Päiväkirja

Suunnittelu ja valmistelu
2005 2006 2007 2008
 
Matka
16.4. - 20.4. 21.4. - 27.4. 28.4. - 4.5. 5.5. - 11.5.
12.5. - 18.5. 19.5. - 25.5. 26.5. - 1.6. 2.6. - 8.6.
9.6. - 15.6. 16.6. - 22.6. 23.6. - 29.6. 30.6. - 6.7.
7.7. - 13.7. 14.7. - 20.7.
 
 

28.4.2008

sijainti:62 10.91 N, 46 49.91 W
matka: 21,2 km
matka yht: 102,5 km
korkeus: 2061 m
lämpötila: -0, yön alin -14,8
tuuli: 0-4 m/s S

Aamulla lähdettiin liikkeelle klo 9 puhtaina kuin pulmuset, minkä linnun näimmekin jälleen heti ensimmäisellä vedolla. Yö oli ollut tyyni, mutta n. klo 10 pienoinen tuulonen alkoi puhaltaa melkein takaamme ja kaivoimme heti leijat esiin. Pääsimme nauttimaan kauan odotetusta etelätuulesta 1,5 tuntia ja n. 7 km, mikä jälkeen tyyntyi täysin. Jatkoimme luonnollisesti hiihdolla melko kuumissa oloissa. Aurinko porotti täysin kirkkaalta taivaalta. Arvelimme etukäteen kulkevamme matkaa paljon viileämmissä oloissa, mutta tämä on nyt sitä mitä on. Säille ei mahda mitään, joten niistä ei rutista.

Leijasession takia olimme niin hyvissä voimissa, että hiihdimme lopun päivää, niin kauan, kuin nestettä riitti pulloissa. 8,5 tunnin jälkeen ensimmäinen yli 20 km päivä oli pulkassa ja kuntokin vielä hyvä. Osan päivää kuljimme pelkissä Ruskovillan ulkoilukerrastoissa.

Karttasivulla voitte nähdä reittimme valmistuvan. Tällä hetkellä se kaartaa hieman länteen, pois suunnitellulta reitiltä. Syynä siihen on se, että kierrämme tämän Etelä-Grönlannin jäätikön korkeinta kohtaa sen länsipuolelta. Ajattelimme pysytellä n. 2000 metrin korkeudessa ja toivoa niin olle parempia tuulia matkallemme. Tuossa selkäni takana idässä jäätikön korkein kohta on n. 2800 metrin korkeudessa ja olisi melkeimpä turhaa kiivetä sinne. Noin 50 km kuluttua jatkamme jälleen kohti pohjoista ja ilmeisesti seuraava etappimme on Dye 2 asema. Jos tuuleten haltiat heittävät meidät vaikkapa itärannikolle, niin sitten se jää väliin.

29.4.08 Ajankohtainen kakkonen näyttää matkamme alkuvaiheista kertovan pätkän. Siispä ruudun ääreen.

29.4.2008

sijainti:62 20.50 N, 47 00.04 W
matka: 19,8 km
matka yht: 122,3 km
korkeus: 2090 m
lämpötila: -0, yön alin -17,6
tuuli: 0-3 m/s E

Aamulla kun lähdemme liikkeelle on aina pakkasta reilusti. Tänäkin aamuna -10. Päivän aikana aurinko porottaa ja tekee olon kuumaksi, mutta silti varjossa on vähän pakkasta tai korkeintaa 0 astetta. Nytkin taas leiriin tullessa oli heti -8, vaikka hiihtelimme pelkissä alusasuissa.

Aamulla vedimme muutaman vedon hiihtäen ja kuten eilenkin pieni tuuli virisi idästä. Nostimme heti leijat ilmaan ja pääsimme n. 5 km, kunnes taas tyyntyi. Lopun päivää hiihdimme komeassa auringonpaisteessa. Itse asiassa toivoisimme jo hieman kovaa tuulta, sillä viikon takainen myrsky ei ole vaikuttanut enää täällä ja hanki alkaa olla pehmeämpää. Tuuli tekisi siitä kovemman ja siten nopeamman edetä.

