           
|
Päiväkirja
21.4.2008sijainti:61 23.80 N, 46 01.88 W Retkikunta on siis liikkeellä. Ennen päivän tarinaa pieni takauma viikonlopusta. Lauantaina ymmärsimme, että asiat Grönlannissa hoidetaan puhelimella. Ja vielä managerin toimesta, joten Rannisto otti ohjat ja järjesti meille halvat lennot maanantaille, sekä hoiteli rahtiasioita. Rahdit saapuivatkin lauantai iltapäivällä ja menimme varmistamaan asiaa satamaan. Rahtilaatikot olivat aivan muusina kovasta käsittelystä ja kun saimme ne käsiimme ensimmäiseksi toisen laaatikon laita jäi käsiin ja tavaroita tipahteli maahan. Hieman hämmentyneinä veimme laatikonriekaleet lentoaseman heli-hangaarin eteen ja jätimme ne sinne. Nimittäin olimme saaneet kutsun illaksi paikallisten omalle private klubille, minne pääsyä odotimme innokkaasti. Ilta oli vauhdikas kaikkine tansseineen ja kädenvääntöineen. Meillä oli oikein hauskaa kaikilla ja haluankin kiittää, sekä sen illan isäntiä, että myös kaikkia Narsarsuaqissa meitä auttaneita suuresti. Sunnuntain pakkasimme tavaroita hangaarissa ja onneksemme emme huomanneet mitään puuttuvan. Illalla jännitys painoi jo päälle ja saimme nukuttua vain kuusi tuntia, ennen lähtöä kentälle. Mainittakoon, että kenttä oli avattu meitä varten klo 7:30, minkä tietysti maksoimme, mutta niinhän se on, että tonnin löytää aina vaikka bussipysäkiltä, joten siitä viis.
Laitoimme leirin pystyyn ja kävimme vielä läpi tavaroita kaikkiaan viisi tuntia. Klo 14 päätimme, että kokeilemme liikkuvatko pikkuauton kokoiset lastimme lainkaan ja niinhän ne tekivät. Loiviin ylämäkiin vedimme niitä yksin, mutta jyrkemmissä nousuissa jouduimme turvautumaan parivetoon, mikä olikin hyvä tapa edetä. Haulikkomme (Minkä ostimme muuten sunnuntai aamuna yhdeltä paikalliselta) jäi tietysti meistä väliin monen kilometrin päähän, kuten köytemmekin, mutta olisihan sitä turhaa pitää köyttä toisissamme, kun kerran hiihdämme vierekkäin. Eikä railoja näkynyt, kuten ei karhujakaan. Karhuja tässä Narsarsuaqin ympäristössä on jouduttu tappamaan tänä keväänä kuusi ja kaiken aikaa niitä vaeltaa lisää. Syynä ovat reilut jääröykkiöt saaren eteläpäässä, joita ne seuraavat. Ne kulkevat paluumatkalle kuulemma jäätikön yli, joten siitä syystä hankimme sen haulikon. Päivämme päättyi tänään tyytyväiseen tilaan 4 km päähän lähtöpisteestä. Edessämme on jo nyt melko tasaisia nousuja. Paljon pienempiä jurkkyydeltään, kuin tämänpäiväiset, mutta tietenkin sitäkin pitempiä. On hienoa olla nyt matkan päällä. Kiitos kaikista viesteistä ja vielä kiitos Narsarsuaqin väelle. 22.4.2008sijainti:61 26.85 N, 46 06.94 W Aamu lähti jo vanhoilla rutiineilla käyntiin. Yöllä alkanut kova tuuli mietitytti, mutta mitattuamme sen totesimme voivamme hyvin hiihtää 13-14 m/s tuulessa näin lämpöisellä kelillä. Ekat kaksi vetoa (n 2 tuntia) kuljimme omien ahkioiden kanssa, mutta sen jälkeen vedimme ahioita jälleen kahdestaan. Siinä tapauksessahan jälkeen jäänyt ahkio täytyy aina noutaa vanhoja latuja, joten kuljimme oikeastaan tänään yli 10 km. Kuitenkin merkkaamme vain etenemän. Iltapäivästä tuuli yltyi siinä määrin, että emme enää pysyneet pystyssä ja 175 kiloiset ahkiommekin siirtyilivät tuulessa. Niimpä laitoimme teltan pystyyn jo 6,5 tunnin työpäivän jälkeen ja täytyy kyllä sanoa, että siinäkin oli ihan riittävästi. Ahkioiden hinaaminen näitä jäähyllyjä ylös (Jäätikkö laskeutuu aina ikäänkuin aaltoina alas kohti reunavuoria) on siinä määrin kovaa hommaa, että jos lihaksilta ja jänteiltä kysytään, niin palaisimme nyt heti kotiin. Pään on kuitenkin määrä viedä puutuneet jäsenemme ajallaan aina Qaanaaqiin asti, joten emmeköhän selviä. Hiki haisee jo ihan kivasti ja ensimmäisiä rakkojakin on saatu ihastella. Päivän reipas tuuli oli kuin santapaperia kaupunki-ihollemme. Alamme olla siis reissukunnossa. 