Päiväkirja

22.3

Sijainti: Peera
Tuuli: 0 m/s
Matka: 1100 km
Korkeus: 587 m
Säätila: Aurinkoinen, -5 C
Yön alin: -12 C

Matkalla vihdoinkin! Virallinen lähtöaika oli 19.00 Tampereelta. Siis Petelle ja Vesalle. Muut joutuvat vielä hetken aikaa odottamaan, tulevat kyllä (toivottavasti) keskiviikkona perästä. Ennen lähtöä pakkasimme ahkiot vielä kertaalleen ja tarkistimme että kaikki on mukana. Nyt täytyy vaan mennä periaatteella, että sitä mitä ei ole, sitä ei tarvita. Niin se vain on.

Ajomatka meni ihan mukavasti turinoidessa ja reissun asioista puhuessa. Huomattavaa oli myös, että neljän aikoihin alkoi ensimmäiset valonsäteet kajastaa taivaanrannassa, tällöin olimme siis Pellon korkeudella. Samalla alkoi myös väsy painaa molempia oikein kunnolla. Päätimme pysähtyä tien varteen hieman lepäämään.Olimme paikallamme varmaan tunnin, ja täytyy kyllä ihailla Peten jonglöörin taitoja. Mies torkkui koko tuon ajan jossain ihmeellisessä "varpaat niskan takaa suussa"-asennossa. Kun herätys sitten kajahti, niin mies otti varpaat suustaan, päräytti auton käyntiin ja taas sitä mentiin. Ilman venyttelyä tai muita kommervenkkejä siinä välissä. Ei sitten tarvitse urosten taistella ainakaan retken notkeimman tittelistä, ainakaan minun.

Määränpäähän Peeraan saavuimme puolenpäivän maissa, mutta ketään ei ollut paikalla. Nykyaika toimii täälläkin, joten eikun mobiili helistämään ja yhteys isäntään. Hän oli jossain kaukana ladunteossa, mutta lupasi saapua mitä pikimmiten. Niinpä saimme katon päämme päälle ja nyt sitten hakkaamme GPS-pisteitä paikantimeen. Sää on upea ja retkikunnalla kaikki hyvin! V.L.

23.3

Sijainti: Longyearbyen 78 astetta pohj.leveyttä
Tuuli: 8-10 m/s
Matka: 1055 km
Korkeus: 7 m
Säätila: puolipilv. -8 C
Yön alin: -12 C

No nyt on maisemaa. Svalbardin pääkaupungin kupeet näyttävät jo niiltä kerrosvuorilta, mitä kuvista on katteltu. Nuo on kuin jotain kuorrutekakkuja. Kaivoskuilujen reikiä näkyy seinämissä. Jotain vaijeriratoja polveilee pitkin seinämiä. Mutta keli se yllätti heti. Pakkasta kun on tuo -8 astetta, niin tuollainen keponen tuulikin tuntuu jo aika kovalta keliltä. Tuon huomasimme naamoihintuntuvasti käydessämme sopimassa asioita sysselmanin toimistolla. Sieltä palatessa naamat olivat aivan jäässä ja puheesta ei tahtonut tulla mitään.

Päivä lähti kaiken kaikkiaan mukavasti liikkeelle. Peeran isäntä laittoi meille kupit kahvia ennen lähtöä. Siitä matkasimme tullin ohi kohti Tromsaa. Matkalla tuli vielä soitettua radioraportti. Jami oli odottelemassa meitä Tromsan Skandic hotellin edessä. Hän oli lentänyt sinne aikaisemmin, kun kerran oli päättänyt lähteä saattamaan meitä matkallemme. Siitä jatkoimme samoin tein lentokentän rahtiterminaaliin, jonne jätimme kaikki ahkiot ja sukset. Onneksemme pääsimme rahtimaksuissa arvioitujen 10 000 kruunun sijasta hieman alle 6000 kruunulla. Pienien odottelujen jälkeen pääsimme sitten mekin matkaan ja saavuimme parin tunnin lennon jälkeen tänne kauas pohjoiseen.

