Päiväkirja

1.4

Sijainti: N 79.11.88 E 17.16.71
Tuuli: 3 m/s
Matka: 12.3 km
Korkeus: 655 m
Säätila: aamup. -20, aurinkoista, tuuli 5 m/s Etelästä, Iltap. -15, utuista, tuuli 3 m/s Pohjoisesta
Yön alin: -34.9 C

Tervehdys taas. Raikkaan yön jälkeen (-35 C) jatkoimme siitä mihin eilen jäimme, eli uran avaamista. Tilanne helpottui aavistukse päivän mittaan ja lumi oli loppupäivästä enää ahkion reunan tasalle. Luistokin oli hyvä, sillä sää lauhtui hieman yön lukemista. Kahdeksan vedon jälkeen olimme kulkeneet ruhtinaalliset 12.3 km. Ei sillä vielä kuuhun mennä, mutta kasikympille nyt ehkä kuitenkin.

Tämä Veteranen-jäätikkö, jota nyt hiihdämme, on aika erikoinen ja hieno paikka. Muutaman kilometrin levyistä jäätikköä reunustavat hienot vuoret molemmin puolin, on kuin hiihtäisimme jonkunlaisessa jäärännissä. Alaskin päin tullaan, tosin uuteen hankeen hiihdettäessä sitä ei oikein huomaa. Mutta kuten sanottu, tilanne on parantunut koko ajan, vähän kerrassaan.

Leirissä olemisen sydän on tämä meidän MSR-keitin, jossa poltetaan siis puhdistettua bensiiniä. Se onkin ainoa lämmönlähde ihmisten lisäksi reissulla, ei ihme että se kerää vaeltajia päivän jälkeen puoleensa kuin paska kärpäsiä. Vaeltajien hajukin alkaa olemaan sinnepäin. Siitä tulikin mieleeni, että sunnuntaina meillä on täällä juhlapäivä, kun saadaan vaihtaa sukat ja kalsarit. Omani rupeavat olemaan jo terästä. MSR:stä vielä sen verran, että kun se sammutetaan, se päästelee sellaista kuolonkorinan omaista ääntä itsestään. Siitä vaeltaja tietää, että kohta on taas kylmä. Niitä pieniä inhottavia hetkiä meidän elämässä. V.L.

2.4

Sijainti:79 17.00 17 12.41
Tuuli: 2 - 15 m/s
Matka: 10 km
Korkeus: 443m
Säätila: Aamup. -30C, tuuli 2 m/s etelä. Iltap. -20C, tuuli 2 - 15m/s
Yön alin: n. -37C

Järjettömän kylmän yön jäljiltä hajoitin ensimmäiseksi meidän min/max lämpömittarin. Kuitenkin 8 herätessä oli vielä - 31C, joten kyllä täällä taisi tuo -37 ainakin olla. Laitoin arvioksi tuon lukeman, ettei kenelläkään mene arviolta pakkasenkka rikki. Mukana on kuitenkin varamittari, joten jatkossakin lukemia tullaan saamaan. Kylmä oli kuitenkin. Tärisin koko yön, vaikka päällä oli RUskovillan lisäksi fleecekerrasto ja kahdet villasukatkin. Ensi yön aion nukkua kyllä tuplamakuupussissa vaikka olisi 15 astetta plussaa. Enää en palele.

Nyt kun keli kerran oli hieno, niin odotimme tietysti hyvää hiihtomatkaa. Kuitenkin Hangen pinta oli niin nahea kylmyydestä, ettei se meinannut millää irrottaa otettaan ahkion pohjasta. Niimpä tämäkin päivä meni syvässä etukenossa ja hitaasti raahustaen.

Muutimme tänään hieman reittiämme. Nousemme jäätikön laelle täältä Veteranen jäävirrasta hieman alempaa, kuin olemme suunnitelleet. Näin säästämme Perriertoppenin takia suunnitellun n. 10 km kierron. Toisin sanoen Perriertoppen on nyt unohdettu. Päätavoite 80 astetta odottaa tuolla 80 kilometrin päässä, ja yritämme sinne nyt tosissamme.

