurinkoista. Iltapäivä -5, tyyni, aurinkoista.
Tuulisen yön jäljiltä lähdettiin taas heti eka vedolla purjehtiin. Ei vauhti nyt enää niin kovaa ollut, mutta jotain se auttoi kuitenkin. Vielä keksimme alkaa säätämään tuosta meidän varateltan virkaa tekevästä Hillebergin tuulisäkistä Vuorenmaalle omaa purjetta, jotta oltaisiin päästy kovempaa, noin niin ko yksinään. Ahkiosta esiin prusikkeja ja slingejä ja pian se olikin jo valmis. Toiminnasta ei sitten päästy oikein varmuuteen, koska tuuli laantui. Tuonnempana varmasti vielä kokeilemme sitä.
Liekö se iltainen flunssa vaivannut vai mikä, mutta olin koko aamupäivän aivan horkassa. Vetelin jo paksuinta fleecetakkia kuoriasun alle, ja silti olo oli kolea. Nyt illalla olo on jo kuitenkin parempaan päin, ja Vuorenmaatakaan ei näytä vaivaavan muu kuin niskojen jäykistyminen, mikä onkin tuolla ikää kai aivan normaalia.
Tuli sitten hiihdeltyä ensimmäinen kokonainen päivä ilman nousukarvoja. Käsiinhän se tietysti otti. Alamäki on jo niin kova, että kyllä tässä vaiheessa pitäisi alkaakin kulkemaan. Laskimme tuossa juuri, että mäen jyrkkyys tässäkohtia on n. 2,5 mm/metri. Että kyllä siitä vauhdin saa.
Nämä lumidyynit täällä korkeimmilla kohdilla on aivan kuten arvelimmekin. Kaikki sojottaa sikin sokin minne sattuu. Eli ts. täällä saattaa tuulla ilmeisesti vähän mistä tahansa. Vallitsevat ilmavirrat ovat jään keskeltä rannoille päin, ja siis täällä niiden muodostumispisteessä miten tahansa. Asialla ei juuri muuten olisi mitään merkitystä, mutta suunnistamme aika paljon sekä niiden, että auringon sijainnin mukaan. Nyt täytyy odottaa, ja katsoa minne vallitsevat virrat taas kääntyvät.
27.05.2003 Tiistai
Sijainti N 67°26.48´ W 44°03.20´
Matka 23,4 km
Korkeus 2370 m
Sää: Yön alin -26,5 tyyntä. Aamupäivä -18 tuuli 3 m/s myöt. Päivä -2 tuuli 4,5 m/s myöt. Iltapäivä -6 tuuli 2 m/s myöt. koko ajan aurinkoista.
Loistava hiihtokeli jälleen, ja viikonlopun myterin jälkeen on kuljettukin jo yli 100 km. Vielä kerran mainitsen nousukarvoista (Vuorenmaa kuvassa laittamassa niitä), jotka laitettiin jälleen suksien alle. Seuraavaksi mainitsen niistä vasta kun olemme hiihtäneet viikon ilman karvoja.
Karvoista puheenollen. Luulisi helposti, että saamme maistella täällä maailmankaikkeuden puhtoisinta vettä. Asia on kuitenkin toisin. jostain ihmeen syystä joka paikka on karvoja täynnä. Kun sulatamme lunta, niin vedeksi muututtuaan sen pinnalla kelluu aina nyrkillinen karvoja. Juuri kun on haukkaamassa vanikkaa, niin huomaa, että sen päällä on joku karva, tai peräti hius. Välillä löydämme pitkiäkin hiuksia jostain ruoan seasta, vaikka meidän hippiajoista on jo melkoisesti aikaa. Eipä tässä kovin montaa vaihtoehtoa noiden karvojen alkulähteestä ole. Meillä on teltassa sisäkäytössä villaiset sukat ja alusasut (Ruskovilla). Ainoa varsinainen huolemme noiden karvojen kanssa kutenkin on se, että mitä me sitten pidämme päällämme, kun olemme syöneet sekä sukat että alusasut.
Grönlannin ylityksemme on siis edennyt jo yli puolenmatkan. Takana on n. 307 km ja edessä n. 300 km hiihtoa. Samalla tuli kuitattua, sekä minun, että Vuorenmaan matkaennätys yhdellä reissulla. Päivä ja telttayö ennätykset meni jo aikoja sitten. Toisaalta ei tässä kuitenkaan mitään pelkkiä ennätyksiä olla hakemassa. Lomallahan me vaan.