Kylä vaikuttaa melko vilkkaalta ajatellen, kuinka pojoisessa me oikein olemme. Kauppakin oli kuten mikä supermarket tahansa. Illan aikana Priitta on luvannut näyttää meille vielä jotain kuvia tuolta ylhäältä Lopuksi ehkä joku pitsa tai jotain sinnepäin. Huomiseksi on luvassa lisää retkikuntalaisia. Sami, Sepe ja OP ovat lähteneet tänä aamuna kotoaan kohti Peeraa. Huomenna ne lentävät sitten tänne. Katsotaan sitten lisää. P.M.

24.3

Sijainti: Longyearbyen
Tuuli: 0 m/s
Matka: 0 km
Korkeus: 28 m
Säätila: Aamupäivällä aurinkoista, iltapäivästä lumisadetta -7 C
Yön alin: -10 C

Vanha jengi koolla taas! Sepe, Sami ja O-P saapuivat päivällä paikalle tuoden ahkiot ja aseet mukanaan. Ei muuta kuin lyötiin miehet taksiin ja Basecampiin tavaroita säätämään. Sitten alkoi se vaihe, jota aina niin rakastan: tavaroiden kanssa säätäminen. Olin omasta mielestäni saanut kaiken jo aiemmin hienosti paikoilleen ahkiossa, näin toteutin isäpuoleni Macun lausetta "kaikki ajallaan, kaikki paikallaan". Meillä oli hänen kanssaan hienoisia erimielisyyksiä huoneenin järjestyksestä (tai järjestäytymättömyydestä) ollessani murrosiässä. Jos minulla sitten sattui olemaan joku tavara kateissa, niin tätä sananpartta käytettiin kiihdyttämään kierroksia. Minun täytyi nimittäin purkaa hyvin pakattu ahkioni etsiessäni lakkia, jonka olin Samille Helsingistä ostanut. Sitä kun ei löytynyt mistään, ja jouduin purkamaan ahkiostani kaikki tavarat. Lopuksi "älysin" vilkaista ympärilleni, ja siellähän se lakki nökötti Samin päässä. Olin nimittäin heti Tampereelle tullessani sullonut sen Samin ahkioon. Muutaman ärräpään jälkeen aloitin nöyränä ahkioni kasaamisen uudelleen.

Eilisen aikana saimme hoidettua kelkkakyydit ja Sysselmanin vaellusluvan. Kaikki on hoitunut todella hyvin ja ihmiset ovat todella ystävällisiä ja avuliaita. Helsingissä kasvaneelle tämä on melkein shokki: ensimmäisenä ei alahuuli viistä maata kun jostain apua pyytää. Esimerkiksi täkäläinen kontaktimme Priitta Pöyhtäri on pyyteettömästi auttanut meitä kaikissa käytännön asioissa.

Jääkarhutilanteesta tai otusten vaarallisuudesta on yhtä monia käsityksiä kuin on ihmisiä joilta kysyy. Parempi vain luottaa omaan vaistoon ja varovaisuuteen sekä siihen perustietoon joka karhusta on saatavilla. Mielestämme varusteemme ja hälyttimemme ovat riittäviä ja toimivia.

Huomenna koittaa sitten H-hetki, kun Johan tulee huomenna hakemaan meidät kelkkakyytiä varten toimistolleen klo 9.00. Toivottavasti pääsemme antamaan seuraavan päivityksemme jostain kohdasta jäätikköä. Palataan huomenna aiheeseen ja kaikille hyvää Pääsiäistä! Retkikunta kunnossa! V.L.

25.3

Sijainti: N 78.39.45 E 17.16.26
Tuuli: 2 m/s itään
Matka: 4.9 km
Korkeus: 535 m
Säätila: aurinkoista, -12 C
Yön alin: -10 C

Vihdoin jäätiköllä. Oma päivä alkoi jo varmaan kahden aikaan yöllä, kun piti tätä hommaa ruveta taas tosissaan jännittämään. Kieriskelin ja pyöriskelin ja mietin syntyjä syviä, sillä olihan kyseessä viimein yö hetkeen aikaan LVI-olosuhteissa. Aamu valkeni hienona ja kuulaana eikä tuulenvirekään käynyt, todellinen unelmakeli siis. Ensimmäiseksi oli ohjelmassa moottorikelkkasafari Gipsadelenin alkuläheteille. Alkuperäinen suunnitelma lähteä Billefjordenin pohjukasta ei toteutunut, sillä jäätilanne ei antanut myöden viedä meitä sinne saakka. Noh, kaikkeen täytyy tottua ja toisaalta säästimme yhden päivän kipuamisen jäätikölle. Kelkkasafarilla meitä kuljetti ansiokkaasti myös suomalainen opiskelija Tuomas, joka hälytettiin pikapikaa meitä kuljettamaan vakiokuskin sairastuttua. Suuret kiitokset myös hänelle avusta.

