           
|
Päiväkirja
23.6.2008sijainti:76 51.97 N, 48 34.19 W Tolppa orientoitumista. Illalla en saanut taas kerran unta moneen tuntiin ja viimeisen kerran muistan katsoneeni kelloa yhdeltä yöllä. Koko reissu on ollut nukkumisen suhteen hieman erilainen, kuin reissut yleensä,jolloin kymmenen tuntia unta ei tahdo edes riittää. Illat jolloin olen nukahtanut "heti" voi laskea sormillaan. Valveilla ollessaan on aikaa miettiä asioita, käydä keskusteluja menneiltä ja tulevilta ajoilta, sekä tehdä päätöksiä tulevista uudistuksista elämässään. No, aamulla uudistukset voivat olla jo vanhoja juttuja, mutta jotain niistä silti toivottavasti jää myös tulevaisuuteen. Eilen illalla oli melkein tyyntä ja teltassa todella hiljaista. Vuorenmaa hieman rohisi vieressä ja kääntyili silloin tällöin. Ajoittain uhmaava lemu levisi telttaan, enkä todellakaan tiedä kummasta pussista se lehahti ilmoille. Joka tapauksessa olin täysin ajatuksissani jonain hetkenä ja luulin todellakin olevani jossain metsän keskellä teltassa makuupussissa. Kuuntelin teltan kankaan ajoittaista lepatusta ja kuvittelin, että ulkona sataa vettä. Tunnelma oli lämmin ja rento. Avattuani silmät olin yhä unelmissani jossain muualla, kunnes katse osui katossa riippuvaan hattuuni ja siinä olevaan merkkiin, jossa luki Greenland 2008 Expedition. Oikein naurahdin, kun tajusin missä sitä ollaan. Hiihto jatkui, kuten odotettavissa oli. Tolpalta tolpalle ja jo umpeen mennyttä Traverse uraa pitkin. Huonosti nukutun yön jälkeen meno oli mentaalipuolella takkuista ja motivaatiota sai hakea joka vedolle uudestaan. Vuorenmaa oli taas vallan toisissa tunnelmissa ja innoissaan hyvästä luistosta ja hienoisesta suksienkin liukumisesta. Pääsimme siis jo melkein hiihtämään. Vuorenmaa on nopeaa tyyppiä samaistumaan tilanteisiin ja tänään tolpat uran varrella olivat mitä parhainta seuraa pitkin hiihtoa. Jokaisella tauolla sain kuulla montako tolppaa oli ohitettu ja sen perusteella olisimme siis niin ja niin pitkän matkan päässä jne. On tietysti hyvä, että edes toinen kerrallaan on innoissaan, niin päästään myös eteenpäin. Vuorenmaa veti reippaita suorituksia aina omalla vuorollaan ja jäin auttamatta vauhdista joka vedolla. Saatiin kuitenkin hyvät kilometrit tälle päivälle ja tyytyväisiähän sitä jälleen ollaan tässä illan suussa. (kello on nyt täällä 19:26 ja suomessa 00:26) Viimeisillä vedoilla näimme edessämme horisontissa jotain erikoista ja odotimme saavuttavamme sen jonkin vielä tänään. Kuitenkin kahdeksan vedon jälkeen tuo tumma möykky oli edelleen kaukana, joten näemme vasta huomenna mikä meitä seuraavaksi ilahduttaa matkallamme.