Harvoin tulee oltua tällaisessa paikassa. Ei ketään yli 300 km:n missään suunnassa. Välillä yli näyttää lentävän jokunen lentokone, mutta ei ne taida ihan kahville asti tulla käymään.
Mailissa oli kyselty nisäkkäistä täällä. Ainoa nisäkäs, jonka olen kohta kolmeen viikkoon nähnyt, on tuo Vuorenmaa. Kulusukissa näimme toki runsaasti niitä vetokoiria, sekä toisen päivän iltana kolme napakettua. Jääkarhua ei tavattu, vaikka teimme uhkarohkean matkan Kulusukin saaren etelärannalle kävellen. Ainoina aseinamme kamerat. Kuolleita karhuja kyllä oli hotellin seinät täynnä, sekä samaisen paikan kokolattiamatot, jotka oli kuvitettu jääkarhuilla.
28.05.2003 Keskiviikko
Sijainti N 67°46.98´ W 45°12.68´
Matka 62,2 km
Korkeus 2170m
Sää: yön alin -25,5 tyyni. Aamupäivä -8 tuuli 6 m/s myötäinen. Päivä -3 tuuli 9 m/s myöt. Iltapäivä -6 tuuli 7 m/s myöt. Koko päivän aurinkoista.
Enpä tiedä mitä sanoa. 62,2 km yhtenä päivänä. Suurin kiitos kuuluu tietysti säiden haltijalle, mutta tuo omatekemä purjeväsäys se vasta ihmetyttää. Kahden hengen Golden Cup-kupoliteltta ja 25 m hihnaa. Ja sillä tekeleellä meidät molemmat heitettiin 10:ssä tunnissa leiristä 19 tänne. Täytyy sanoa, että tuo "purje" on kyllä rattoisa seuralainen, ja muutenkin verraton toveri. Samanlaisesti taisi Nansen sanoa keittimestään näillä jäisillä lakeuksilla.
Tuon purjeen historiasta vielä sen verta, että tein sen jo joskus 3-4 vuotta sitten ja olen monesti yrittänyt saada siihen jotain tolkkua yksinäni. Nyt kuitenkin tämän vuoden helmikuussa, kun olimme merellä testaamassa varusteitamme me jouduimme pakostakin purjehtimaan sillä kahdestaan. Silloin vasta palaset loksahtivat kohdalleen ja meno alkoi maistua. Purjeen tekeminen muuten maksoi aikanaa n. 50 markkaa. Kupoliteltan raadon sain kaatopaikalta, ja hihnat kirppikseltä.
Suojanen oli kysellyt tuosta meidän polttoaineesta (JET A1), ja saikin jo kaiketi vastauksia, mutta tässä tulee lisää. Jet A1 on lentokoneissa käytettävä polttoaine. Kun saimme kanisterit käsiimme Kulusukin lentokentällä väänsimme välittömästi korkin auki ja nuuhkaisimme ainetta. Bensaa. Haju oli aivan kuin bensalla. Käytännössä kuitenkin olemme todenneet aineen käyttäytyvän täysin samoin kuin kotoinen puhdistettu valopetrooli, jota yleensä käytämme MSR keittimessämme. Tällä Jetillä voi siis myös turvallisesti suorittaa esilämmityksen. Kyllähän siitä aikaisemmin puhetta oli, että se hieman tussahtelee ja päästelee näitä jääkäreitä, mutta kaiken kaikkiaan vallan kelpoa tavaraa. Kylmyys ei näytä vaikuttavan aineeseen mitenkään.
Viimeisen viikon aikana yölämpötilat ovat olleet mukavissa lukemissa. Harva se yö - 25 tuntumassa. Kokeilin piruuttani viime yönä tuplapussia, eli untuvapussi sisälle ja kuitupussi ulkopuolelle. Kokeiluksi saa jäädä. Hikoilin kuin sika (kuten Vuorenmaa tapaa sanoa) ja kaiken lisäksi untuvapussin sisäkangas on jotenkin rahinaherkkää kangasta, että minulta meni muutama tovi, ennen kuin sain unenpäästä kiinni. Parta kun tahtoi pitää niin kovaa meteliä kangasta vasten.
29.05.2003 Torstai
Sijainti N 67°52.69´ W 45°50.33´
Matka 28,5 km
korkeus 2020 m
Viime yön alin -19,5 Aamu -8 tuuli 4 m/s etelä, puolipilv. päivä 0 tuuli 2 m/s etelä, pilvinen. Iltapäivä 0 tyyni, pilvinen.