Jokaisella meillä oli hienosta säästä huolimatta lähes kaikki varusteet päällä kelkkailun aikana, eikä suotta, hienoinen vilu tuli silti. Kuusi tuntia liikkumatta kelkan kyydissä jäätää miehen kuin miehen. Perille lähtöpisteeseen päästiin 6 tunnin kuluttua, ja jokainen oli sen verran jäässä että yhteistuumin päätimme ottaa reissun ensimmäiset vedot. Ensin ala- ja sitten ylämäkeen. Niinkuin usein elävässä elämässäkin. Melkein heti avautui näkymä alas laaksoon, jonka pohjukalla on vanha neuvostoliiton aikuinen kaivoskaupunki Pyramiden. Sieltä löytyy hylätyt talot, joissa esim. kirjastossa löytyy kirjoja ja baarista toimiva flyygeli. Kaikki tämä höystettynä sirpillä ja vasaralle, tietysti. Ehkä pääsemme siellä paluumatkalla visiteeraamaan.

Leirielämä on vielä hieman säätämistä, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa. Vaikka ollaankin ylhäällä jäätiköllä niin karhulangat kiertävät jo leiriä ja tömssyvedet ovat kiehumassa. Meikäläistäkin odottaa vielä riisipata höystettynä sadalla grammalla voita. Taidan ottaa lusikan kauniiseen (?) käteen ja ruveta tunkemaan sitä hetulaani, joten näihin kuviin ja tunnelmiin. Retkikunta kunnossa. V.L.

26.3

Sijainti:N 78 43.78 E 17 30.33
Tuuli: 4 m/s
Matka: 10 km
Korkeus: 946m nousua 411m
Säätila: aamup. -8C, tyyni, white out. iltap. -4C, 4m/s alijäähtynyttä vesisadetta
Yön alin: -21,2C

Aikamoista säätämistä vielä. Aamulla päästiin lähtemään vasta klo 10 aikaan, vaikka toimien tulisi kestää vain 2 tuntia. Herätys oli siis klo 7. Leiristä lähtiessä monella oli varmasti odotuksia tulevasta. Olihan edessä oleva päivä vain tasaista nousua aina tuhanteen metriin, ja tasaisella nousulla tuo homma meiltä käy. Tosin emme olleet ajatelleen aivan loppuun asiaa, sillä tähän asti retkillä ahkiot olivat painaneet vain puolet meidän nykyisistä 100 kg:n ahkioista. Matkaan kutenkin lähdettiin.

Jo ekalla vedolla (vetovuorolla) vedin sakin kohti valitsemamme nousukohdan korkeinta kohtaa. Näkyvyys, kun oli hieman yli suksienkärjen, niin meidän oli pidettävä kompassisuunta koko ajan. No mitä siellä sitten oli taas vastassa. Sitä samaa mihin viimeksi 2003 keväällä Vuorenmaan kanssa jäätiin. Tietysti se oli siellä. Railoja sikin sokin, mäen korkeimmalla kohdalla. Jollain ihmeellä ensiksikin pääsimme kiipeämään sinne, ja sitten pienellä säkällä vielä luovimaan lumisiltoja pitkin hieman vakaammalle pohjalle. Päät olivat jokseenkin märät tuosta parin tunnin kiipeämisestä. Pari kai huokaisi jo, ettei tästä tule mitään. Siinä vaiheessa riisuin omat valjaani ja kävin työntämässä perässä tulijoiden ahkiot tasaisemmalle alueelle. Ei meillä ole täällä vastuksia. Vain jyrkempiä ja vielä jyrkempiä vastamäkiä.