Ahkioon liittyvät myös vetovaljaat, jotka nekin on modifioitu omin kätösin Ozonen leijailuvaljaista. Kuvassa näette ahkiokiinnityksen, jolla on siis vedetty erittäin raskasta ahkiota n. 2000 kilometriä. Tarkkaan katseltuani löysin pientä kulumaan nahasta, joka on lähimpänä metallilenkkiä, mutta muuten jälki on kuin Satulaseppä Satu Ritarin verstaalta tullessa. Eli tästäkin varusteesta arvosana 10-. Vielä meillä on mukana paljon ommeltuja tuotteita, pusseja ja säkkejä, sekä elektroniikan puoli, johon kaupasta ei saa yhtään mitään vaan kaikki pitää tehdä itse. Kaikki on pelannut moitteetta, kunhan vain oppii sähkötekniikan alkeet aluksi. Huonoin puoli näissä kaikissa itsetehdyissä tuotteissa näyttää olevan niiden sopimattumuus nykyaikaan, jolloin mikään tuote ei saisi kestää kovin pitkään, jotta markkinat pyörisivät tasaisesti. Ja tietysti kasvaen kaiken aikaa. Vuorenmaa ehdotti, että edessäpäin näkemämme tumma möhkäle ei voi olla mikään muu, kuin ABC huoltoasema tämän uratien varressa. No niitä on kyllä noussut joka nurkkaan, joten miksei sitten tännekin. Katsotaan huomenna. 24.6.2008sijainti:76 59.10 N, 48 57.85 W Voi poikaset, että ihminen on heikko. Monesti iltaisin luemme hetkisen, ennen nukkumisen koittamista. Eilenkin kävi niin, mutta Vuorenmaa laittoi kirjan melko nopeasti pois ja alkoi tuhista melkein saman tien. Hieman kateellisena, ehkä tunnin kuluttua alkoi jo nälkäkin vaivata, mutta koitin sinnitellä. Kuitenkin kävi niin, että käsi kävi kuin itsestään jalkopäässäni olevalle repulle ja taittoi suklaalevystä rivin suklaata. Vartin kuluttua käsi lähti jälleen liikkeelle ja laittoi suuhuni vielä lisää suklaata. Eihän tuossa olisi mitään normaalisti, mutta oikeastaan olin varkaissa noina hetkinä. Varastin tulevaisuudesta omia ruokiani ja vielä niin hiljaa koittaen, ettei Vuorenmaa huomaa. Vuorenmaa on ihailtavan/ärsyttävän säntillinen kaikessa tuollaisessa annostelussa. Jos olisin ruokakassien vartia, söisimme ihan niin paljon kuin huvittaa ja katsoisimme sitten "myöhemmin" paljonko on vielä jäljellä. Onneksi en ole täällä yksin. Eilen mainitsemani tumma mötikkä horisontissa oli kuin olikin paikallinen ABC huoltoasema. 12000 litran lumikissan perässä vedettävä tankki, mutta ei myyjää missään. Kiersimme koko huoltiksen pullakahvien ja sämpylän toivossa, mutta jouduimme perääntymään. Lokikirjaan merkittiin kuitenkin uusi nähtävyys. Kesä on täällä varmaan parhaimmillaan ja ensimmäistä kertaa reissussa olimme päiväseltään plusasteiden puolella. Oli mukavan lämmintä tauoilla ja hiihtäessä tietysti melko kuuma, mutta lepopäivän kunniaksi teimmekin sitten vain 6x50 minuuttia, joten selvisimme vain kevyesti märkinä. Sää oli melko tyyntä ja taivas puolipilvinen. Yöllä tuli jälleen uutta lunta ja pehmeintä pintakerrosta on nyt 5 - 15 senttiä paikasta riippuen. Nyt lienemme kuitenkin taas jossain taitekohdassa, sillä nyt illalla klo 20 ulkona on edelleen 1,5 plussalla ja voimme tehdä jo lumipallojakin. Ehkä saamme vielä unelmakeliä luiston suhteen? Lisäsimmekin tänään hieman luistoa suksiin. Keksimme portaattoman systeemin pitokarvojen säätelyyn. Leikkasin jokin aika sitten pitokarvoista (jotka olivat koko suksen mittaiset) osan pois. Kantapäästä taaksepäin. Ja tänään vähensimme pitoa teippaamalla ilmastointiteipillä suoraan pitokarvojen päälle suksen kärjestä hieman varpaiden etupuolelle ja pito aluetta jäi enää vain melko normaalille kohdalle. Järjestelmä on purettavissa koska vaan, eikä tarvitse ruuvailla karvoja, joten hyvältä näyttää tämän keksimispuolenkin suhteen.