No niin. Tuleehan sitä hiihdettyäkin välillä. Eli kelpo matka saatiin kuljettua ilman tuulivoimaakin. Hanki on edelleen kovaa ja ahkiotkin keventyneet jo tuollaiset 30 kg sitten lähtöpäivän. Painoa niissä on tällä hetkellä n. 80-85 kg.
Kiitos muuten kaikista maileista, joita olemme tänne saaneet. Viimeisimmässä oli kysymys mm. kameroistamme. Kaikki kameramme ovat itse hankkimiamme 22 vuoden sisällä. Viimeisin, eli dv-videokamera hankittiin vain viikkoa ennen matkalle lähtöä. Tämä dv-kamera muuten vinkuu ja vonkuu jo niin paljon, etten tiedä tekeekö sillä kuvallakaan enää paljon mitään. Nauhaa on otettu n. 5 tuntia. Digi pokkarit on molemmat hankittu muutaman vuoden sisällä, eikä niissä ole toistaiseksi ollut mitään vikaa, vaikka niitä on keitetty monessa sopassa. Välillä ne on niin hileessä, että miettiin toimivatko ne lainkaan. Pattereiden kulutus on ollut erittäin alhaista. Vuorenmaa kameraan ei ole vaihdettu (4kpl) paristoja vielä lainkaan ja minunkin (2kpl) vasta kerran. Kuvia on otettu n. 300 molemmilla. Myöskään järjestelmät eivät ole kovin virtasyöppöjä. Minun täysautomaatti menee edelleen samoilla pattereilla, kuten Vuorenmaan 22 vuotta vanha puoliautomaattikin. 36 kuvan rullia on otettu yhteensä n. 15. DV-kamerahan käy taas noilla akuilla joita lataamme paneelilta.
Ohessa on myös kuva tuosta meidän järjestelmästämme tekniikan osalta. Kuva on vapaapäivältä, jolloin teimme koneella pitkään töitä ja latasimme sitä siis samalla. Kuvan vaneriboksi(JL.Caseshop) sisältää pienen lyijyhyytelöakun, lataussäätimen ja 3 osaisen tupakansytytinliittimen. Laatikko on siis käytännössä aina kiinni ja siitä tulee yksi johto paneelille ja ladattavien laitteiden tupakansytytinliittimet kytketään boksiin. Liikkeellä ladattaessa kaikki laitteet on vedenpitävässä pussissa, josta tulee vain ne liitinjohdot ulos. Iltaisin sitten odottelemme hetken, että koneet lämpiävät ja alamme töihin. Kuvan piuhakasa liittyy tämän tietokoneen käyttöön. Kasassa on ulkoinen telakka, johon kytketään mm. satelliittipuhelin, sekä esim. usb kaapeli, jonka kautta lataamme joka päivä kaikki digikuvat koneelle. Teoriassa koneen olisi pitänyt hajota jo aikoja sitten, mutta edelleen tässä kuitenkin vain rustataan. Joitakin osia järjestelmästä on toki pettänyt. Pari viikkoa sitten taivas veti illalla niin pilveen, että paneelilta ei enää tullutkaan virtaa, vaan tietokone imi akun aivan tyhjäksi. Akku oli yön pakkasessa, eikä ollut moksiskaan. Ainoa ongelma oli, että lataussäädin ei enää tajunnut akun tarvitsevan virtaa. Siinä on siis jotkut rajat. Laitoin vain pakkosyötön suoraan paneelilta ohittaen säätimen, ja kaikki oli taas kuin ennen. Toinen tapaus sattui tänä aamuna. Paneelin liittimen toinen napa oli mennyt poikki, joten jouduin liittämään paneelin pysyvästi tähän akkuboksiin. Kuitenkin se pelaa.
Tänään päivällä saimme taas hieroa silmiämme kyynäsrpäitä myöden. Kaksi korppia lenteli taitsemme etelään päin. Täällä ei saa kyllä hetken rauhaa noilta luonnoneläviltä. Vai mitähän ne ajatteli meistä. Katso. Kaksi inuittia on eksynyt jäälle. Ei. Nehän on jotain hulluja suomalaisia. Ei siinä sitten mitään...
