           
|
Päiväkirja
26.5.2008sijainti: 72 34.75 N, 38 27.79 W Jäätikön korkein kohta on saavutettu. Lähdimme aamulla liikkeelle melkein täydessä usvassa, eli emme juuri nähdeet jalkojamme pidemmälle. Tuuli on jälleen melkein myötäinen ja leijailimme nenätuntumalla ensiksi 40 minuuttia, jonka jälkeen totesimme ajautuneemme aivan liikaa itään. Lähdimme jatkamaan matkaa täyteen sivutuuleen ja 7 kilometrin jälkeen usvasta alkoi erottua joitain rakennuksia ja olimme jo lähellä. Tiesimme, että asemalla, tai sen ympäristössä on runsaasti "clean area" alueita, joita on erotettu aidoin, joten kuljimme kohti tummia läikkiä varovasti. Huomasin aivan viime tipassa langat, jotka kiersivät erästä aluetta ja laskimme leijat niiden eteen.
Täällä on kaikkea mitä tavallinen ihminen joka päivä nykyään tarvitsee. Tuoretta ruokaa, peseytymismahdollisuudet, musiikkia, elokuvia, seuraa (21 ihmistä), internet, puhelin ja sauna. Vietämme täällä kaksi yötä ja pääsemme huomenna tutustumaan paremmin aseman toimintaan. Saunakin täytynee kokeilla, sillä en usko meidän tulevan tänne toistamiseen pelkästään saunomaan. Ei jää sitten harmittamaan. Summit asema on Yhdysvaltojen 90- luvun alkupuolella perustama jäätikön tutkimusasema, missä päähuomion on saanut jään poraaminen aina pohjalle asti. Yli 3500 metrin porauksista on voitu päätellä ilmaston lämpötiloja tuhansien vuosien ajalta ja tehdä näin ollen pidemmän aikavälin vertailua tämän päivän muutoksiin. Porausreikiä on täällä lähistöllä kaikkiaan kolme. Nykyään asemalla myös talvehditaan, mutta suurin osa tutkijoista ja henkilökunnasta on kesät täällä ja talvet etelämantereella, jolloin siellä on taas kesä. Se miten tämä kaikki vaikuttaa meidän reissumielentilaan jää vain nähtäväksi. Ollaan nyt uteliaita ja otetaan se vieraanvaraisuus mitä tarjotaan vastaan, sillä emme luultavasti tule tänne enää toiste. Tietääksemme (ja aseman päälikön mukaan) olemme ensimmäiset suomalaiset täällä ja toinen retkikunta maailmassa, joka on kulkenut tämän kautta. Olen joskus kirjoittanut, että ihmisen muisti on kovin lyhyt, mutta nyt tänne saavuttuamme ja syötyämme mm. tuoretta salaattia, lihamureketta ja riisiä ei elämys ollut kummoinen Vuorenmaan kuivaruokakuurin jälkeen. Ruoka oli kyllä hyvää, mutta tunne, kuin edellisestä vastaavasta ateriasta olisi ollut 3,5 tuntia, eikä 35 päivää. Samoin suihkussa ensimmäinen minuutti on nautinto, mutta siihen se jää. Päätelmä: Ihminen ei tarvitse ruokaa kuin energian takia ja suihkua ei ollenkaan. :-) 27.5.2008sijainti:72 34.75 N, 38 27.79 W Päivä alkoi hieman erilailla, kuten yleensä. Nousimme teltasta tuohon sadan metrin päässä olevaan päärakennukseen ja valutimme kahvit automaatista ja teimme tuoreet leivät. Olemme täällä vain tämän päivän ja jatkamme matkaa huomenna, joten tänään tutustuimme leirin tiedepuoleen ja muihin arkisiin asioihin. Summit asemalla ja sen lähistöllä on siis porattu jäätä aina tuonne 3500 metrin syvyyteen, josta on nyt kuulemamme mukaan saatu tilastoja lämpötiloista, ilman hiilidioksidipitoisuuksista aina 250 000 vuoden takaa. Ja nyt työtä jatketaan uusilla tämän päivän mittauksilla joita on tehty 70- luvulta asti. Ja kun esim. hiilidioksisdi arvo on ollut satojen tuhansien vuosien ajan 270 ja mittaukset aloitettuaan 70- luvulla lähdetiin 320 arvoista ja nyt ne ovat hieman alle 400, ei ihmisen vaikutuksesta ilmastoon voida juuri edes väitellä. Yhteys on suora hiilen ja muiden fossiilisten polttoaineiden käytön aloitusajankohdasta.