23.4.2008sijainti:61 33.47 N, 46 10.15 W On kovaa hommaa vetää 175 kg:n kiveä pari kertaa Näsinneulaan ylöspäin ja vielä vaakatasossakin yli 12 km. Olimme liikkeellä tänään 8 tuntia ja vedimme koko päivän yksistään, lukuunottamatta yhtä kovempaa mäkeä. Maasto alkaa tasaantumaan kohti sisämaata mennessä ja se helpottaa tietysti hieman. Ainakin mäet ovat loivempia. Viimeisillä vedoilla (yksi veto 50 min ja 10 taukoa) olin melkein muissa maailmoissa rasituksesta. Vuorenmaa voi paremmin. Tosiasiassa vedimme tänään kyllä tuon 8 tuntia, mutta vain kaksi kertaa täyden vedon. Muulloin lopetimme 40 minuutin kohdalla. Viime yönä nukuimme 12 tuntia, joten sillä tyylillä nukumme tällä matkalla 1,5 kuukautta. Matkaamme ehkä kuukauden ja olemme muuten vain teltassa pari viikkoa. 24.4.2008sijainti:61 39.24 N, 46 15.36 W Aluksi onnittelut Nytorpin perheelle lisäntymisestä ja parkuvapaita öitä.
Aamupäivällä näimme melkein valkoisen Tunturihaukan. Korppeja ja pulmusia (joka on Grönlannin jätkän onnen lintu) on nähty joka päivä, mutta Tunturihaukka on siitä harvinainen, että juuri nämä Grönlannin valkeat haukat olivat kovaa valuuttaa Keski-Euroopan hoveissa metsästys haukkoina aikoinaan. Tavallinen paikallinen metsästäjä täältä saattoi tienata monen vuoden palkan toimittamalla valkean haukan hovin käyttöön. Tänään oli minun vuoro viihtyä matkan päällä. Vuorenmaa oli väsyneempi. Vedimme päivän jälleen yksistään, paitsi viimeisen tauon jälkeisen mäen, jota sitäkin kyllä koitimme yksin. Mäki oli vain hieman järeämpi, kuin kuvittelimme. 120 metriä 1,6 kilometrillä tuntuu jo kintereissä. 25.4.2008sijainti:61 45.79 N, 46 27.92 W
Olimme kuitenkin tosi tyytyväisiä kokeiluun. Saimme tuntumaa leijailuun ja tuli nähtyä, että kamat kestää ja ahkiokin pysyy pystyssä näissä lumidyyneissä. Niinhän ne toki suunniteltiinkin. Loppupäivän kuljimme kohti kylmempää, eli pohjoista ja paistuimme. Jos sanoisi hien pirskahdelleen täysin tyynessä aurinkoisessa kelissä, niin en liene väärässä. Iltapäivällä mittasin varjosta 0 astetta, mutta aurinko on jo todella tehokas täällä keväässä. 50 kilometriä tuli täyteen ja olemme siihenkin tulokseen melko tyytyväisiä. Syynä on tietysti tämä kova hangen pinta, mutta laskemme osansa myös ahkioiden suksenmuovipohjille, jotka luistavat erinomaisesti. Viime yönä näin unta muutamista Suomen Arktisen Klubin jäsenistä, joten käykää hyvät ihmiset www.arktinenklubi.fi sivustoilla, niin näette mistä tämäkin hullutus on perujaan. Kiitos terveisistä. Kaikki luvatut annokset juodaan pois ja ollaan varovaisia. T:Petet 26.4.2008sijainti:61 54.20 N, 46 33.63 W