30.05.2003 Perjantai
Sijainti N 67°55.38´ W 46°08.19´
Matka 13,4 km
Korkeus 1970m
Sää: yön alin -12 Aamupäivä -5 päivä 0 Iltapäivä -5 koko ajan pilvistä (White Out), lumisadetta, tuuli etelä 4-5 m/s
Jälleen siis perjantai ja vapaapäivä. Tällä kertaa teimme kirjalliset tiedoteet maailmalle jo aamupuuron jälkeen. Odottelimme tuon hemmetin etelätuulen loppumista, muttei se mihinkään katoa. Tuolla tuulella on ikäviä vaikutuksia. Se tuo mukanaan aina lämmintä ja sadetta. yleensäkin tuhruisen ilman ja matalan paineen hiihtäjien pään sisään.
Lähdimme kuitenkin liikkeelle 15:30 aikaan. Vapaapäivän viettoomme kuuluu näet myös neljän vedon hiihto. Heti alusta otimme käyttöön jälleen tuon maanmainion suunnistuslevymme. Kun ei kerta kuitenkaan näe ympärillään mitään muuta kuin valkoista utua, niin on parempi katsella vaikka suksenkärkiä lykkiessään. Siinä samalla tuo suunnistuslevyn kompassi osuu silmien ja suksenkärkien väliin ja näin hiihtäjä pysyy suunnassa. Onhan se tylsää katsella koko päivän suksenkärkiään. Virkistystä mieleen tuo kuitenkin kaverin vetovuoro, jolloin näköpiiriin tuleekin jo vallan toisia näkymiä. Olen tässä arviolta laskenut, että tähän mennessä olen katsellut Vuorenmaan ahkion perässä roikkuvaa Black Diamondin kiipeilysulkua n. 60-70 tuntia. Suurena huvina pidän sukseni kärjen tähtäämistä sulun sisään. Tänään onnistuin taas kerran.
Ensi yönä olisi ollut ohjelmassa rengasmainen auringonpimennys, mutta tuo hemmetin eteläntuuli. Taivas on niin ummessa kun olla voi.
Voi kunpa äiti näkisi millainen nälkä pojallaan on. Meillähän on ruokaa mukana 40 päiväksi, mutta kun Vuorenmaa ei tunnu olevan lainkaan yhtä nälissään kuin minä, niin en kehtaa koko ajan olla vonkumassa lisäannoksia "ylimääräisistä" eväistä. Yritän kuitenkin vakuutella Vuorenmaalle, että hiihtomme loppunee jo ensiviikonloppuna ja eväitä jäisi näin ollen runsaasti meneen heitettäväksi. Nähtäväksi jää kuinka tästä selviää.
31.05.2003 Lauantai
Sijainti N 68°00.14´ W 46°44.02´
Matka 26,5 km
Korkeus 1850 m
Sää: yön alin -5,8 lumisadetta ja pilvistä. Aamup. 0 lumisad. White out. Iltapäivä +5 aurinkoista. Tuuli koko ajan etelä 3 m/s.
Se on ilmeisesti aina täällä perjantaisin huono sää. Näin on ollut ainakin viimeiset viikot. Olisipa ollut ankeaa viettää täällä nuoruuttaan. Istua nyt sitten Amiraalipottu kourassa kannon nokassa perjantai-iltaa viettämässä. Ja aina huono sää. Niin, ja sitten se kantokin jostain.
Ihailimme siis auringonpimennystä makuupussien kätköistä. Aamullakin oli edelleen sama tuhruinen ilma, ja edelleen vieläkin kun klo 11 vihdoin pääsimme liikkeelle. Toisen vedon lopulla tapahtui nopea muutos, ilma kuivui ja taivas repesi. Aurinko helotti siniseltä taivaalta ja siinä samassa meilläkin oli suksien pohjat 20 sentin lumipaakuilla. Mitäpä lääkkeeksi. Laittaakko suksiin huulirasvaa vai voita. Siinä oikeastaan rasvat mitä meillä on mukana. Kuitenkin tietämättämme meillä on ollut jo koko reissun mukana näiden nousukrvojen vastakohta eli ns. laskukarva. Karvoja niissä ei kylläkään ole. Aluumiiniteippiä. Vedimme koko suksen matkalle alumiiniteippiä ja kokeilimme uutta innovaatiota hieman huvittuneena. Kuitenkin homma pelasi 101 prosenttisesti, ja näin pääsimme jatkamaan matkaa. Kyllä ihminen on kekseliäs kun sille päälle sattuu.
Nyt sitten niistä nousukarvoista, joista eräässä meille eilen tulleessa mailissakin mainittiin. Nyt ne on ollut pois jaloista ne lupaamani 4-5 päivää. Pitoa on Madshusien pitopohjissa toistaiseksi riittänyt.