Kävimme myös kentällä lumimiehen kanssa, joka otti ns. puhtaalta alueelta luminäytteitä lähetettäväksi Yhdysvaltoihin analysoitavaksi. Niistä etsitään siis pääasiassa lumen mukana jäälle laskeutuneita hiukkasia, jotka ovat pääosin kotoisin euroopasta. Juuri tätä ilman mukanaan tuomia hiukkasia aletaan tutkia tarkemmin juuri tänä kesänä ja täällä oleva rakennusporukka tekeekin tuonne puhtaalle alueelle uutta jättimäistä laitosta. Laitos tulee lumen alle (n. 10 metriä) ja vain ulos työntyvä piippu imee puhdasta, tai siis saastunutta ilmaa analysoitavaksi tietokoneille. Tämä asema liikkuu noin yhden metrin vuodessa itään päin, eli n. 200 000 vuoden kuluttua se karahtaa kiville itärannikolla. Illalla on sikäli erikoinen tapahtuma, että pidän ensimmäistä kertaa reissussa esitelmän meneillään olevasta reissusta kesken reissun. Ja vielä englanniksi, mikä sekin taitaa olla ensi esiintyminen. Meillähän on vielä matkaa tuonne Qaanaaqiin n. 1100 km ja ajattelimme pääosin hiihtää sen matkan. Ensiksi kuitenkin koitamme päästä täältä vähän alemmaksi leijoilla, sillä ahkion hinaaminen näissä korkeuksissa on melko työlästä. 28.5.2008sijainti:73 34.34 N, 38 22.42 W Yö meni toistamiseen melkein nukkumatta, kun pää kelasi päivän tapahtumia ja vieläpä kahdella kielellä. Homma meni niin pitkälle, että aloimme huomaamattamme Vuorenmaankin kanssa juttelemaan englanniksi. Illalla pidin esitelmän matkamme alkuvaiheista ja juttua tuntui riittävän. Jälkipalaverissa meni melkein yhtä kauan ja olin melkein tyytyväinen aikaansaannokseeni. Klo 10 aikaan pihaan ajoi vielä pari kelkkaa ja kaksi tutkijaa saapuivat 12 päivän tutkimusmatkaltaan jäätiköltä. Toinen heistä oli Crispin Day, joka on tehnyt mm. matkan Etelänavalta rannikolle (-96) leijojen avulla, mikä oli kaiketi ensimmäinen leijaretkikunta sielläpäin. Mukanaan matkalla hänellä oli arvovaltaista seuraa mm. Will Stenger, joka on palkittu maailmalla monista matkoistaan arktisilla alueilla ja ilmastonlämpenemiseen liittyvästä työstään. Ilta kului jutellessa kaikesta mahdollisesta ja olimme teltassa vasta puolen yön jälkeen. Aamulla nautimme vielä muutamat tuoreet leivät ja pakkasimme tavaramme ahkioihin. Koko aseman väki oli paikalla kun nostimme leijat ja lähdimme jälleen kohti pohjoista. Jäähyväiset tuntuivat melkein haikeilta, vaikka olimmekin innoissamme uudesta alkavasta etapista ja matkan jatkumisesta. Summit aseman väellä vielä suurkiitokset hienosta ajastamme ja kärsivällisyydestä. Leijailu jatkui kuten ennenkin. Kuljimme tasaisia hieman alle 20 kilometrin tunteja ja nautimme menosta. Matkalla näimme kahdenksan eri lintuparvea, joissa oli arviolta n. 3000 lintua yhteensä, joten nyt en ala kirjoittamaan muistokirjoitusta jokaisesta. Linnut jäivät vielä toistaiseksi tunnistamatta, mutta kovasti olivat ruokkien näköisiä. Niiden ei kylläkään pitäisi kulkea juuri täällä idästä länteen kuten nämä tekivät. Siipien iskut olivat kuitenkin hyvin tiheitä ja koko sopiva. Nyt on tietysti itsekin käynyt mielessä monia asioita liittyen tähän matkan kulkuun. Emme