Koko päivän kuljimme hupussa. White out on täälläkin läsnä. Meillä olisi varmasti maailman hienoimmat maisemat, jos vain saisimme ne nähtäväksi. Hidastaahan tuo menoa. Muutamat jo olivat lentää nokalleen, tasapainon heittäessä. Sellainen tunne on varsin yleinen tilassa jossa ei näe muuta kuin valkoista.

Iltapäivän aikana päätimme, että pysähdymme tasan kello 18. kahdeksan tuntia työtä on aivan hyvä suoritus näin kovien nousujen jälkeen. Käytämme leiriytyessämme ensimmäisenä lumisondeja (sellaisia 2,4 metrisiä koottavia keppejä) tutkiaksemme, ettemme asu öitä jäärailojen päällä. Elämmehän suurimman osan reissusta jäätiköllä. Tänään olimme jo pystyttämässä leiriä, kun aloin sondaamaan leiriä, ja löysinkin valitsemamme alueen keskeltä pitkän railon. Tyhjyys alkoi kuitenkin vasta parin metrin syvyydestä, joten päättelimme, ettemme siirrä leiriä. Railon kohta merkittiin sondikepeillä. Makaronisoosi odottaa, joten huomenna jatketaan. P.M.

27.3

Sijainti: N 78.49.74 E 17.23.28
Tuuli: 6 m/s
Matka: 12 km
Korkeus: 1148 m
Säätila: aamupäivällä whiteout -4 C tuuli 4 m/s, iltapäivällä whiteout -4 C
tuuli 6 m/s, nyt -15 C, tyyntä
Yön alin: -6.9 C

Voi pojat, olihan päivä. Yön aikana satanut jäätävä tihku oli vitsikkäästi kuorruttanut kaiken tavaran hauskaan jääpeitteeseen. Siinä sitä oli aamuksi tekemistä kun yritti saada kaiken kuntoon. Aamulla satoi jo lunta ja näkyvyys oli nollassa. Nyt on menty kaksi päivää niin ettei ole nähnyt yhtään mitään. Vaelluksella olisi tietysti ihan mukava nähdä maisemiakin, nekun ovat täällä kuulemma komeita. Nyt en tiedä mitään muuta kuin että noustu on pirusti ja hiihdämme jonkunlaista "satulaa" pitkin, jonka äärirajat aina silloin tällöin näkyvät sumun läpi.

Joku väitti ettei Huippuvuorilla pitäisi juurikaan sataa mitään, vaan ilmaston pitäisi kaiketi olla suht kuivaa. Viidestä päivästä, jotka olemme täällä olleet, on kolmena satanut lunta. Se on siinä mielessä hauska itsekeppostelu, että 100 kg:n ahkion vetäminen ylämäkeen 30 cm:n uudessa lumessa on aivan hirvittävän raskasta. Siinä mielessä olemme ihan tyytyväisiä aikaansaannoksiimme. Meitä on onneksi viisi miestä avaamassa lstua. Sääliksi käy sitä tsekkiläistä kaveria, joka hiihtelee samoille suunnille kuin me, hän saa aurata tietään aivan yksin, ellei sitten löydä meidän tekemäämme uraa.

Kahdeksan vedon jälkeen päädyimme tänne harjanteen päälle, jossa vietämme nyt laatuaikaa teltassa. Ulkona on jo tyyntä, ja toiveissa olisi että huomenna näkisi maisemiakin ja jonkinlaista hankikantoa olisi luvassa. Näihin kuviin ja tunnelmiin, palataan huomenna asiaan. Retkikunta kunnossa. V.L.

28.3

Aamuyöstä heräsin siihen, että oli vähän kolean oloista. Eikä ihme, yön alin oli viime yönä 30 paremmalla puolella pakkasta. Olin puolipukeissa makuupussissani, ja mieleeni juolahti vanha kummeli-aforismi "pakkanen kesyttää nudistin". Silloin ei naurattanut. Nyt jo ehkä vähän hymyilyttää. Toinen vitsikäs kovaan pakkaseen liittyvä asia teltassa on hengityksen tiivistyminen lumeksi teltan kattoon. Sieltä se sitten hauskasti satelee nukkuvan vaeltajan naamalle. Ja taas tulee mieleen, että tälläkin rahalla nukkuisi Kuubassa hotellissa, tahi jossain muussa lämpimässä paikassa.