Olemme tehneet työtä, eli hiihtäneet viimeisen viikon aikana hieman uudella aikataululla. 1 veto kestää nykyään tasan tunnin, joten 8 vetoa + tauot päivässä vievät n. 9,5 - 10 tuntia aikaa. Tuo pieni 10 minuutin ero/veto aikaisempaan verrattuna kertautuu huomattavaksi päivän aikana. Lisähiihtoa tulee tunti 20 minuuttia ja sen kyllä huomaa kilometreissä.
Näimme tänään myös ensimmäistä kertaa selvän alamäen. Loivahan se oli, mutta mäki kuitenkin.
Kiitos taas lukuisista viesteistä tänne jäämiesten kerholle. Eräässä muistaakseni joku lupautui tarjoamaan trangiakahvit ainakin toiselle meistä, kunhan palaamme täältä takaisin. Sehän sopii. Muistanette kuitenkin varata riittävästi kahvia matkaan, sillä nyt jo matkan lyhentyessä olemme ottaneet hieman tuhlailevan asenteen esim. kahvin suhteen. Aluksi kun joimme tuota elämäneliksiiriä vain kaksi kuppia päivässä, niin muutamina viime päivinä kulutus on ollut n. 1,5 litraa / mies. Eli ainakin paketti sitten mukaan.
01.06.2003 Sunnuntai
Sijainti N 68°07.06´ W 47°28.24´
Matka 33,3 km
Korkeus 1680m
Sää: yön alin -14,9 tyyni. Aamup. 0 Päivä +7 Iltap. -2 Koko ajan aurinkoista ja tuuli 2 m/s jäältä.
Virrat olivat kaikonneet kaikista mööpeleistä illalla. Näinpä teen tätä päivitystä nyt maanantai aamuna klo 9:48 tätä aikaa. Kello taitaa olla Suomessa jo 14:48. Pakkosyötöllä saimme taas tuon akun varaustilan nousemaan, ja sitämyöden virtaa myös tälle kannettavalle.
Sunnuntai oli siis jälleen loisto hiihtopäivä. Keli oli kuin morsian, kun viiletimme "luistokarvat" Madshusien pohjassa koko päivän. Helposti kuvitteli itsekin, että kun hiihtää alumiiniteipin päällä yli 30 km, niin eipä niistä taida olla paljoakaan jäljellä. Todellisuudessa on toisin. En löytänyt teipin pinnasta naarmuakaan illalla. Niinpä jätin ne suksienpohjiin ja aion jatkaa samoilla "karvoilla" tänäänkin. Sää näyttää edelleen keväiseltä ja myötätuuli on yltynyt. Pääsemme varmasti myös purjehtimaan tänään.
Yötön yö alkoi sitten täälläkin. Itseasiassa jo toissapäivänä. Gps:t menevät aina sekaisin tuollaisissa paikoissa. Niiden mukaan aurinko nousee vaikkapa klo 01:00 yöllä ja laskee saman vuorokauden aikana klo 00:15. Hauskoja vehkeitä. Ei varmasti tarvitsisi kummoista palikkaa, joka kertoisi milloin kysessä on yötön yö tai vaikkapa kaamos. Taitaa olla liian pieni piiri sitä väkeä, joka asuu napapiirien ylä- tai alapuolella.
Perjantaina tuli vielä ohjeita ja neuvoja sen näkemättä jääneen auringonpimennyksen katseluun. Palaan vielä aiheeseen siksi, että kuva tämän retken huolellisesta suunnittelusta tulisi entistä selvemmäksi. Tuon pimennyksen johdosta olin itse yhteydessä Ursaan jo alkuvuodesta. Samaan aikaan siis kun ostin jälleen jokavuotisen Helsingin Yliopiston almanakan ja pimennyksen ajankohdan totesin. Hyvissä ajoin keväällä ostin erilaisia hitsauslaseja. Kuvasin aurinkoa lasien läpi hakien sopivia suljinaikoja. Lopuksi täällä retkellä vaihdoimme elämänrytmiämme viimeviikolla niin, että menimme perjantaina joka tapauksessa nukkumaan vasta 1 aikaan yöllä, jolloin pimennyksen suurinpiirtein olisi pitänyt alkaa. No keli oli mitä oli ja tätä nykyä rytmi on mitä sattuu. Nytkin syödään vasta aamupuuroa (Sepen parempaa kauraherkkua) vaikka kello on jo 10.