Tänään oli ehkä reissun raskain päivä. Olemme koko alkureissun pitäneet mielessä, ettemme vedä itseämme päivittäin loppuun, jotta tottuisimme tähän jatkuvaan ahkion raahamiseen. Tämä on ollut siis suunnitelmallista ja olemmekin tyytyväisiä, että olemme vielä ehjiä ja kaikin puolin kunnossa. Nyt olemme jo mielestämme valmiimpia kovempiin päiviin. Onko se sitten raskaampia lumiolosuhteita, pidempiä päiviä vai mitä. Nähtäväksi jää. Muutenkin alamme asettumaan tänne asumaan. Tässä 2000 metrin korkeudessa kulkeminen ja asuminen tuntui muutama päivä sitten jaloissa ja hengityksessäkin, mutta olemme alkaneet jo sopeutumaan. Jossain vuoritouhuissa sitä kutsutaan akmalisoitumiseksi, mutta täällä Grönlannissa sitä kutsutaan Angmassilikoitumiseksi itärannalla olevan kylän mukaan. Maistelkaa hetki noita sanoja erikseen, niin ette kohta osaa sanoa kumpaakaan.

Saimme eilen tänne paljon viestejä ja erääseen kysymykseen tässä vastaus. Otsakkeessa tuulisuunnat on merkitty englanniksi N, E, S, W. (North, East, South, West) Tarkempia suuntia ei voida antaa, kun emme itsekään tiedä yleensä mihin takalleen olemme menossa. Pääosin pohjoiseen kuitenkin.

Haluamme toivottaa kotiväelle, tutuille ja tuntemattomille Hyvää Vappua. Olemme odottaneet itsekin sitä ja aiomme pitää hieman vapaata ja rentoutua. Punainen nenä on jo etukäteen hankittu.

30.4.2008

sijainti:62 27.84 N, 47 07.41 W
matka: 15 km
matka yht: 137,3 km
korkeus: 2084 m
lämpötila: +5 yön alin -13,7
tuuli: 0-4 m/s E,W

Vappuaaton kunniaksi lähdimme leijailemaan heti leiristä. Vajaan tunnin kuluttua olimme 6,1 km kohdalla ja keli tyyntyi jälleen. Näin oli käynyt aiempinakin päivinä, joten olimme liikkeellä jo ani varhain, mutta silti. Lähdimme siis hiihtämään, mutta jo tunnin kuluttua tuuli yltryi jälleen. Taas leijat kuntoon, mutta pettymnys. 800 metriä ja tyyni keli. Vielä hiihdimme pari tuntia ja ryhdyimme Vappuaaton viettoon perinteisin menoin.

Tänään päivällä oli reissun kuumin keli, eikä se ole miellyttävää. Toki tiedämme, että emme ole missään Jäämerellä ja varusteemmekin ovat sen mukaiset, mutta silti se ärsyttää. Nollaamme nyt tilanteen ja alamme hiihtämään huomenna tai ylihuomenna. Mieli on valmis.

1.5.2008

sijainti:62 35.65 N, 47 05.36 W
matka: 14,6 km
matka yht: 151,9 km
korkeus: 2194 m
lämpötila: -0, yön alin -11,8
tuuli: 4-8 m/s NE

Pulmunen herätti meidät Vapunpäivän aamuun laulullaan teltan katolla. Siinä juteltiin niitä näitä ja tuli puhetta Nätti-Jussista (Lappalainen legenda), joka joskus viisikymmenluvulla hiihteli tuossa Grönlannin etelälaidalla ja sattumoisin tippui lenkillään railoon. Siinä rytäkässä Nätti-Jussilta meni polvi sijoiltaan. Pulmunenhan se lensi Nätin railon reunalle ja kysyi tarvitaanko täällä apua. "No, tässä tilanteessa sellaisesta voisi olla apua" Nätti-Jussi tokaisi railosta ja pulmunen kävi Jussin tukkaan kiinni ja nosti miehen railosta rivakoin siiveniskuin.Noston aikana myös polvi meni paikoilleen ja Nätti-Jussi hiihti siitä Qaanaaqiin. Sellainen se on pulmunen. Lapinmiehen ja Grönlannin kävijän onnenlintu.