Laskimme tässä jokin aika sitten, että käytämme vettä tällä reissulla yhteensä n. 1000 litraa. Se sisältää kaikki juomat, ruoat ja pesut. Siis aivan kaiken. Hieman reilut 165 litraa/mies kuukaudessa. Lähelle sama määrä, mitä ihminen käyttää kotioloissaan vuorokaudessa. 25.6.2008sijainti:77 10.76 N, 49 37.94 W Onnen päivät. Meille toivotetaan aina rutkasti onnea lähtiessämme reissuun, ja se on ihan oikein, sillä ilman onnea, hyvää tuuria tai miksi sitä kutsuttaisiinkaan eivät nämä matkat onnistu. Tähän mennessä meillä on ollut monessa kohtaa "myötäistä tuulta", sekä konkreettisesti, että kuvainnollisesti. Olemme jo melko pikällä ja matkan tavoitteet näyttävät tulevan täyteen. Päätavoite tällä matkalla oli ja on edelleen pysyä 90 päivää poissa ihmisten silmistä ja sen saavutamme luultavasti melkein täydelleen. Muut, kulkea sovittu reitti, tutustua tutkimusasemiin, yms. ovat jo teoriassa hanskassamme ja viimeinen, mutta tärkein, eli keksiä elämän tarkoitus on valmis ja loppulausunnot on lausuttu tässä teltassa viime iltoina. Tämän viimeisen takia meidät voisi evakuoida vaikka heti, sillä se on matkan tärkein anti, eikä sitä kukaan voi meiltä enää ulosmitata. Niimpä tänään saimme sujutella jo päät tyhjinä. Aivot narikassa ja kone täysillä. Eikä siinä kovin paljoa olisi ehtinyt miettiäkään, sillä vauhti oli melkoinen. Hyvä ilma, hyvä luisto, hyvä tahtotila ja kilpailuhenki. Siinä päivän teesit ja me kiisimme. Ensimmäinen veto (50 min.) näytti jo yli kolmen kilometrinm joten innostuimme kilpasille, niin että Vuorenmaan seitsemäs veto oli jo 3,7 kilometriä. Viimeisellä kyllä itse hyydyin 3,5 km:n tuntumaan. Keskipäivällä oluella ja suolatikuilla kasvatettu vartaloni nokitti Vuorenmaata 3,6:n vedolla, mitä melkein ihmettelimme, sillä Vuorenmaan se hiihtomies pitäisi olla. Kaveri olikin melkein yhtä suuta ja hymyä kaiken päivää, sillä vaikka joskus kerroin, että häntä on vaikea saada innostumaan suorituksista ja kisoista, on hiihto kuitenkin eri asia. Normaali talvina Vuorenmaa hiihtää 2-3000 kilometriä Kaupin radoilla ja yleensä ensimmäinen tuhat kilometriä tulee täyteen jossain puolen kilsan tekolumi baanalla. Se se vasta on jotain. No. Hyvä päivä kaikkiaan ja jatkossa toivomme vain parempaa. Ahkio kevenevät edelleen 7-8 kilon viikkovauhtia, joten vielä on parannettavaa. Saavuimme tänään Qaanaaqin kuntaan, tai olisiko Thulen kunta oikeammin sanottu. En tiedä. Grönlanti on paitsi iso, myös merkillinen paikka tässä maailmassa. Maailman suurin saari. Pääosin jäätikön peitossa, joka vielä kaiken lisäksi ulottuu niin etelään, että muualla maailmassa on tuskin niillä leveyspiireillä edes lunta. Grönlanti kuuluu Tanskan valtiolle, joka on siis eurooppalainen, mutta oikeasti Grönlanti kuuluu Amerikan mannerlaatalle. Ja sitten on vielä sen merkillinen kansa.