Tosiaan. Kevät etenee. Yöt ovat olleet jo lämpimiä, eikä aamu nukkumisestakaan tahdo tulla mitään sietämättömän lämmön takia. Aurinko porottaa teltankylkeen. Näimme eilen sunnuntaina jo kaksi lintu havaintoa. Ensimäinen oli heti aamulla. Parvi jotain tirppoja lenteli taivaanrannassa ja toinen yksilöhavainto puolenpäivän jälkeen. Pulmunen liihotteli ympärillämme.
Minulla on täällä mukana sellainen sykemittarin rannekello, jonka lainasin eräältä Jamilta (saattaa olla sama henkilö, joka päivittelee näitäkin sivuja). Nyt en aivan tarkkaan muista kysyinkö häneltä lupaa kellon tänne mukaan ottamiseen. Sitä sykepantaa ei muuten ole mukana. Tiedossa on, että syke on jotain sadan ja kahdensadan väliltä koko ajan, joten mitäpä sillä. Sen sijaan tässä kellossa on eräs huvittava piirre. Nyt kun sitä pantaa ei ole käytetty kellon kanssa moneen viikkoon, niin kello muistuttaa aina tasatunnein minua iskevin urheilulausein. Keep moving. Listen to your heart jne. Voi kunpa silläkin olisi sen verta tekoälyä, että ymmärtäisi olla hiljaa.
Lauantai-iltana uskalsimme tehdä sen, mistä olimme jo pitkään puhuneet. Heitimme kuormistamme 10 kg ruokaa mäkeen. Arvelemme selviytyvämme täältä ilman tuota 6 päivän varamuonaa. Suklaata ja keksiä ei hukattu palaakaan, eikä kahvia.
02.06.2003 Maanantai
Sijainti N 68°15.65´ W 48°05.18´
Matka 30,1 km + nunatak kierto n. 4km yht. 34 km
Korkeus 1510 m
Sää: yön alin - 6,3 tuulista. Aamupäivä 0 tuuli 5 m/s jäältä. Päivä +7 tuuli 3 m/s jäältä. Iltapäivä 0 tuuli 4 m/s jäältä. Koko päivän aurinkoista.
Aamupäivällä siis kokeilimme hieman purjehtimista, mutta sekä purje, että teipit suksienpohjista lähtivät pian ahkiokyytiin. Keli oli erinomainen hiihdellä aivan niine päivineen. Toisen vedon loppupuolella katselin taas innostuneena sitä Vuorenmaan ahkion perässä olevaa Black Diamondin sulkua ja vilkuilin silloin tällöin sivuilleni. Maasto oli muuttunut jotenkin kumpuilevaksi. Aivan kuin hiihtelisi avotunturissa jossain pohjois-Norjan vaara-alueella. Silmiini osui vasemmalla jokin normaalia epämääräisempi "lumidyyni" ja aloin seurata sitä. 10 minuutinkaan kuluttua dyyni ei ollut jäänyt taaksemme, joten huikkasin Vuorenmaalle kysymyksen tuosta näystä. Hetkeksi pysähdyimme katselemaan ilmestystä ja kaivoinpa vielä videokameran zoomeineen esiin. Ensiksi mieleen tuli myrskyn riepottelema teltta, jonka ympärillä on suksia ristiin rastiin pystyssä. Vuorenmaa ehdotti lentokonetta, ja sillä oli sovittu, että katsomaan mennään. Lähdimme hiihtämään oikeastaan melkein etelään reitiltämme, mutta innostus veti kuitenkin liikaa puoleensa. Tunnelmat olivat jotenkin aavemaiset, näin monen viikon tasamaan katselun jälkeen. Hehkutimme tilannetta vielä muutamalla kuolleella retkeilijällä tai haaksirikkoisella koneella ja jännitys sen kuin lisääntyi. Tunnin perästäkään emme vielä nähneet tarpeeksi arvoituksen selviämiseksi, joten päätimme hiihtää niin kauan kun tarve vaatii. 1,5 tunnin kuluttua olimme vihdoin riittävän lähellä, ja yllätys olikin suuri. Emme olleet koskaan kuulleet Nunatakeista 120 kilometriä rannikosta. Nunatak on jäästä esiin pistävä vuorenhuippu. Lähinnä niitä esiintyy jäätikön reunamilla, mutta että täällä. Ja tämän huipulla oli vielä aivan peräsimen näköinen terävä laki. Nimesimme sen heti Pete`s Nunatakiksi ja jatkoimme matkaa oikeaan suuntaan. Samalla päätimme, että mikäli aiomme joskus päästä täältä jäältä pois, niin kaikkia näkemiämme omituisuuksia ei enää lähdetä tutkimaan.