Henkinen ilmapiiri on parantunut huomattavasti. Enää ei kuule turhia jupinoita ahkion painosta, vaan kaikki punnertavat vetonsa kiitettävästi. Ehkä olemme jo tarpeeksi kaukana?

Muutamia havaintoja. Meiltä taitaa loppua keittimien polttoaine kesken. Tämän hetkisellä kulutuksella meidän teltassa ainetta riittää enää 16 päiväksi. Säännöstelemällä varmasti selviämme? Tietotekniikan lataushommatkin ovat tökkineet koko ajan. Niistä ongelmista kuitenkin selvittäneen, koska onhan mukanamme Sami sähkäri. Istumassa juuri tuossa vasemmallani.

Eilen saatoin radioraportissa mainita jotain jostain jääkarhusta, jonka kanssa tappelin lapinleukuni kanssa. Sehän oli tietysti Aprillipilaa, joten älä äiti huolestu. Karhut tapaamme vasta viikon kuluttua tuolla Wijdefjordin rannoilla. Täytyy malttaa vielä. P.M.

3.4

Sijainti: N 79.18.89 E 17.00.19
Tuuli: 5 m/s
Matka: 7 km
Korkeus: 907 m
Säätila: aamup -15 C aurinkoista, tyyntä, iltapäivä -20 C tuulta 5 m/s
Yön alin: -25.5 C

Aamu alkoi aika huonoissa merkeissä, Sami paljasti varpaansa eikä hyvältä näyttänyt. Toisen jalan isovarvas oli ruvennut tummumaan. Tarvitsi tehdä pikaisia päätöksiä: soitto Sysselmanille ja kopteri ilmaan ja miestä hakemaan. Mikään tavoite ei ole sen arvoinen, että miehen pitäisi varpaansa menettää. Kelit ovat sen verran rajut, että tämä olisi voinut sattua kenelle tahansa, nyt kohtalo koetteli Samia. Onneksi oli hyvä lentokeli ja kopteri pääsi ilmaan. Parissa tunnissa se oli paikalla, ja Sami ja ahkio pakattiin kyytiin. Tulipa harjoiteltua armeijassa opetettu kopterin alasohjauskin siinä samalla. Sysselmanin ihmisiltä kuulimme, että he olivat edellispäivänä evakuoineet myös jonkun toisen seurueen jäsenen, oletettavasti aiemmin tapaamiemme belgialaisten. Asialle ei voi mitään ja toisaalta parempi reagoida heti kuin liian myöhään.

Samin poistuttua oli tunnelma apea. Oli vaikea motivoida tekemään yhtään mitään. Mutta ei auttanut, liikkeelle oli lähdettävä. Tämän päivän hommana oli nousta 500 m ylöspäin kapeaa jääränniä pitkin. Aikamoista hommaa, vaikka nyt oli jo hankikantokin apuna. Silti jokaisen mielestä homma oli helpompaa kuin alamäkeen umpilumeen kahlaaminen. Maisemat olivat taas todella mahtava ja sääkin suosi nousua, aluksi. Kun olimme nousseet noin puoleen väliin rinnettä alkoi ylhäällä näkyä tuulen nostattamia pyörteitä, ja siitä tiesi että kohta mäjähtää pohjoinen pusu poskelle. Muita pusuja tällä hajulla on kaiketi turha odottaakkaan.

Päivän lopuksi olimme mäen päällä. Teltat pysytyyn, sillä jokainen oli todella puhki päivän rasituksista. Illalla otimme Samille vielä tömssyt hänen jättämästään rommiputelista. Saimme vielkä satelliittipuhelimella varmistettua, että Sami on päässyt turvallisesti perille Longyearbyeniin, ja on siellä hyvässä hoidossa. Jaksamista Samille!

Huomiselta odotamme paljon. Hankikanto on nyt hyvin ja alamäki alkaa. Palatkaamme huomenna asiaan. V.L.