liene enää ns. avustamaton (unsupported) retkikunta, kun söimme muiden eväitä pari päivää. Samoin tämä toistamiseen tapahtunut vierailu ihmisten ilmoilla on muuttanut retken luonnetta aivan selvästi. Matkasta on muodostunut eräänlainen saitsiinki ympäri Grönlannin ja lisää on tulossa jatkossa. Siitä kuitenkin myöhemmin. Mietimme Vuorenmaan kanssa mitä merkitystä tuolla asialla on matkamme kannalta ja tulimme siihen tulokseen, että kustakin matkasta muodostukoon sellainen kun siitä itsestään tulee. Asiat ja ihmiset ovat olleet enemmän kuin mielenkiintoisia joten sekin asia on puolestamme kunnossa. Matka jatkuu ja tyyli on vapaa. 30.5.2008sijainti:73 51.60 N, 38 57.20 W Olemme olleet tässä muutaman päivän pimennossa. En tiedä mistä, tai miksi, mutta kaikkea on kokeiltu ja nyt nämä yhteydet pelaavat jälleen jotenkin. Koneet ovat olleet kaiken aikaa täynnä virtaa ja pelanneet normaalisti, mutta postit eivät ole kulkeneet. Yksi syy voi olla huonot Iridium sat.puhelin kentät joista olemme saaneet nauttia muutamien selvityspuheluidenkin aikana.
Eilen oli melko tuulinen päivä ja mittasimme jopa 15 m/s tuulia. Lähdimme aamulla heti hiihtämään ja jatkoimmekin sitä koko päivän, sillä oli melko lämmintä ja tuuli tuli takaa. Matkasimme ennätyshiihtopäivän 19,6 kilometriä ja olimme tyytyväisiä tulokseen. Tänään aamulla oli taas asiat päinvastoin, kun ei ollut tuulta lainkaan. Niimpä lähdimme jälleen sivakoimaan ja vain hiukan huonomman luiston takia jäimme muutaman kilometrin eilisestä. Vedimme molempina päivinä vain 7 x 50 min. joten hyvin tuntuu nyt alamäki alkaneen. Meillä on tähän mennessä reissussa vain n. 250 kilometriä hiihtoa ja loput leijailua, joten olemme hiukan taipuneet sille kannalle, että kokeilemme tätä hiihtotouhua ainakin yli 1000 km:n taipaleen. Jos meille tulee jostain syystä kiire, niin voimme vielä leijaillakin. Matkan alkuperäinen tarkoitus oli olla täällä reissun päällä 3 kuukautta ja tavoittelemme nyt siis sitä. Matkaa on jäljellä n. 1000 km ja päivissä emme ole edes puolessa välissä. Katsotaan nyt miten käy. Eilisen ja tämän päivän ajatukset ovat olleet hieman sekavia, johtuen tästä yhteyksien katkeamisesta ja toisaalta Summitin vierailusta. Juttelimme tänään, että molemmat käyvät Summitissa käytyjä keskusteluja yhä uudestaan ja uudestaan läpi ja tietysti englanniksi. Niimpä tauolla meinaa puhekin jatkua sen kielisenä. Yhteyksien katkeaminen on luonnollisesti harmittanut hieman enemmänkin, koska siihen ei ollut selvää syytä. Omat päivittäiset ajatukset liittyvät usein siihen mitä kirjoitan teille ja nyt se rutiini katkesi. Kirjoittelin alku reissusta tästä kaupungista eroamisesta ja oman rauhan etsimisestä ja nyt se kuitenkin kaikista ongelmista viime päivinä huolimatta on mielestäni löytynyt. Ja melkimpä juuri niin kuten arvelinkin, eli kotimatkan alkaessa. Kiitos kaikista viesteistä mitä olemme tänne saaneet. Nyt parin päivän tauon jälkeen oli urakka lukea niitä läpi, mutta sitä mukavammalta tuntui yhteyksien taas pelatessa. Tahdon lähettää nyt jo myöhästyneet synttärionnittelut kummipojalle Eelille. 