Vielä 1800 luvun lopussa ja 1900 luvun alussakaan itä ja länsipuolen väki eivät tienneet toisistaan ja myös heidän kieli oli muuttunut niin erilaiseksi, että he tuskin ymmärsivät toisiaan. Kielen puolesta asia on edelleen voimassa ja monet sanat kirjoitetaan kovin erilailla. Tasiilaq (itä) ja Tassiussak (länsi) tarkoittavat molemmat vuonoa, joka on kuin järvi. Grönlantilaiset elivät luonnollisesti luonnon antimilla. He metsästivät ruokansa, vaatteensa ja asuntonsa. Tämä kulttuuri säilyi pisimpään juuri Thulen alueella, eikä se ole vieläkään kadonnut sieltä täysin. On aivan hiuskarvan varassa, ettemme ole matkalla Yhdysvaltojen Thuleen, sillä juuri Yhdysvaltalaiset retkikunnat reissasivat Thulen alueella moneen otteeseen 1800 luvun lopussa ja 1900 luvun aluss. Kuuluisin heistä oli Amiraali Robert Peary (joka oli muuten 19 vuotta virkavapaalla Amiraalin toimestaan), joka käytännössä asui Thulen alueella 1891 - 1909. Miehen päähänpinttymä oli pohjoisnapa, jonka hän ehkä saavutti keväällä 1909. Peary ei paljoa Inuiteista välittänyt, jos ei lasketa miehen lapsia pitkin rannikkoa. Tanskalainen Peter Freuchen ja Tanskalais-Grönlantilainen Knud Rasmussen sen sijaan perustivat kauppa-aseman Thuleen 1910 luvulla ja opettivat Inuiteille kaupankäyntiä varoen kuitenkin kajoamasta heidän alkuperäiseen kulttuuriinsa metsästäjinä. Samoihin aikoihin paikalle saapui kuitenkin uusi yhdysvaltalais retkikunta ja heidän johtajansa sattui kysymään Knud Rasmussenilta tietääkö kenen aluetta Thule on. Silloin alue oli vielä "ei kenenkään maata", mutta Rasmussen arvasi retkikunnan johtajan mietteet ja heitti lonkalta, että alue kuuluu Tanskan kuninkaalle. Siitä pitäen myös Thule on kuulunut Tanskan hallinnoimaan alueeseen, vaikkei Tanskan silloinen kuningas asiasta mitenkään ilahtunut siitä myöhemmin kuullessaan. Nykyään Inuitit elävät melkein samoilla ehdoilla, kuin eurooppalaisetkin, mutta koska kulttuurin vahdos on ollut niin nopea ovat myös jäljet sen mukaisia. "Sivistys" on kuin rutto, joka tuhoaa kansoja. 26.6.2008sijainti:77 22.26 N, 50 18.99 W Katson sineen taivaan. Näinä öinä meillä on jo melko kuuma nukkua teltassa. Toissa yönä nukuin Musta Pörssi-liikkeestä saadussa kännykän kylkiäis makuupussissa ja viime yönä tein samasta pussista auringon varjostimen teltan kyljelle. Tuo kylkiäispussi muistuttaa enemmänkin makuupussilakanaa, joten toissa yön vietin tosiasiassa siinä vain kello viiteen, jonka jälkeen vaihdoin allani olleeseen järeään makuupussiin. Sinistä taivasta, yhtä lailla kuin valkoista hankea siis riittää. Ajoittain, mutta hyvin vähän on ollut harmaata keliä, joten kutsukaamme sitäkin onneksi. En voi olla ajattelematta, taivasta katsellessa että tuon taivaankaaren takana, ei kovin kaukana olette te siellä jossain. Kaverit, ystävät ja vielä lähemmät. Varmasti joku saattaa ajatella, että meillä on täällä yksinäistä suurella jäällä, mutta se ei pidä paikkaansa. Useimmiten yksinäisyyttä tuntee juuri ihmisten seassa. Ja ihmisten kasahan se kaupunki aina on. Rinnakkain, vierekkäin ja myös päällekkäin. Kenenkäpä kanssa sitä parhaiten viihtyisi, jos ei itsensä. Ihmisen jonka kuitenkin parhaiten tuntee.