Muuten päivä oli raskas. Jos ei eilinen vappuaaton juhliminen olisi vaikuttanut, niin siltikin päivä oli yksi pahimmista. Hanki nimittäin alkaa pettää ja tarvomme nykyään jo 10 cm syvyydessä. Myös lumi on muuttunut tahnaksi, mikä tarttuu joka paikkaan. Hiihdimme päivän aikana 7 tuntia taukoineen ja olimme melko lopussa. Muutimme tänään myös suunnan suoraan kohti pohjoista, mikä lisää nyt aluksi nousumetrejä, mutta pääsemmehän kuitenkin aikanaan laskemaan ne kaikki takaisin.

Uudet ahkiomme ovat toimineet ällistyttävän hyvin, ja olemme moneen otteeseen puhuneet, etteivät ne tunnu yhtään sen painavammilta, kuin 2003 reitillä kulusuk - Qasigiannquit, jolloin kuljimme Fjellpulkenin Patrol ahkioilla. Silloin ahkiot painoivat n.130 kg ja nyt siis n.175 kg. Syynä keveyden tunteeseen on suksenpohjamuovi, mistä tarinaa kannattaa käydä lukemassa varustesivuilta. Tänään myös voitelimme ahkioiden pohjia ensimmäisen kerran, kun hanki jäätyi pohjiin kiinni. Jäätyminen loppui siihen ja luisto parani. Lisäksi ahkiot ovat kevyet koostumuksensa takia ja vieläpä paljon kestävämmät kuin muut kilpailijat Hyptonite nanoepoksin takia. En voi olla kuin tyytyväinen Tyllilän Pekan kanssa tekemäämme työhön.

2.5.2008

sijainti:62 40.68 N, 47 06.40 W
matka: 9,4 km
matka yht: 161,3 km
korkeus: 2267 m
lämpötila: -0, yön alin -10,3
tuuli: 11-16 m/s N

Kova tuuli jatkui koko yön. Liikkeelle lähtiessä mittasimme 13 m/s, mutta ihmettelimme edelleen, kuinka lämmin on vaikka kuljimme vastatuuleen. Päivän mittaan tuuli sen kuin yltyi, mutta vaikka kenkiemme ja lahkeidemme olisi pitänyt olla tässä viuhussa yltä päältä jäässä, ne vain valuivat silkkaa vettä. Päättelimme tuulen Föhn tuuleksi, joka on siis lämmin tuuli. Sen muodostumisesta tänne yläjäätikölle meillä ei ole hajuakaan, mutta pahaa jälkeä se tekee. Lumi sulaa altamme vauhdilla.

Päivän aikana jouduimme puhdistamaan suksien pohjia takkuavasta lumesta moneen otteeseen. Juuri kun luuli ottavansa oikean hiihtopotkun, niin jo vain oli taas tökkäsy edessä. Ahkiokin tuntui raskaalta tässä tuulen kuljettamassa märässä lumessa, mutta ei sentään jäädyttänyt kuorta pohjaansa. Viiden tunnin perästä päätimme lopettaa itsemme kiusaamisen. Parin kolmen tunnin lisätyöllä olisimme, paitsi päässeet vain muutaman kilometrin, vain väsyttäneet itsemme melkeimpä turhaan. LepopäÔvästä on jo ollut muutenkin puhetta ja sen me tulemme pitämään lähipäivinä. Iltapäivän vietimme joutilaisuuden aikaa, mutta piru keksii joutilaalle työtä. Olen ainakin sata kertaa koittanut aloittaa Henry Thoreaun, Elämää metsässä (Walden; or life in the woods) ja nyt otin sen työn alle. Vuorenmaa on perehtynyt kotikaupunkimme teatteri elämään lukemalla Klaus Klemolan antaman käsikirjoituksen näytelmään "Kohti Kylmempää".

Vuorenmaa luettelee tuossa vieressä juuri kasvojensa piirteitä:"Otta kesii. Nenä on mennyt ja muutenkin kaikki on pilalla". Että hyvin täällä menee.