Tänään hiihdimme koko päivän yksin (ilman parivetoja tai leijoja) ja etenkin neljä ensimmäistävetoa oli ihan tuskaa jatkuvan ylämäen takia. Uurastuksemme kuitenkin palkittiin silmiemme edessä auenneella tasaisella lakijäätikön ulapalla. Jatkossa koitamme pysyä tällä n. 2000 metrin korkeudella matkalla kohti saaren puoltaväliä. Olemme ihmetelleet sujuvaa matkan kulkua. Kuvittelimme, etteivät nuo kiviruuhet liiku viittä kilometriä päivässä ekoina viikkoina, mutta ihan muuta. Tämänkin päivän hiihto oli jo oikeaa vaellushiihtoa ja saldo erittäin tyydyttävä. Kuvassa näette, ettei ahkiot ja sukset liikoja uppoa tähän kivikovaan hankeen, mikä on varmasti osasyynä jouheaan menemiseen. Olemme oikein tyytyväisiä tilanteeseen ja toivomme samaa koko loppureissuksi. Epäilemättä toisin käy. Viestinne tänne jäälle on hieno henkireikä näin iltaisin, joten kiitos vielä niistä. 27.4.2008sijainti:62 00.48 N, 46 39.99 W
Ensimmäinen arktinen hysteria päivä. Koko päivän keli pysyi reilusti pakkasella ja tuuli puhalsi mukavasti vasten palaneita kasvoja.Hiihto oli oikeasti mukavaa, sillä ei ollut liian kuuma ja toisaalta isommat vastamäet näyttävät nyt entiseltä elämältä. Kuljimme tänään ainoastaan viisi tuntia, sillä teimme joitain kirjallisia töitä iltapäivästä, sekä hiukan pesekelimme itseämme. Saatan se näin tässä kertoakin, vaikka tiedänkin meidän joutuvan neitikerhoon pesuintoiluidemme kanssa. Matka jatkuu kohti kauan odotettua vappuaattoa.
|
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
© 2007-2008 Petet |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Pilottimme oli Tore Sivertsen (Made in Norway), joka on itsekin kulkenut Grönlannin halki, ynnä muita lukuisia retkiä ympäri maailman. Laitoimme osan tavaroista helikopteriin ja Rannisto ja Vuorenmaa lähtivät kohti jäätikön laitaa 40 km länteen. Puolen tunnin kuluttua kone palasi ja heitin loput tavarat muutamien avustamana sisään ja hyppäsin sisään. Jännitys oli huipussaan, mutta tietoisuus siitä, että olisimme kohta omillamme oli upea. Kone laskeutui jäätikön laitaan ja heti tyhjennettyämme sen Rannisto lähti takaisin ylös. Kunniakierroksen jälkeen olimme täällä Grönlannin jäätiköllä jälleen kahdestaan.
matka: 7,2 km
matka: 12,6 km
Päivä oli aurinkoinen ja edelleen lämmin. Kevyt tuuli erehdytti meidät kokeilemaan leijailua jo ekalla vedolla, mutta Vuorenmaan muutaman heinäsirkkahypyn jälkeen laitoimme leijat vielä pakaaseihin. Ahkiot painavat vielä liikaa ja toisaalta kokeiluhetkellä tuulikin oli 10 m/s. Emme olleet mitanneet tuulta ennen kokeilua ja hämmästelimme tulosta. Ehkä aiempien päivien kovat kelit ovat totuttaneet meidät jotenkin ja toisaalta hyvä pukeutuminen suojaa meitä niin hyvin, ettemme huomaa tuollaista tuulta kovaksi. Iltapäivän 4-5 m/s oli ihan tyyntä mielestämme.
Päivä lähti käyntiin leijaharjoituksilla heti leiristä. Itätuulta oli 4 m/s ja pääsimme hienosti etenemään, vaikkakin hieman väärään suuntaan. Parin tunnin kuluttua tuuli tyyntyi täysin ja olimme 11 km päässä leiristä. Pääasiassa olimme ajautuneet länteen ja vain muutaman kilometrin pohjoiseen. Syynä oli vielä liian painavat ahkiot.
Aamulla soitto kotiin ja keskittyminen suistui raiteiltaan. Ihminen on jotekin sillain rakennettu, että se haluaa olla aina jossain muualla, kuin missä se on. Meillä on kuitenkin vasta viikko takana ja uskon, että ajatukset siirtyvät pikkuhiljaa enemmän tänne jäälle ja muut asiat jäävät taustalle odottamaan uutta aikaa.
Eilen illalla enne nukkumaan menoa vietimme vielä hetken lumikökköskeetin parissa. Laitoimme haulikon tältä erää kamojen alimmaiseksi ja sitä enne siis harjoittelimme hiukan lentävään jääkarhuu osumista.