Yöllä puhalsi myös välillä aika navakasti, ja olimme erheellisesti luulleet, että se tuottaisi kovan pakkasen kanssa hankikannon. Vielä mitä, hanki upotti edelliseen malliin, mutta nyt lisähauskuutena oli kuin olisi vetäny ahkioita hiekassa. Onni onnettomuudessa, sillä edellämme kulki kahdeksan hengen vaellusporukka, joka avasi meille latua. Muuten olisi päivän saldo ollut varmasti paljon pienempi.Ajattelimme että ottaisimme heidät kiinni ja sopisimme jonkunlaisesta yhteisestä ladunavauksesta, mutta vielä mitä, he kiisivät meitä karkuun. Selityksemme tietysti on, että heillä on varmaan vain parin viikon tarvikkeet mukana, kun meillä on kuukauden. Noh, ainakin molemmat suuntaavat kohti Newtontoppenia.

Maisemat ovat muuten täällä aivan mahtavia: jäätikköä ja sen välistä nousevia vuorenhuippuja. Silmänkantamattomiin. Huomenna yritämme päästä Newtontoppenin perusleiriin, ja ylihuomenna on vuorossa nousu huipulle. Alkuperäisestä aikataulusta olemme päivän jäljessä, mutta ei syytä huoleen. Kelit ovat olleet vaikeammat kuin olimme kuvitelleet, joten olemme siinä mielessä kviossa mukana. Ei tässä sitten muuta, rupeamme syömään päivän makaroonipataa (taas)! V.L.

29.3

Yön aikana tuuli ja lumisade tekivät taas matkamme vaikeammaksi. Uutta lunta tuli paikoitellen puoli metriä. On jotenkin vaikea ymmärtää mitä tämä tarkoittaa, sillä kylällä (Longyearbyen) ollessamme eräs paikallinen oli aivan ihmeissään, kun siellä satoi muutama hiutale. No nyt ne taitaa tulla kaikki Svalbardin lumimassat kertaheitolla niskaan. Eipä tässä silti tarvi liikoja huolehtia tuosta kulkemisestamme. Vaikka etanatkin varmasti olisivat nopeudestamme huvittuneita, niin silti me kuitenkin olemme aikataulussa.

Tänään meidän piti kiivetä tuossa vieressä seisovan Newtontoppenin huipulle. Siis aikataulun mukaan. Nyt mikäli keli on huomen aamulla hyvä, niin lähdemme kiipeämään sinne. Kyllä tähän lumitilanteeseen täytyy tulla vielä muutos. Nytkin tuo pohjoistuuli puhaltaa kovin ja kovettaa koko ajan hangen pintaa.

Yksi asia minkä teimme tänään on se, että otin OP:lta painoa pois. Se kun jaksoi narista edelliset kolme päivää sen painavimmasta pulkasta. Miehen tuntien katsoin parhaimmaksi lopettaa jupinat tällä tapaa. Samalla valitettavasti Sami ja Vesa täydensivät ruokakassiamme minun ahkiooni, joten minulle tuli painoa kertaheitolla 11 kg lisää. Vielä meidän on kuitenkin säädettävä painoja lisää. Samilta on saatava painoa pois ja samoin Sepeltä. Ei ne sentään narise, mutta kulkuvauhtimme on vain liian erisuhtaista. OP:lle on myös saatava lisää painoa, sillä tänään se jo hymyili siihen malliin, että koko sen ylipaino jupina taisi olla vain... OP:ta. No. Näillä mennään mitä kädessä on. Päätavoitteemme 80 astetta on enää asteen päässä. 79 astetta pohjoista leveyttä on sekin jo sinänsä saavutus, mutta kyllä tasaluku kuitenkin on parempi.

Tapasimme tänään eilen seuraamamme, sittemmin belgialaisiksi todetun porukan. Ne olivat aamutoimissaan meidän vedellessä jo toista vetoa. Nekin tietysti matkalla tähän vuorelle. Vedimme niille latua muutaman tunnin, kunnes ne saavuttivat meidät. Siitä eteenpäin vetovuoro vaihteli. 79 asteen ylitys tapahtui kansainvälisissä merkeissä."Seventynine completed". Nekin oli jo kaksipäivää aikataulusta jäljessä tämän lumihomman takia.