1. vuosi on aina rankin. (Pyydä isää lukemaan tämä) 31.5.2008sijainti:73 58.54 N, 39 12.64 W Jo joutui armas aika. Tänään on lauantai toukokuun 31. päivä. Tuhannet lapset ja nuoret kirmaavat kouluistaan ne valkoiset laput käsissään ja siirtyvät kesälaitumille. Mikään ei ole niin mukaansa tempaava, kuin suviyön voima, ja kun ei tarvitse herätä edes kouluun. Hyvää kesälomaa teille kaikille. Lauloin tänään koko päivän mielessäni suvivirttä. Se saa olon monesti haikeaksi ja tuntemaan, että nyt on loma. Lauloin laulua vain mielessäni, sillä tuossa eräänä leijailupäivänä kajautin moneen otteeseen jäätikölle sellaisia aarioita, että pulmuset kaikkosivat kilometrien päähän. Niin kysyin sitten tauolla Vuorenmaalta kuuliko hän kenties jotain laulua leijailun seasta ja vastaukseksi sain kuulla, että kenties, mutta ettei sitä erottanut hyvin suksien ja ahkion vinkunan ja vikinän seasta. Siispä laulan jatkossakin vain mielessäni. Aamukin alkoi kesäisissä merkeissä, kun lintunen liverteli meidät hereille kuuden jälkeen. Varsin pian Vuorenmaa kuitenkin selvitti, että ulkona oli jälleen yksi Kivitasku ja sillä hetkellä makailemassa Vuorenmaan ahkion alla. Leiriä purettaessa lintu vain nökötti paikoillaan ja siirtyi vaivoin erääseen kengänjälkeen Vuorenmaan siirtäessä ahkiotaan. Sinne jäi Kivitasku viettämään suvea monttuun. Ja kunnosta päätellen taisi olla viimeinen monttu.
Tänä yönä tulee täyteen ensimmäinen täysi kuukausi reissussa. Jäljellä on vielä toinen täysi kuukausi ja sitten rippeet heinäkuusta. Eilen illalla ja tänä aamuna oli, sanoisinko täysin hiljaista. Ei tuulta laisinkaan, joten hiljaisuus kuulostaa, tosiaan ikään kuin se täyttäisi korvat huminallaan. Iltaisin haittapuolia on oman sydämen syke, jonka kuulee selvästi, tai parran kahina makuupussin suuaukkoa vasten. Onneksi parta sentään on jo hieman pidempi ja pehmeämpi, joten rahinasta on jo päästy eroon. Pieni sairaskertomus tähän loppuun. Vuorenmaa polvi on jo kunnossa ja tämä hiihto, mitä nykyään harrastamme ei sitä juuri rasita. Hiihtäminen, verrattuna leijailuun on kyllä kuin hitaammin vaurioittavaa, eli monet nivelet ja lihakset hajoavat hiljaksiin. Niimpä siihen on vain totuttava. Varvaspuoli on yksi sellainen paikka, mikä ei ole kovin iloinen kylmistä ja kuumista hetkistä, joita väistämättä jatkuvasti tulee. Jalkojen ja varpaiden turpoaminen on ihan yleistä ja on ilmeisesti aiheuttanut mm. omien pikkuvarpaiden "kulumisen" ja en taida siitä päästä eroon tällä reissulla. Nykyään kuljen (hiihtopäivinä) vain Bridgedalen liner sukilla, joten kengissä on kyllä ruhtinaallisesti tilaa turpoilla, jos niin haluavat. 1.6.2008sijainti: 74 05.93 N, 39 24.48 W ... ja suvi suloinen ... Yön alin -24 astetta. Aamulla hiihtämään lähteissä -17 astetta ja lopetettaessa -14 astetta. koko päivän 7 m/s länsituuli sivuvastainen. Kuitenkin päivä oli melkein mukavin hiihtopäivä koko reissulla. Tosin tässä vaiheessa ei enää oikein jaksa muistaa, mitä viime kuussa tai sitä edellisessä kuussa oikein tapahtui.