4.4

Sijainti:79 26.07 16 46.55
Tuuli: 2 m/s
Matka: 14.5 km
Korkeus: 1014 m
Säätila: Aamup. -20C, Iltap. -25C, Aurinkoista
Yön alin: -26.4C

Aamu lähti liikkeelle radioraportilla. Juttu kiersi tietysti Samin evakuoinnin ympärillä. Siitä se sitten taas tarttui juttuihin. Matka kuitenkin jatkuu suunnitelmien mukaan.

Lähdimme liikkeelle melko kireässä pakkasessa. Tuuli oli kuitenkin niin leuto, että jo pian hiki pakkasi pintaan. nousimme edelleen Eilisen solan rippeitä, ja muutaman vedon päästä hivoimme jo taas 1000 metrin rajaa. Päivän aikana kiipesimme vuoronperää ylös ja alas. Edelleenkään ahkiot eivät luista sitä vertaa, että alamäestäkään olisi juurikan hyötyä. Sen sijaan meteliä ne pitävät. Ne vonkuu ja vinkuu, jopa siinä määrin, että OP sai matkalla jo hermarin, kun ei pystynytkään huutelemaan meille muille kuuluviksi tarkoitettuja iskulauseitaan.

Hanki oli kovaa. Ja täynnä näitä lumidyynejä. Sastrugeiksi niitä kai kutsutaan. Niitä sitten venkuamalla läpi. Ja tietenkin kohtisuoraan poikittain. Lantiot keinuivat kuin Elviksellä, kun nuo Fjellpulkenin jäykät aisat kohdistivat iskujaan lantioiden suuntaan. Siis keinuivat kaikilla muilla paitsi Sepellä, jonka lantio on jäykistynyt jo aikojen alussa. Muuten kyllä tuollainen "vanha" teräsvaari on kyllä kuin omiaan tälläiseen reissuun. Se kulkee kuin juna. Koko ajan tasaiseen tahtiin.

Hikipingoiksi luettakoon tässä vaiheessa minut ja Vesa. Meillä vetovuoron aikana ero muuhun porukkaan tahtoo aina kasvaa isommaksi kuin 20 metriksi, jonka eron ajattelimme pitää koko ajan lähimpään aseeseen. Minulla on sikäli onnellinen asema, että sain perinnöksi Samin kiväärin, joten voin lasketella menemään niin kuin pystyn.

Nämä kylmät säät vievät mehut joka miehestä. Itse en edes tunne kunnolla nälkää missään vaiheessa päivää, mutta selvästi huomaa, että eväät ruumiista on lopussa. Samaa valitteli Vesa, joka kyllä syökin kaiken mitatun ruoan. Itse arvelen syöväni edelleen n. 4000-4500 kcal/päivä. Sepellä ei ole ollut valittamista, mutta OP sen sijaan pysähtelee välillä kesken vedonkin syömään. Se kun pysähtyy kuin seinään jos ei saa evästä nälkäänsä.

Aika karu reissu tämä on tähän asti ollut. Monta on koettu, ja kelit ovat olleet vähintään vaativat. On ollut kuitenkin hienoa huomata, että varusteet ovat pelanneet moiteetta. Olisin kuvitellut edes joidenkin osien hajoavan näissä oloissa, mutta toistaiseksi ei mitään ongelmia ole ollut.

Olemme menossa tsätä eteenpäin tuonne pohjoiseen, jossa meitä odottaa n. 65 km:n päässä 80:s leveyspiiri ja jääkarhut. Parin päivän kuluttua jatkamme matkaa yksinomaan merenjäätä pitkin, jossa vihdoin toivomme näkevämme myös tämän näiden saarten valtiaan. Vielä on kuitenkin tämä Kovasti Grönlantia muistuttava lumidyyni alue ylitettävänä. P.M.

ps. vaihdoin tänään pikkualushousut ja sukat. Edelliset kulkivat uskollisesti mukana 15 vrk minun niitä edes näkemättä.