Päivä meni töitä tehdessä, sillä kaikkien vetojen aikana olimme molemmat sitä mieltä, ettemme liiku mihinkään. Jouduimme tekemään siis hieman enemmän töitä, kuin eilisellä hyvällä kelillä. Ei päivä huono ollut, mutta hieman nuutunut. Olemme saapuneet alempiin ilmakerroksiin. AMS, eli vuoristotauti vaanii jokaisen lumidyynin takana yli 2500 metrin korkeudessa, mutta enää sitä vaaraa ei tällä reisulla ole. Emme varsinaisesti ole kiinnittäneet hengitysvaikeuksiin huomiota, sitten Summitin, mutta tänään huomasin hengittäväni melkein normaalisti kovasta työstä huolimatta. Jollain vedolla jäin Vuorenmaasta jälkeen, ottamaan videokuvaa ja siellä perässä, hyvän välimatkan turvin lauleskelin juuri tuota sininen ja valkoinen (ja vähän myös katson sineen taivaan) kappaletta. Ja ääntä oli sen verta, että kyllä olisi jo pitänyt hengästyä. Ajatelkaa nyt kuinka antaumuksella Kuoppamäkikin sen vetäisee. Tästä leiristä on NEEMiin matkaa 20 kilometriä ja näemme sen päärakennuksen kupolin kiikareilla. En tiedä mihin tämä Traverse ura on oikein menossa, mutta korjaamme suuntaa huomenaamulla 30 astetta länteen, kohti kupolia. Huomenna siis selviää mitä se NEEM oikein tarkoittaa. 27.6.2008sijainti: 77 26.74 N, 51 03.84 W NEEM. North greenland EEMian ice drilling. Siitä siis nimi tälle asemalle, jonka saavutimme tänään iltapäivällä ja joka samalla oli viimeinen välietappi ennen maaliamme Qaanaaqia. Saimme myös 2000 kilometrin rajapyykin jäämään taaksemme, joten tämä oli monessa mielessä juhlapäivä. Päivän hiihdot lyhyesti. Melko hyvä luisto 5-10 sentin hangessa ja kuuma. Tuuli oli melkein tyyntä näin Grönlannin olosuhteisiin ajateltuna ja parin vedon jälkeen kuljimmekin ilman kuoritakkeja ja haalareidenkin sivuvetoketjut puoliavoimina.
Laitoimme hetimiten teltan pystyyn ja menimme päätelttaan, jossa olikin heti pöytä koreana. Kahvia, kakkua ja ruokaa mielin määrin. Hetken kuluttua kokin vapauduttua kiireimmistä tehtävistä lähdimme vierailulle ruokavarastolle, mistä keräsimme laatikollisen kaikennäköistä emergency evästä tuleville viikoille. Summitissa ollessamme näimme siellä Grispin Dayn kanssa erään ranskalaisen tutkijan, joka oli silloin juuri palannut 12 päivän retkeltä "maastosta". Mutta mitä ihmettä. Fabien Gillet-Chaulet tuli tänään vastaan täällä NEEM asemalla ja jälleennäkeminen oli melkein uskomaton, ajatellen, että hän oli sentään viettänyt tässä välissä muutaman viikon jo Englannissa, meidän hiihtäessä kohti tätä seuraavaa kohtaamispaikkaamme. Molemmat puoliskot olivat ällistyksellä päähän lyötyjä. Fabien tekee jäänliikkeen tutkimusta erilaisilla tutkilla British Antarctic Surveyn lukuun. Ilta kului syödessä ja maistellessa hieman talon antimia. Tämä asema on kansainvälinen tutkimusasema, jonka hallinnoinnista päävastuussa on Kööpenhaminan yliopisto. Lähes kaikki työväestä ovat enemmän tai vähemmän tutkijoita tai kylmien alojen opiskelijoita. Kaikki tekevät kaikkea (paitsi kokki) ja kaikki ilmapiiri leirissä on sen mukainen. Yhdenvertainen. Täällä on vielä moni asia kesken, sillä asemaa alettiin rakentamaan vasta viime vuonna. Suuri osa väestä on peräisin NGrip asemalta ja näyttää kovasti siltä, että tästä tulee saman tyyppinen. Tutkimme ja kuulostelemme huomenna aamupäivällä lisää paikan kuulumisia ja palaamme asiaan. 