Olemme saaneet tänne uutisia Itärannikolta, missä jotkut retkeilijät ovat joutuneet viettämään teltoissaan jopa 36 tuntia myrskyn takia. Aurinkoakaan he eivät ole nähneet hetkeen, eivätkä näin ollen saa ladattua laitteitaan yhteydenpitoon. Meillä olisi heille aurinkoa ja lämmintä tuulta yllin kyllin ja viemmekin sitä pikku hiljaa sinnepäin. Eli terveisiä täältä etelästä retkikunnille ja lykkyä tykö.

Kiitos muistakin viesteistä. On ilo lukea niitä ja odotamme lukuhetkeä päivittäin. Valitettavasti emme pysty niihin vastaamaan kapasiteetin takia. Yksi meidän viesti (sposti ja 15 kt kuva) lähtee täältä teltasta 4 minuuttia. Sen sijaan vastaanotamme pääivittäjien pelkän koosteen viestien teksteistä noin 15 sekunnissa. Mitään liitteitä emme pysty ottamaan vastaan, vaan ne suodatetaan matkalla pois. Sorry Brother.

Tyttärelleni Saanalle synttärionnittelut. 16 v. on jo aika pitkään. :-)

3.5.2008

sijainti:63 14.81 N, 47 14.65 W
matka: 63,7 km
matka yht: 230 km
korkeus: 2370 m
lämpötila: -8, yön alin - 21,9
tuuli: 3-8 m/s E

Siirsimme tänään pallukkaa kartalla hieman enemmän. Aamu kului jäitä hakatessa, kun illan vesikelit vaihtuivat kovaan pakkaseen. Viime yönä laitoin makuupussinkin ensimmäisen kerran kokonaan kiinni. Aamulla lähteissä oli vielä -14 ja se tuntui lämpimien päivien jälkeen hyytävältä. Lisäiloa tunteeseen toi 8 m/s tuuli idästä. Koska olimme aika kylmissämme leirin purun jälkeen päätimme hiihtää ensiksi tunnin ja katsoa sitten leijahommia. Lämpesimme hyvin, sillä edessä oli reilun korkuinen mäki, jonka laella sitten laitoimme leijat kuntoon. Matka lähti taittumaan ja parhaimmillaan päivän aikana etenimme 20 km tunnissa. Kävimme päivän aikana myös n. 2500 metrin korkeudessa, joten tästä eteenpäin on hienoista laskua, kunnes taas joskus lähdemme kapuamaan tuonne keskelle jäätikköä. Tuuli hiipui päivän kuluessa, mutta vedimme kuitenkin koko loppupäivän vain leijoilla. Viimeisen tunnin aikana ehkä 4 km. Olimme liikkeellä kaikkiaan reilut 8 tuntia ja täytyy sanoa, että jalat ovat ihan makaronia. Muuten leijailu on hyvää vaihtelua hiidon sijaan ja sanoisimpa, että ne ovat eri paikat kun väsyvät.

En ole vielä liikoja ruoastamme kertonut, enkä kerro nytkään paljoa, mutta sen voin sanoa, että Vuorenmaan tekemät iltaruoat ovat aika erikoisia. Aluksi niissä ei ollut mitään maustetta. Siis pelkkää maustamatonta lihaa, makaronia ja vihanneksia. Ei suolaa. Nyttemmin kun lisäämme ruokaan n. 100g rasvaa siinä on hieman makua, mutta erikoiseksi sen tekee vasta se, että olemme alkaneet käyttää liemen mausteena pinaatti- tai juustokeittoa. Onneksi nykyään on jo kokoajan nälkä ja kaikki syödään mitä eteen tuodaan.

4.5.2008

sijainti:63 52.11 N, 47 01.50 W
matka: 70,1 km
matka yht: 300,1 km
korkeus: 2365 m
lämpötila: -6, yön alin -21,7
tuuli: 4-9 m/s E

Makuupussi alkaa kypsymään tähän retkeilyyn. Se haisee jo niin pahalle, että minäkin voin haistaa sen. Normaalistihan oman teltan ja omia hajuja yleensä ei näillä reissuilla haista, mutta esim. naapuriteltan sisään on mahdotonta mennä. Että silleen makuupussini haisee kuin naapurin teltta.