5.4

Sijainti: 79.31.06 16.41.00
Tuuli: 11 m/s
Matka: 9.5 km
Korkeus: 983 m
Säätila: Aamup. -26C, tuuli 8 m/s idästä aurinkoista, Iltap. -20C, tuuli 15 m/s idästä, aurinkoista
Yön alin: -34.1C

Latausongelmien takia jouduin soittamaan puhelimella tämän päiväkirjaraportin Jamille. Siksi se jää melko lyhyeksi.

Koko päivän riesanamme oli rankka tuulen aiheuttama lumimyteri. Tuuli nosti maassa olevaa lunta ja vaikka taivas oli sininen vaelsimme kuin lumimyrskyssä. Lopulta tuulen ja pakkasen aiheuttama kylmyys jäädytti meidät 9.5 kilometrin jälkeen ja päätimme pistää leirin pystyyn. P.M

6.4

Sijainti: 79.39.55 16.32.74
Tuuli: 12 m/s
Matka: 16 km
Korkeus: 761 m
Säätila: Aamup. -23C, tuuli 7 m/s idästä utuinen, Iltap. -22C, tuuli 15-18 m/s idästä, utuinen
Yön alin: -26.1C

Latausongelmat jatkuvat, joten niin jatkuvat myös sanellut päiväkirjaraportit.

Kylmyys alkaa tehdä tuhojaan myös meissä jäljelle jääneissä retkikuntalaisissa. Useammalla kuin kahdella on tunnottomia sormenpäitä. No eiköhän siitä selvitä. Olemme joka tapauksessa tyytyväisiä päivän saldoon. Suurin ilo tällä hetkellä on syödä keittimen kyljestä melkein sulanutta juustoa.

Rohkaistuneina rankoissa olosuhteissa tehdystä kelpo päivämatkasta uskallamme asettaa huomisen tavoitteeksi 80 leveysastetta. Huomenillalla nähdään kuinka kävi.

Se mikä tässä alkaa pikku hiljaa suorastaan melkein harmittamaan, on että meillä ei ole vielä ollut yhtää kelvollista hiihtopäivää. Alussa kahlasimme pehmeässä lumessa ja nyt tuuli riepottelee ja pakkasen kanssa jäädyttää. No kyllähän se jo kotona tiedettiin mihin ollaan tulossa, että ei auta valittaa. P.M.

7.4

Sijainti: 79.50.35 16.17.42
Tuuli: 8 m/s
Matka: 23.7 km
Korkeus: 23 m
Säätila: Aamup. -20C, tuuli 8 m/s idästä aurinkoinen, Iltap. -13C, tuuli 0-5 m/s idästä, aurinkoinen
Yön alin: -25C

Jälleen sanelua.

Odottelimme tuulen lantumista puoli kahteen, mutta eihän se juuri laantunut. Noin 13.30 kuitenkin lähdimme liikkeelle. Tuuli laantui onneksi sitten myöhemmin iltapäivällä.

Komea päiväsaldo on suotuisan sään ja alamäen ansiota. Teimme sen normaalilla kahdeksalla vedolla kuten tähänkin astiset päivämatkamme. Henki on ollut tänään parempi ja kaikilla tuntuu olevan enemmän yritystä.

Vietämme yön Mossedalenissa, jossa myös Nordenskjöld aikoinaan oleili. Nyt kun olemme matalalla viritimme yöksi karhulangat. Vietimme äsken puoli tuntia kiikaroimalla kahta Svalbardin poroa, jotka kaukaa näyttivät vuoron perään poroilta ja jääkarhuilta. Lopulta ne tulivat niin lähelle, että saatoimme todeta ne sittenkin vain poroiksi.

Eilisessä tavoitteessa oli ajatusvirhe ja saneluhäiriö. Tavoite on siis päästä huomenna perjantaina 80 leveysasteelle. Eilisestä leiristähän se olisi vaatinut vaatimattomat 44 km, joka alun alamäestä huolimatta olisi ollut ehkä aavistuksen liian rankka siivu yhdelle päivälle.

Ja tavoite on edelleen hengissä. Huomenna hiihdämme 8 km kämpälle. Jätämme tavaramme kämpälle ja hiihdämme 12 km 80 leveysasteelle ja 12 km takaisin kämpälle, jossa yövymme. P.M.