Meidän porukka on säästynyt pahemmilta fyysisiltä vammoilta toistaiseksi. Joitain rakkoja on ilmennyt, Samilla puutumusta varpaissa (paleltunut?), Itsellä akilleenkantapää narisee ja vihoittelee ylämäissä. Vesa ei ole ollut muutakuin likainen, mutta näköjään sekin juuri pesi itsensä. Ihme intoilua! Op on Fyysisesti terve ja henkinen puoli on vanhalla tolalla. Sepellä taas ei ole enää partaa. Se kun repii jäitä naamakarvoistaan, niin aina lähtee tuppo karvoja mukana. Niitä se sitten ihmetellen meille esittelee. Palataan. P.M.

30.3

Sijainti: N79.00.10 E 17.15.20
Tuuli: 2 m/s
Matka: 16 km
Korkeus: 1116 m (1717 m Newtontoppenin huippu)
Säätila: Aamup.- 5 C White out. Iltap. -8 C, White out. Koko ajan lumisadetta
Yön alin: - 23.3C

Sentään jotain uutta kerrotavaa täältä pohjan naulan alta. 1. tavoitepisteemme on hoidettu, eli Newtontoppen on valloitettu. Aamulla kun keskustelimme lähdöstä, ei mikään oikein näyttänyt hyvältä. Yön kirkas ja revontulien kaunistama taivas oli mennyttä ja tilalla oli harmaa ympäristö pienen utuisen lumisateen kanssa. Sentään joitain vuoren seinämiä näimme horisontissa ja päätimme lähteä matkaan. Eipä tänne kuitenkaan heti ensi viikolla palata uudestaan.

Lähdimme n. klo 10:40 ja gps pisteitä seuraillen kuljimme usvassa yli maiden ja jäätiköiden. Sepe jäi päivystämään ohikulkijoiden varalle tänne leiriin. Kuljimme jo alkumatkasta sellaisissa sivurinteissä, että mietin kannattaako tästä enää jatkaa, mutta jatkoimme kuitenkin. Ääneen en sanonut mitään. Pian mäet tasoittuivat ja pääsimme kulkemaan tasaisemmalle pohjalle alas ystävämme Chydeniuksen mukaan nimettyä jäävirtaa. Noin puolessa välissä jäävirtaa oli jälleen gps piste, mistä meidän tuli kääntyä oikealle kohti Newtontoppenin mäkiä. Koko ajan vuori oli ollutkin siinä vieressämme, mutta emme olleet nähneet sitä. Hetken kuluttua jo kiipesimme ylös jäätiköitä.

Käytimme tietysti koko ajan nousukarvoja ja siteisiin asennettuja kannankorotus rautoja, jotta nousu olisi mahdollisimman optimaalista. Paikoitellen hidastimme ja katselimme, vieläköhän tästä on mahdollista jatkaa. Tiedossa oli, että mäki on täynnä railoja, kuten jäätiköt yleensäkkin. Samoin katselimme, että emme näe juurikaan mitään ympärillämme. Toisaalta oli hienoa tietää olevansa juuri tämän vuoren rinteillä. Mutta vain tietää.

Vihdoin kuitenkin hitaan etenemisen jälkeen saavuimme huipulle n. klo 15 aikaan. Otettiin pari kuvaa ja lähdettiin hetimiten alaspäin. Sekin tietysti oli sitten oma lajinsa. Laskettelin auraten gps kädessä; ensiksi ekalle pisteelle ja sitten toiselle, kunnes vihdoin saavuimme takaisin Chydeniusbreenin jääkannelle. Newtontoppen oli valloitettu. Gps näytti huipulla korkeimmillaan 1720m, mutta virallisesti tuo korkeus on kaiketi 1717m. Svalbardin korkein huippu.