Alamäkeä on, vaikkei sitä huomaa. Tai, no tänään koitimme olla näkevinämme alamäkiä edessäpäin, mutta yhtä hyvin ne olisivat voineet olla ylämäkiäkin, joten luovuimme puuhasta. Karkeasti laskettuna kuljemme jokaisella kilometrillä yhden metrin alaspäin. Ja tätä tulee jatkumaan seuraavat 500 kilometriä. Alamäkeä siis on. Olemme saaneet tänne jo jonkin aikaa viestejä siitä, että melontakausi on alkanut suomessa. Niimpä vietin tänään laatuaikaa itseni kanssa muistelemalla Tunturikerho Kolbman kanssa tekemäämme avokanootti reissua Sevettijärveltä Nellimiin. Mietin, että samainen reissu on syytä tehdä vielä joskus uudestaankin. Reissuun sisältyi veneteitä, järvi- ja jokiosuuksia, sekä muutamia Inarin selkiä. Upeaa puuhaa. Olen vetänyt Kolbmalle reissuja myös itse ja mm. viime kesänä olimme Svalbardissa kesävaelluksella. Ensi kesänä on tarkoitus viettää pari viikkoa Islannissa, joka asia tässä myös kotiväelle näin ilmoitettakoon. Jos kiinnostuit, niin Googleta Kolbmaa ja lähde mukaan. Meitä on myös varoiteltu railoista ja jääkarhuista. Railoja odotamme näkevämme seuraavan kerran joskus ensikuussa. Ja olemme kuulleet, että Qaanaaqin seutu on melko stabiilia aluetta niiden suhteen. Katsotaan se asia sitten. Myös jääkarhut ovat vasta esnikuun asioita, jos ovat ensinkään. Meillä on kuitenkin tuo Baikal Russia edelleen matkassa ahkion pohjalla, joten saamme jotain ääntä aikaiseksi karhun tavattuamme. Tuo haulikko on niin mieto ase jääkarhua vastaan, ettei sillä sitä hengiltä saa, ellei se nyt sitten satu kuolemaan nauruun sen nähdessään. Karhut pelkäävät kuitenkin kovia ääniä ja sitä siitä lähtee. Vielä maininta Summitista. Summit Campissa oli siis sauna. Sanoisimpa, että melkein oikean näköinen ja hajuinen suomalaissauna, mutta emme kuitenkaan käyttäneet sitä. Juttelimme tiistaina siihen malliin, että emme halua pestä pois ihan kaikkea suojakerrosta iholtamme ja jätimme sen sitten väliin.
|
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
© 2007-2008 Petet |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Hetken kuluttua olimme jo hiihtäneet Summit campin päärakennuksen eteen ja meidät toivotettiin sydämmellisesti tervetulleiksi. He olivat kuulleet tulostamme Dye2 aseman henkilökunnalta ja meidät kutsuttiin ensimmäiseksi lounaalle (joka sattui olemaan juuri alkamassa), annettiin kolme olut tölkkiä käteen ja osoitettiin vielä suihku talon sisältä. Sisäpiiriläisille tiedoksi, että sain lisää kalsarinkostumiskorviketta loppumatkaksi.
Mittauksia tehdään myös otsonikerroksen tilasta, CFC, eli freonipitoisuuksista ilmakehässä ja siivilöidään muita päästöjä ilmasta, sekä lumen pinnasta.
Well, no reissuun takaisin.
Aamun ensimmäiset tunnit oli melko helteisen oloisia täysin tyynessä ja pilvisessä kelissä. Pakkasta oli kyllä lähteissä 12 astetta, mutta silti kuljimme ilman kuoritakkeja. Puolenpäivän aikaan tuuli hieman yltyi ja iltapäivästä oli jo melkein kylmä. Olimme liikkeellä kaikkiaan 8 tuntia ja leiriydyttäessä pakkasta oli -13,7. Sellaista suvea täällä Grönlannissa.
Hanki oli tänään jo lupaavan liukas, vaikkei sitä kilometreissä huomannutkaan. Muutama tälläinen tuulinen aurinkoinen päivä ja tuo pinta on kuin sulaa vahaa. Luistelemme alamäkeen hatusta kiinni pitäen.