8.4

Sijainti: N 79.53.62 E 16.01.84
Tuuli: 0-2 m/s
Matka: 32 km
Korkeus: 11 m
Säätila: aamup -15 aurinkoista, iltap. -20 aurinkoista
Yön alin: -26.7 C

Itselläni alkoi viime yö hyvin, kun makuupussista hajosi vetoketju, siinä sitten yön pimeinä hetkinä harsin karhulangalla vetoketjun kiinni. Se olikin lupaus seuraavalle päivälle, pääsimme tapaamaan jääkarhunkin, mutta siitä kohta lisää

Ensinnäkin haluan onnitella ystäviäni Jania ja Riinaa jälkikasvun johdosta. Siellä oli kuulemma varpajaisissa vaihdettu kalsareita ja sukkia puhtaisiin yhtä usein kuin kauppamatkustaja naista. Ja sitäpaitsi täällä synnytetään harva se aamu, aina kilo kerrallaan. Näitä lapsia tosin emme kapaloi.

Aamu alkoi hyvin, Pete sai tietokoneen latauksen rullaamaan ja aurinko paistoi eikä tuulta, siis todellinen kevätkeli. Niitähän oli toivottu. Ei muuta kuin liikkeelle ja merenrantaan, jääkarhujen valtakuntaan. Sepe sen ensin näki, jääkarhuhan siellä kikkaili. Pyöri hangessa kuin Roope Ankka rahassa. Vekkulin näköistä. Vekkuluis tosin loppui siihen, kun se alkoi haistella ilmaa ja suunnata kulkunsa kohti meitä. Alkoi vissiin meikäläisen makaroonilaatikolla rakennetut reidet kiinnostaa. Ei muuta kuin torrakat ensiin ja karhua sohottamaan. Lopuksi se tuli niin lähelläm, että annettiin sille esimakua kynäpistoolilla, ja sitähän se poika uskoi. Lähti takaisin hylkeenpyyntiin. Oli kyllä aika outoa olla sen kanssa samalla leikkikentällä, ilman eläintarhan suoja-aitoja.

Karhu-episodin jälkeen suuntasimme läheiselle majalle, jonne töräytti samaan aikaan kaksi paikallista norjalaista. Tekivät aika nopeasti selväksi, että me emme tulisi tuvassa yöpymään. He kyllä siellä yöpyisivät. Mikäs siinä, mehän olemme ulkoilmaan jo tottuneet. Tarjosivat sentään ahvit ja tuoretta tietoa jää- ja säätilanteesta. Kun oli hetken ollut mökin lämmössä oli todella nihkeää palata ulkoruokintaan, palelsi ja oli muutenkin nihkeä olo. Laitoimme leirin pystyyn ja hiihtelemään kohti päätavoitetta, kasikymppiä. 12 km yhteen suuntaan. Näimme vielä muutamat karhun jäljet, mutta torrakat oli meillä mukana. Sitä puhetta uskoo karhukin. Kahden ja puolen tunnin hiihdon jälkeen ylitimme pisteen N80.00.00. Äkkiä parit kuvat (yksi niistä yllä) ja sitten kipin kapin takaisin. Samikin oli oikean kätensä, elikkäs aseensa kera mukana menossa. Terveisiä Samille, olet hengessä mukana.

Väsyneenä taivalsimme tuolta Jumalan selän takaa takaisin leiriin, jossa nyt kolmen aikaan yöllä väännämme ruokaa ruumiseen. Palataan kun joskus heräämme! V.L.