Jälleen lintuhavainto. Aamun ekalla vedolla 2 lokkia, joista toinen näytti haukalta, mutta oli kaiketi kuitenkin lokki.
Nyt näyttää vahvasti siltä, että Peteillä on loppukiri meneillään. Retken onnistuminen on enää pienestä kiinni. Ajatukset ovat karanneet käsistä, ja juuri nyt kun pahimmat railoalueet on aluillaan me vain jaarittelemme Disco Bayn hotellin baarista. Pitäisi muistaa nyt mennä vain hetki kerrallaan. Ajatella vain tunti tai kaksi eteenpäin. Mutta se on vaikeaa. Viimeisestä suihkusta on jo 25 päivää.
03.06.2003 Tiistai
Sijainti N 68°28.21´ W 48°55.14´
Matka 41,5 km
Korkeus 1210 m
Sää: yön alin -5,2. Aamup. +3. Päivä +10. Iltap. +3. Koko päivän aurinkoista ja tuuli 3-5 m/s jäältä.
Olipa taas hieno hiihtopäivä. Suksiteltiin sen minkä hartioista ja kintuista lähti. Maasto muuttui päivän mittaan yhä mäkisemmäksi ja kun nämä aallot laskeutuvat tuonne rantaan päin, niin väistämättä joudumme edelleen myös kiipeämään pieniä vastamäkiä. Näiden aallonharjojen väliin jää aina jonkinlainen laakso, joita tänäänkin koluttiin useita. Alkupäivän huomionarvoisimmat seikat olivat jääalueet, joita alkoi ilmestyä yhä useammin. Hiihtelimme välillä jo siis paljaalla jäällä. Päivällä oli jo niin lämmintä, että näimme aivan oikeita vesipisaroita hangen sulaessa. Vihdoin illan viimeisillä vedoilla saavuimme sitten tänne paikalliseen puuhamaahan. Nyt alkoivat siis vesileikit joita olimme odottaneet. Ensiksi erään laakson pohjassa oli jokunen pieni sula läikkä. Sitten seuraavassa hieman enemmän ja viimeisessä laaksossa ennen leiriä kahlasimme vedessä jo nilkkoja myöten. Saapa nähdä miten huominen tuon veden kanssa sujuu. Nyt jos koskaan olisi aika siihen yöhiihtoon, mutta kun tuota matkaa on enää niin vähän jäljellä, eikä meillä toisaalta ole edes kiire minnekkään, niin antaa nyt sen toistaiseksi olla.
Niin. Ei ole kiire. Eilen saimme aimo tukun viestejä tänne telttaamme sähköpostin muodossa. Kiitos niistä. Tässäpä vastaus erääseen kysymykseen. Ensimmäisellä viikolla olimme niin innoissamme tästä retkestä, että se aika kului kuin siivillä. Toisella viikolla koimme oikeastaan pelkkiä vastoinkäymisiä, niin matkan etenemisen, kuin säidenkin suhteen ja mieliala oli mennä jo melko apeaksi. Olisiko silloin kaivannut jotain muuta seuraa? Ei. Se oli vain kasvamista tänne. Kolmannella viikolla reissu muuttui täysin. Matka alkoi kulkea. Emme enää puhuneet muusta kuin sen hetken olemisestamme täällä. Tunsimme olevamme täällä, juuri niin. Aivan kuin kotonamme. Tällä viikolla alkoi pelottaa. Eilen kun hiihtelimme tutkimaan sitä Nunatakiksi osoittautunutta näkyä, mietimme, että mitä jos siellä onkin joitain ihmisiä. Muistan ajatelleeni, että onpa hyvä, että kohta päästään taas telttaan. Ei tarvitse nähdä eikä kuulla mitään uutta. Olemme siis jollain tapaa oikeasti hieman erakoituneet, eikä ihmisseuraa olla siis kaivattu. Saatika sitten hälinää. Oikeastaan sitä odottaa mielenkiinnolla sitä hetkeä, kun joku ihminen läjäyttää vasten kasvoja jotain ilkeää ja palauttaa meidät taas siihen "normaaliin" elämään jota me yhteiskunnassa elämme.