Takaisin pääsimme jo "tuttuja reittejä". Aivan lopussa huomasimme kuitenkin kotilaaksomme Trebrepassetin täyttyneen lumella. Uutta lunta oli tullut leiriin päästyämme jo 50 cm ja sade vain jatkuu. Oli sitä lunta tuolla ylhäälläkin, muttei kuitenkaan aivan näitä lukemia. Aamulla olemme varmasti hautautuneina hankeen. Sepe oli viettänyt päivän uneksien lämpöisemmistä ja kuivemmista olosuhteista. Välillä oli keittänyt kahvit ja sitten taas uneksinut. Oli nähnyt varmaan unta jostain kaverista vetämässä sen ahkiota. Sellainen uni olisi varmasti mieleen toteutuessaan. No. Aamulla katsellaa kuinka syvää uraa retkikunta tuohon hankeen kaivaa. VIelä on matkaa edessä.

Lopuksi vielä kiitos kaikista viesteistä joita olette Jamin kautta meille lähettäneet. Toisaalta niiden lukeminen on jotenkin haikeaa, mutta kuitenkin voimia antavaa. Ja sille yhdelle: OP:lla on aivan yleisesti tapana lainata kaikilta ohikulkijoilta niitä Compeed rakkolaastareita. Se kun ei raski niiden hinnan takia niitä itte hankkia. Pitäkää varanne. ;-) P.M.

31.3

Sijainti: N 79.05.25 E 17.13.56
Tuuli: 4-7 m/s
Matka: 10 km
Korkeus: 915 m
Säätila: aamup. -18 C, tuuli 7 m/s Pohj., utuista, iltap. -20 C, tuuli 4 m/s Pohj., selkenevää
Yön alin: -17.8 C

Tervehdys taas. Ensinnäkin kiitos kaikista viesteistä, sekä tutuilta että tuntemattomilta. Ne piristävät huomattavasti mieltä täällä jäälakeuksilla. Resurssien niukkuuden takia emme voi kenellekkään vastata henkilökohtaisesti, mutta kysymyksiin yritämme vastata päiväkirjan välissä.

Tämä päivä alkoi yhtä hyvin kuin kaikki edellisetkin, uutta lunta oli tullut sellaiset 50 cm. Aamun avaukseksi meidän olikin kaivettava itsemme lumesta ulos. Päivän vedot olivat todella raskaita, vaikka alamäkeen mentiinkin. Jatkoimme parin edellispäivän hyvää systeemiä, jossa yksi mies avaa uraa noin viisi minuuttia ja hyppää sen jälkeen sivuun. Muut jatkavat vauhdilla ohi ja tämä mies siirtyy viimeiseksi happea vetämään. Tällä tavalla on edes jotain toivoa päästä se 10 km eteenpäin minkä tänään pääsimme kahdeksalla vedolla. Keli on ollut koko ajan sen verran raskas, että nyt on pakko laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja unohtaa Perriertoppenin valloitus tältä erää. Käytetään se aika sitten lopussa vaikka Pyramideniin tutustumiseen, jos aikaa jää. Onhan meillä mukana itsensä Pyramidenin kuvernöörniksi nimennyt Olli-Pekka "riekko" Lahti. Tosin tänään oli sen verran raskasta, ettei riekko paljoa räkättänyt.

Meiltä on kysytty päivän ruokalistaa. Aamu avataan litralla puuroa, johon laitetaan 50 gramman voisilmä. Siis per mies. Lisänä hieman näkkäriä. Hiihdon aikana on 100 g suklaata, 50 g keksejä, 150 grammaa kaakaota, 80 grammaa Nature's Best urheilujuomaa ja 7,5 desiä muusisoppaa. Illaksi on varattu litra pataa 50 g:n voisilmällä ja 100 g juustoa. Ja hieman näkkäriä. Noilla eväillä me sitten rähistään aina yksi päivä.

Tässä kaikki tältä päivältä, palaamme asiaan huomenissa. Pakkasta on tällä hetkellä 24 astetta ja tuuli pohjoisesta. Toivomme siis hyvää keliä huomiseksi ja toivottavasti hankikantoa, että päästäis riuskemmin liikkeelle ja kohti päätavoitetta, 80 leveyspiirin ylitystä Verleklenhugenilla. Retkikunta "kunnossa"! V.L.

Alkuun
Seuraava

© 2004-2005 Svalbard 2005 retki