28.6.2008sijainti:77 32.37 N, 51 48.49 W Aamu kului leiriä tutkiessa ja ihmisiä haastatellessa. Ihmisiä oli kaikkiaan viidestä eri maasta, joista eksoottisin oli ilman muuta Korea. Pääosan väestöstä muodostivat luonnollisesti Tanskalaiset, joiden hallinnoima tämä NEEM asema on, kuten eilen kerroin. Aseman pääasiallinen tarkoitus on siis porata jäähän jälleen tuollainen kolme kilometriä syvä reikä, josta kerätään näytetanko jokaiselta milliltä. Tarkoitus on selvittää maapallon edellisen lämpimän Eemian ajaksi nimitetyn ajan lämpötiloja verrattuna nykyaikaan. Toki kaikki muukin tutkimus pyörii jo nyt osittain, mutta tulevina vuosina vielä tätäkin enemmän. Emme siis nähneet tällä reissulla jäänporaamista, mutta jos suunnistamme väärin ja palaamme asemalle muutamien päivien kuluttua saattavat ne jo olla alkaneet. Tarkempia tietoja porauksesta ja asemasta kannattaa käydä katsomassa aseman sivuilta: http://neem.ku.dk/ Lähdimme siis jälleen matkaan vauhdilla. Meitä pyydettiin jäämään vielä yöksi (tai pariksi), mutta jokin sisäinen ääni kertoi ja kertoo nytkin, että me olemme kotimatkalla. Jos meillä olisi ollut vielä lisää asemia kierrettävänä, niin olisimme varmasti jääneetkin, mutta nyt ei. Tänään hiihdon aikana tuli ensimmäistä kertaa mieleen, että me emme hiihdäkään loppuelämäämme tätä loputonta tasankoa. Tai ehkä hiihdämmekin ajatuksissamme, mutta silloin samaan aikaan saatan olla juttelemassa vaikkapa juuri Sinulle.
Aamulla ennen lähtöä kävin vessassa sellaisessa omituisessa teltassa, missä istutaan, tehdessä isojakin asioita. Isojen asioiden selvittyä, nousin istuimelta ja katsahdin siinä ohimennen lonkan suuntaan ja melkein pelästyin. Käännyin vielä lisää ja kummeksuin sitä takapuolta, joka seuraa minua. En ole koskaan nähnyt itseäni näin laihana, joten oikeastaan hieman huolestuin näkemästäni. Onneksi vietimme tänään non-unsupported iltaa. Saimme NEEMistä läksiäisiksi pienen laatikollisen ruokaa ja nyt, ennen varsinaista ruokaamme nautimme 200 grammaa hanhenmaksapateeta ja 200 grammaa emmental tyyppistä juustoa siivuina hapankorppujen (omasta takaa) kera ja tuotteen huuhdoimme litralla ranskalaista Pinard punaviiniä. Ruoan päälle juomme kupilliset oikeasta kahvista tehtyä kahvia. Minä annostelen, koska Vuorenmaa tekee aina niin mustaa. 29.6.2008sijainti: 77 37.95 N, 52 57.70 W 70. päivä ja kymmenes viikko on ohi.
Parta alkaa olemaan sellaisessa kunnossa, että sitä syö ja juo tahtomattaan kaiken aikaa. Olen päättänyt viedä parran kotiin tuliaisiksi, mutta päättänyt myös, että se leikataan kotiintulopäivänä klo 21. Kerroin tuossa aiemmin Grönlantilaisten muuttoaalloista tänne saarelle. Noin 1000 vuotta sitten saapunut muutto aalto on siis näiden nykypäivän Grönlantilaisten esi-isiä. Sitä varhaisemmalla ajalla muuttoaaltoja oli vielä neljä, joista varhaisin "Independence" kulttuuri vaelteli tänne n. 4500 vuotta sitten. Kaikki muut muuttoaallot kuolivat kuitenkin sukupuuttoon, mutta tämä viimeisin säilyi. Alamäki jatkuu kaiken aikaa kiivaampana, joten odottelemme kovia tuloksia tulevilta viikoilta. Pari päivää vielä ja odottamme jo näkevämme jonkinlaisen mäen. Siitä alkaa myös muuttuvat maisemat, joita olemme toivoneet.
|
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
© 2007-2008 Petet |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Omatekoiset varusteet ovat nykyreissuillakin pakollisia, koska etenkään retkeilyssä ei kaikkea ole vielä tehty. Ahkioista, joista olen erityisen ylpeä olen jo kertonut moneen kertaan. Ahkioprojektiin Pekka Tyllilän kanssa minut ajoi se ihmeellinen seikka, ettei Suomessa ollut yhtään varteenotettavaa ahkiomallia, vaan kaikki sen aikuiset hyvät ahkiot hankittiin Norjasta. Nyt onneksi tilanne on toisin, kun nämä uudet ahkiot ovat jo alusta alkaen olleet parempia ominaisuuksiltaan kuin nuo kilpailijat.