9.4

Sijainti:79 51.82 15 40.62
Tuuli: 0 - 4 m/s
Matka: 12 km
Korkeus: 30m
Säätila: -7C koko päivän. Puolipilv. Itap. tuuli 4m/s Etelä
Yön alin: -27,2C

Hohhoijaa. Viime yönä päästiin nukkumaan vasta 4 aikaan. Edellinen päivä otti veronsa, ja Vesalla lähti aamutuimaan pikkuvarpaasta kynsi. Itsellä kun on asiat olleet muuten jotensakkin toalallaan, niin keksin eilen illalla ennen 80 asteelle lähtöä termospulloa täytettäessä kaataa kämmenelleni kiehuvaa vettä. Matka pohjoiseen meni aivan irvistellessä, mutta aamulla olikin sitten parin peukalonpään kokoinen vesikello etusormen ja peukalon välissä. Nyt on sitten minullakin teippiä ja siteitä vasen käsi täynnä. Sepe ja OP menee edelleen vanhoilla teipeillä. Ei mitään uutta siis sillä rintamalla.

Sain Jamilta (Webmaster) tänne lähteissä mp3 soittimen hyvin pakattuna ja useilla pattereilla varustettuna läksiäislahjaksi. Olen sitä aina silloin tällöin soitellut ja voin kertoa, että tunnelma on outo, kun ulkona myrskyää ja pääsee ikään kuin irti siitä maailmasta.Tänä aamuna pääsin vihdoin melkein biisien loppupuolelle, ja mikäs sieltä tulikaan. "Nobody gonna take my skies. I`m gonna ski them till the end" Vanha Deep Purple hitti Highway star jysähti korviin ja taas alkoi kuin uusi elämä. Musiikilla on omituinen vaikutus elämään.

Tänään hiihtelimme toisena päivänä peräkkäin kauniissa kevät säässä. On oikein juhlaa saada tällaisia ilmoja. Balsamia haavoille. Kiersimme koko päivän tuota Mosselbuktaa. Ja täällä on elämää. Tänään näimme 25 svalbardinporon lauman, useita eri lintulajeja, sekä kaksi hyljettä. Rannoilla lojuu kasapäin siperiasta tänne ajautunutta puuta.

Olisi helposti kuviteltavissa elää täällä näine päivineen. Täällä olisi se kaikki, mitä ihminen oikeasti tarvitsee. Pahemmalla kelillä kasvot voisivat olla toisenlaiset, mutta juuri tänään täällä oli oikein toiveikkaan näköistä.

Kiitos muuten kaikille meitä muistaneille mailailijoille. Eräässä mailissa arveltiin, että jääkarhu saisi mahanpuruja meidän Sastan vaatteista. Eräänä päivänä tuolla yläjäätiköllä oli kaulukseni etupuolelle kertynyt sellainen senttinen kuura. Pureskelin sitä aika ajoin pienmmäksi ja samalla sitä Everest takkia, enkä saanut kuitenkaan mitään mahan puruja. Tästä voimme päätellä että Sastan vaatteet maistuvat hyvältä, ja ovat vielä terveellisiäkin.

Eilinen jääkarhun kohtaaminen on antanut mukavasti uutta sykettä reissuun. Itse koin tapahtuman kuin luontodokumentista, koska kuvasin koko tapahtuman videolle. Muuten tapahtuma oli sykähdyttävä. Tuossa edessä avautuvalla vuonolla niitä pitäisi olla lisää. Näin arvelivat ne eiliset Norjalaiset, jotka tapasimme. Toivottavasti saamme niistä vielä hyviä kuvia. Muuten karhut on syytä jättää rauhaan.P.M

10.4

Sijainti: N 79.44.37 E 15.40.04
Tuuli: 15 m/s
Matka: 14.5 km
Korkeus: 18 m
Säätila: aamup. puolipilvinen, -6 tuuli 8-10 m/s etelä, iltap. -5 C tuuli 10-15 m/s etelästä
Yön alin: -12.1 C