Lähdimme heti aamusta n. klo 9:30 leijailemaan. Ensimmäisten tuntien aikana matka taittui julmettua vauhtia. Aika ajoin lensimme päistikkaa hankeen peläten, että ahkio tulee päälle, mutta mitään Vuorenmaan polven vääntymistä kummempaa ei tapahtunut. Olemme oppineet hallitsemaan leijoja kiitettävästi ja esim. kaaduttaessa lähdemme melkein suoraan liikkeelle leijan nostamana ja vetämänä. Muutama sadatus saattaa jäädä tuulen vietäväksi.

Hiihtoleijailu on todella hauskaa puuhaa talvisin, kun kirmailee järvellä vartin, ja pitää taukoa ja sitten jatkaa taas hetken. Täällä se on hieman toista. Hauskuutta riittää yleensä n. 10 minuuttia, kunnes reidet alkavat huutaa apua. Ranteet vääntyuilevät ohjauspuomin (kuvassa) mukana tuhanteen asentoon ja hauikset väsyvät. Oma lukunsa on hermopeli. Kovemmilla tuulilla (7-9 m/s) leija ponnahtaa sekunnissa ylös jäänpinnasta, joten siinä on oltava koko ajan valppaana. Tunnista toiseen. Siis varsin toisenlaista, kuin tasainen ahkiohiihto.

Kiitos taas viesteistä, ja koitan tässä vastailla muutamiin kysymyksiin. Yöhiihtoa ei olla ajateltukaan vielä. Sen aika tulee kesä- heinäkuussa. Tiedämme, että sää muuttuu täällä muutaman päivän välein aina johonkin suuntaan, eikä tuollainen parin päivän helle ole tavatonta. Suunnistamme pääosin auringon ja lumidyynien avulla ja yöllä niitä kumpaakaan ei näe. Tällä on vielä yhtä piemeää öisin, kuin Jyväskylässä, jonka yläpuolen korkeudella nyt olemme.

Vielä sanoisin, että leijailu olisi mahdotonta edes hämärässä. Leijoissa on monta ohutta lankaa, joiden selvänä pitäminen on tärkeää. Lisäksi luultavasti jäätyisimme leijan kanssa 20 asteen pakkasella, kun vedetään 7-8 tuntia yhtä soittoa.

Ostimme haulikon (Baikal Russia) Narsarssuaqista, joten jääkarhu saa pelätä pamausta jos tulee lähelle. Nyt se tosin on ahkioni pojalla, kun olemme niin kaukana merestä. Tosin on täällä jäälläkin 200 km rannalta yhtä tyyppiä jääkarhu raahannut niskasta evääksi, kunnes toinen kaveri tuli häiritsemään ja vaatimaan kaveriaan takaisin. No se on harvinaista. (Älä pelkää Äiti.)

Vielä vastaus yhteen asiaan. Jos käytte sivuillamme katsomassa minun ja Vuorenmaan yhteisiä retkiä, näette, että olemme olleet samassa teltassa jo jonkun tovin. Joskus laskimme, että vuoden päivät. Lisäksi olemme pyörineet Tampereen lähimetsissä muutaman sata retkeä ja harrastamme kaikkea muutakin yhdessä. Voidaan siis sanoa, että tulemme toimeen hyvin. Me olemme monissa ajatuksissa samoilla linjoilla. Laskemme mielellämme matemaattisia yhtälöitä. (mm. kuinka paljon maailma tuottaa ihmisjätöstä päivittäin, tässä yhtenä päivänä) Me myös täydennämme toisiamme. Minä teen yleensä kätten työt ja Vuorenmaa taas kaivaa tarvittaessa päästään tietoa kulloiseenkin tarpeeseen. Lisäksi meillä on sama hiihtorytmi. Syömme yhtä paljon. Emme hermoile juuri mistään jne.

Tärkein, mitä olemme oppineet näillä matkoilla tähän mennessä on se, että kun oikein alkaa kiukuttaa jokin asia, niin useimmiten syy on itsessä. On väsynyt ja haluton ja purkaa mielellään syyn toisen niskoille. Olen huomannut tämän pätevän myös kotona monissa asioissa, poislukien viranomaiskuviot, jotka usein tuntuvat epäoikeudenmukaisilta.



<< edellinen sivun alkuun seuraava >>







 

© 2007-2008 Petet