Toinen kysymys olikin sitten hieman maallisempi. Jäätikkö on aina railoja täynnä. Keskellä niitä on vähemmän ja reunoilla enemmän. Tänään hiihdimme jotain viidettä vetoa, kun porkkani upposi yhtäkkiä jäähän. Piti oikein palata katsomaan missä se oli käynyt. Railohan se teitysti oli. N. 15-20 cm leveä ja porkanmitan syvä. Ei siis mikään tappajarailo, mutta railo kuitenkin. Se milloin varsinainen jäävirtojen aiheuttama railoalue alkaa onkin sitten vaikeampi kysymys. Siitä ei nimittäin ole kovin tarkkaa tietoa. Kartat näyttävät olevan vain valkoista paperia, heti kun jäätikkö alkaa. Kukaan suomalainen ei ole kulkenut tätä meidän reittiämme aikaisemmin. Yleensäkin viimeisin tästä tiedossamme ollut kulkija on Wegenerin retkikunta vuonna 1912. Toinen tieto on Nansenin kirjasta Hiihtäen poikki Grönlannin (n. 1800 luvun lopulta), jossa Nansen mainitsee kuulleensa Nordeskjöldiltä, että tästä on hyvä mennä maihin. Eli sekin on toisen käden tietoa.
Sen takia me tituleeraammekin itseämme tutkimusmatkailijoiksi, koska emme tiedä mitä tuleman pitää. Niin kauan kuin on mahdollista kuljemme suoraan valitsemaamme 338 astetta suuntaan, ja kun mahdollisuudet muuttuvat vähäisiksi kuljemme sinne missä hyvältä näyttää. Näinhän ne muutkin lomailijat tekevät.
04.06.2003 Keskiviikko
Sijainti N 68°37.84´ W 49°42.12´
Matka 36,6 km
Korkeus 870 m
Sää: yön alin - 4,1 tuuli 10-12 m/s. Aamupäivä +3 tuuli 14 m/s jäältä. iltapäivä +10 tuuli 7-8 m/s jäältä.
Aamulla lähdettiin eteenpäin jo sian pieremän aikoihin. Ensimmäinen kymppi mentiin aivan vapaalla lykkien, ja laaksojen pohjat olivat vielä jäässä. Klo 11 tuli sitten muutos. Edessä oli valtavankokoinen laakso jossa luikerteli vesinoroja jokapuolella, ja pohjalla oli tietty sitten vesien keruuallas, eli aivan sinisenä hohtava järvi. Suunnassa pysyen lähdimme uimaan tämän laakson halki ja varmaa on että vauhti hidastui. Vedimme jo nähtyämme tämän näyn ns. gore-tex stay-upit, eli sellaiset goresta rakennetut sukat jalkoihin. Kaikki paikat olisivat varmasti pysyneetkin kuivana niiden ansiosta, ellemme olisi molemmat kokeilleet kylkikelluntaa joissakin leveämmissä kohdissa. No, nämä tapahtuivat jo aamupäivällä, ja päivän mittaan harjaannuimme niin, että pysyimme kaiken aikaa pystyssä. Nivusiin asti ylettyvät sukat riittivät juuri ja juuri näihin ylityksiin. Laaksoja tuli sitten toinen toisensa perään ja aina vastassa oli vain enemmän vettä. Totuimme kuitenkin tuohon alinomaiseen läträämiseen ja lopuksi laskettelimmekin jo melko huoletta läpi näitä "jokia" ja suvantoja. Hermot sen sijaan meinasi mennä näiden laaksojen välisillä harjanteilla. Aluksi emme huomanneet niissä mitään muuta kuin kuivan jään helpotusta, mutta iltapäivällä jouduimme sitten jo taistelemaan noiden ikävääkin ikävämpien railojen kanssa. Sellaisia puolen metrin halkeamia, joissa ei loppua näy alaspäin katsottaessa. Suurin osa oli tietysti pehmeän lumen peittämiä, ja kun siihen porkalla hieman kopautti, niin alas tipahti laajoja laikkuja lunta. Tuo on jotenkin vaikeaa käsittää ja käsitellä. Se on jo jotain mille ei voi mitään. Ne vain on siinä ja yli on päästävä. Oikein vihaksi pistää.
No joo. Jäätikön reunalle on siis n. 30 km matkaa. Lähdemme tietysti yrittämään sitä huomenna aamulla. Mikäli tulee vielä yksi yö, niin tulkoon.
Vastauksia. Tuuli jäältä tarkoittaa täällä vallitsevaa tuulta jään keskustasta rannoille päin. Se on ollut ehkä hieman harhaanjohtavaa, mutta näin olemme täällä keskenämme jutelleet. Eli ylöspäin mentäessä tuuli jäältä oli vastainen, ja alaspäin mentäessä myötäinen.
Katsotaan mitä huomenna tapahtuu.
| 