Voi tätä elämää. Kouluasteikolla 4-10 tämän päivän harmitusarvosana voisi olla esimerkiksi 10-. Ainoa mikä saa sen puuttumaan täydestä kympistä on, että tämäkin päivä loppui aikanaan. Kotimatka alkoi hyvissä merkeissä. Jos katsotte sitä tilannekarttaa, niin meidänhän oli tarkoitus hiihtää vuonon jäätä kotiin. Meren jäätä olisi hyvä tiputella suoraa linjaa kohti etelää. Ainoa vaan, että meille osui sellainen ilmastokepponen, että vuono on nyt hauskasti ilman jäätä. Ihan tuli mieleen Juicen kappale "Sinä yönä lähtivät jäät" Ja kuten Raamarusta tiedämme, vain Jeesus osaa kävellä vetten päällä. Joten meidän kohtalomme on rehata näitä ahkioita vastatuuleen lumettomilla rantakallioilla. Ylös ja alas. Suksista ja ahkioista on varmaan rippeet jäljellä sitten joskus Juhannuksena, kun meillä on toiveita päästä täältä pois. Viimeistään 15 km päässä etelässä, ennen Nordbreen-jäätikköä pitäisi alkaa jäätä löytymään, muuten täytyy nousta takaisin jäätikölle ja sitten onkin jo kiire. Niinkuin aina. Tuota vuonoon laskevaa jäätikköä ei voi ohittaa maitse serakkien, terävien jääseinämien vuoksi. Joten pitäkää peukkuja.

Olemme nyt siis 19 vuotta vanhoilla Eero Keskisen jalanjäljillä. Tai toisaalta 129 vuotta vanhoilla Nordenskiödin jalanjäljillä. Eero seikkaili täällä samoissa maisemissa ystäviensä kanssa, ja kirjoitti matkastaan mainion kirjasen "110 vuotta vanhoilla Nordeskiöldin jalanjäjillä", jonka itsekin tavasin moneen kertaan ennen reissua. Terveisiä Eerolle jos satut juttujamme lukemaan.

Meiltä on kysytty noista latausongelmista. Kaikki muu lataaminen on toiminut hyvin, mutta tietokoneen kanssa oli ongelmia. Luulimme aluksi asian johtuneen kylmyydestä, mutta saimme laitteen maahantuojalta ohjeen ohittaa tietokoneemme virtapiuhan muuntaja. Sen jälkeen homma rupesi pelaamaan. Lataussäätimessä ja tietokoneessa ei siis ollut mitään vikaa.

Karhuhälytysjärjestelmämme on seuraavanlainen: telttojen ympäri menee piuha, johon on kiinnitetty kaksi pusseilla suojattua 130 desibelin hälytintä. Kun karhu yrittää tulla leiriin ja työntää lankaa, tippuu hälyttimestä sokka pois ja se alkaa ujeltaa riivattua ääntä. Ja me tulemme sitten riivattuina makuupusseista ulos kera torrakoiden ja muiden raskaampien aseistusten. Tänään onkin langat viritetty huolella, sillä tuossa matkalla tuli vastaan parit karhunjäljet. Aikamoisia jörriköitä ovat ainakin jälkien perusteella. Myös paikallisia poroja on nähty. Ainakin O-P:n mielestä ne ovat poron ja sian yhdistelmiä. Ja totta tosiaan, niiden ruuminmuoto poikkeaa hyvinkin kotimaisesta vastaavasta. Ihan kuin tynnyriin olisi kiinnitetty jalat. Aivan kuin käpylehmiä, joilla meidän ikäluokan vanhemmat ovat leikkineet. EI ollut silloin nintendoja tai muita olemassa. Ainakaan äitini mukaan. Tätä hän monta kertaa minulle lapsena muistutti, että meidän aikaan kaikki lelut veistettiin itse puusta. Niinpä niin, terveisiä vaan äidille. Äitiä täällä onkin usein ikävä, kun rehaa kelkkaansa ties missä kivikossa.

Lopuksi terveiset ulkomaisille kollegoille, jotka ovat aloittamassa omia vaelluksiaan ties missä maailman kolkissa. Onnea matkaan. Ja kiitos kaikista viesteistä, ne piristävät aina mieltä, vaikka käsittelisivätkin vain saunajuoman autuutta keväisessä Suomessa. Niistä mekin pääsemme (ehkä) taas kohta nauttimaan. Retkikunta kunnossa. V.L.

Alkuun
Seuraava

© 2004-2005 Svalbard 2005 retki