Pesimme jälleen hieman. Minäkin pesin hiukset oikein aineella ja kaikki kriittiset paikat Sanserista hankituilla mainioilla alfasport.com:n pesupyyhkeillä. Pesimme myös pyykkiä, kuten kuvasta näkyy. Siinä lihasvoimainen pesukone käynnissä. Ja koko reissun viikottaiseen pyykinpesuun tarkoitettu pulverimäärä on siitä edessäni pienessä pullossa.
Grönlantilaiset aloittivat vaelluksensa kohti kotimaataan Aasiasta ja kulkivat melko nopeasti (muutamassa sadassa vuodessa) yli Beringinsalmen, Alaskan ja Kanadan pohjoisosien saapuen juuri tuonne Thulen alueelle n. 1000 vuotta sitten. Väki tuli luonnolisesti eri aalloissa ja jakautui eri puolille tätä suurta aluetta. Suurin osa väestä lähti Thulesta etelään ja asutti koko länsirannikon aina eteläistä kärkeä myöden, mutta pienempi ryhmä kulki Grönlannin pohjoisosien yli ja sieltä itärannikkoa etelään.
Joku voi myös miettiä, että kaipaamme kaupungin "sykettä" ja vilinää, mutta sekin on harhaluulo. Pääosan siitä ajasta, jolloin keskustelemme mitä tekisimme reissun jälkeen olemme menossa linturetkille ja metsäretkille eri paikkoihin. Pääasiallisin kaipuun kohde ovat vihreät lehdet ja puut yleensä. Ja tietysti reilut tulet.
Tällä asemalla meistä ei tiedetty mitään, vaan tulimme kuin yllättäen (ja tietysti jälleen kohtisuoraan läpi "Clean area":n) keskelle rakennustyömaata, missä ihmiset, joita oli noin 15, tekivät valmisteluja alkavaan jään poraukseen. Ensimmäisenä väestä meidät otti vastaan Dotie (leirin päälikkö), ja esitteli meille paikkoja ja kutsui sen jälkeen meidät tämän hetkiseen väliaikaiseen päätelttaan (main dome) varsinaisen päärakennuksen ollessa vielä kesken.
Kuljimme tänään myöhäisen lähdön takia vain kuusi tuntia ja jo ensimmäisen vedon jälkeen törmäsimme omituiseen häkkyrään keskellä jäätikköä. Fabien Gillet-Chaulet oli assistenttinta kanssa tekemässä tutkimuksiaan NEEMin ympäristössä Toyota Land Cruicerilla, missä oli ihmeellisen näköiset kumitelat renkaiden paikalla. Fabien on kuvassa Vuorenmaan vierellä. Seuraava mahdollinen kohtaamisemme on 27.7. Kangerlussuakin asemalla, mikäli Fabienin lähtö NEEMistä myöhästyy kaksi viikkoa esim. myrskyn takia. En tiedä, mutta minulla on tunne, että tapaamme vielä joskus jossain.
Jostain syystä nukuimme viime yön kuin tukit, emmekä (ainakaan minä)
meinanneet herätä vielä päivän ensimmäisillä vedoillakaan.
Kaiken päivää oli raskasta. Johtuisiko se sitten vauhdista, mikä olikin
tänään jälleen kerran ennätysmäinen. Hanki on jälleen muuttunut, sitä mukaa
mitä alemmaksi ja lähemmäksi merenpintaa tulemme. Tänään se oli aivan
tasaista. Ihan kuin tänne olisi satanut uutta lunta hennolla tuulella.
Aurinkokin muuttaa jo hankea ja sen luisto on selvästi parantunut. Hanki
upottaa 5 - 10 cm, mutta ei juuri haittaa menoa.
Otimme eilen suksista pois pitokarvat ja pitoa on riittänyt pelkillä suksien
pitopohjilla. Aiemmin mainitemani säätöteipit pitokarvojen päällä olivat
paikallaan eiliseen ja vahingoittumattomina. Oikeat karvat ja oikeat teipit.
